mur-mur Sinä olet niin reipas :hug: ku varmasti sydän verta itkien lohduttelet täällä olevia, ett kyllä täältä vielä noustaan :kiss:.
Minttu2011 Tämä on ihan oikea paikka kertoilla poikasi kuolemasta. Naiset varmaankin ovat joko kaukonäköisempiä näiden suurten ja surullisten asioiden keskellä tai miehet eivät vaan suostu näkemään totuutta ennenkuin se on kohdattava silmästä silmään.
Minä olen sinun lailllasi kokenut, ett meillä mies on ottanut nämä epäonnistumiset raskaammin kuin minä, mutta... minullahan on yksin testaillessa ja negoja tai häipyviä haamulaisia katellessa ollut aikaa varustautua siihen, että taas käy näin ja kun lopulta en enää haamulaisistakaan kertonut miehelle, on hän lopulta päässyt paljon vähemmällä, vaikkei sitä tiedäkään =).
Ninni69 Olen pahoillani surullisista mietteistäsi :hug:. Samaisesta aiheesta on täällä ennenkin praatailtu ja mun täytyy edelleenkin tunnustaa, ett' minä en pidä vauvoista
, en silleen, ett olisin kuolaamassa niiden perään ja olis pakko saada syliin jne. Ainoita vauvoja, joita olen elämässäni rakastanut, ovat olleet mun sisarusteni vauvat, ja niitä on muuten ollut paljon (36, mua nuorempia 34). Mun kaksosveljen lapsiin rakastuin ensi silmäyksellä :heart:. Pointti tuossa onkin se, että omaa lihaani ja vertani rakastaisin kyllä ja sillä uskallan vauvasta haaveillakin, koska tietty se meidän oma kultamussu olisi sitten maailman ihanin ja rakkain =)
. Pikkasen kräjistetysti, mutt noin se mulla menee.
Toivottavasti
ninni69 te vielä sen oman pikkuisen saatte =). Miehet kasvaa isyyteen vauvojen myötä, sen tiedän ystävieni kautta eikä ole kauaakaan kun myös miehen 'bestis' asiasta jutteli. On ollut itse menevä poikamies ikänsä, mutt vakuutteli kasvaneensa lasten myötä.
Putunen Sut enemmän kuin ilomielin RKTT-listalle lisään :kiss:=):heart:.