Pitäisi näpäyttää kaveria nyt...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jdoskla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jdoskla

Vieras
...mutta taidan kuitenkin olla fiksumpi ja olla näpäyttämättä.

Kaverilla ja mulla on samanikäiset lapset. Vanhemmat lapset menee tokalle luokalle ja nuoremmat täyttää kohta 5-v. Kun esikoiset meillä oli 5v, niin kaveri tuli oikein lapsensa kanssa soittamaan meidän ovikelloa ja piti mennä pihalle katsomaan kun hänen lapsensa oli oppinut ajamaan ilman apupyöriä. Samalla kaveri kuitenkin tiesi, että meillä esikoisella tuo taito ei ollut vielä hallussa ja sen hankkiminen olisi työn, tuskan ja hikikarpaloiden takana (esikoiseni on hyvin kömpelö). Arvatkaa, miltä tuolloin omasta esikoisestani tuntui, kun kaverin piti tulla kehuskelemaan kotiovellemme tuota asiaa ihan pelkästään ja asiakseen.

Nyt kuopuksilla tilanne on toisin päin: kaverin pian 5v on tosi kömpelö ja "lötkö", eikä tule tänä kesänä oppimaan ajamaan ilman appareita, koska valmiuksia siihen ei vain yksinkertaisesti vielä ole. Omani taas on tosi ketterä ja motorisesti taitava ja oppi nyt helposti ajamaan ilman appareita. Myönnän, että hetken piruuttani kuvittelin mielessäni, kuinka menisin nyt vuorostani soittamaan asiakseni kaverin ovikelloa ja vaatimaan hänet lapsinensa pihalle ihastelemaan oman lapseni taitavuutta ja hienoutta.

Mutta en mene, koska tiedän että se tuntuisi pahalta hänen kuopuksestaan.
 
[QUOTE="vieras";24208424]Tai sitten kyse oli omasta päästäsi, eli tunsit huonommuutta siitä, ettei oma lapsesi ollut yhtä kehittynyt ja siten tulkitsit kaikki ystäväsi tekemiset kehuskeluksi. Ehkä hän ihan viattomasti oli vain iloinen uudesta taidosta, ja halusivat lapsen kanssa jakaa sen ystäviensä kanssa?[/QUOTE]


voi toki osittain olla siitäkin kyse, mutta jos hän puhuu siitä, kuinka hänen esikoisestaan tulee varmasti ihan kamalan viisas koska se on niiiiin taitava, niin ehkä tulkitsen myös pätemiseksi. Tai sitten, kun hän suoraan joskus sanoi säälien vammaisista lapsista kuopuksensa raskausaikana puhuessaan, että "Niin, mutta teillähän on kyllä se XXX" viitaten, kuin esikoiseni olisi jotenkin vammainen tms. Itse en pidä esikoistani mitenkään poikkeavana, lähinnä hitaasti motorisesti kehittyvänä. Nyt 7-v hän on kyllä ottanut jo muut kiinni :)
 
Ehkä kaverisi ei tehnyt tota siksi, että halusi aiheuttaa sulle tai lapsellesi mielipahaa? Ehkä hän vaan oli niin iloinen asiasta, että halusi jakaa sen kanssasi koska olet hänen kaverinsa?

Mä en yleensäkään tajua ajattelutapaa, että jos toisella on jotakin, tai toisille tapahtuu jotakin kivaa, niin se on sitten heti multa pois. Ja kun sitä opetetaan lapsillekin.
Miksei voitaisi mennä katsomaan kaverin lapsen ajoa, ja olla aidosti iloisia?
Eikä siinä vaiheessa tarvitse omalle lapselle mainita apupyörittä ajosta yhtään mitään, surkutella "voivoi, hän nyt sattui oppimaan ennen sinua".

Jos lapsi itse ottaisi asian puheeksi, niin sitten sanoisi että jokainen oppii asioita omaan tahtiinsa. Sitten ottaisi esimerkiksi jonkun jutun, jossa oma lapsi on tosi hyvä. "Sinä osaat esimerkiksi piirtää tosi hyvin"

Eihän niinkään voi suhtautua, että jos samassa perheessä olisi 4v ja 5v lapset, tämä 4 v oppisi apupyörittä ajamisen ennen kuin 5v,
niin siitä ei sitten iloittaisi, eikä hän saisi ajaa ilman apupyöriä, ettei vanhemmalle vaan tulisi paha mieli?
 
Öh, itelle ei kyl ensimmäisenä tullut mieleen et ystävä olisi tullut näpäyttämään vaan esittelemään ylpeänä taitoja ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Kummallista kilpailua.
 
Mua ärsyttää yhdessä tutussa se, että mun pitää ikäänkuin pimittää tietoja esikoiseni osaamisesta. Hänellä on samanikäinen tyttö, tai siis n. 6 kk vanhempi mutta tokalle luokalle menossa kuten meidänkin tyttö. Hän saattaa kysyä toiveikkaana että "onhan teidänkin tytölle lukeminen vielä hieman hankalaa, kun meidän XXX ei oikein vielä ollenkaan osaa lukea?" ja mitä mä sitten siihen voin vastata?! Valehdella, että on juu, vaikka lapsi on lukenut hyvin ja mielellään jo viisivuotiaasta? Vastata totuudenmukaisesti että ei ole ollenkaan hankalaa, ja saada aikaiseksi samanlaisen reaktion mistä ap kertoi? Häh?! Tiedän hänen loukkaantuneen siitä, että meidän likka osaa asioita joita hänen lapsensa ei osaa.

Oon ajatellut että vastaan totuudenmukaisesti: ei ole häpeä jos lapsi on koulussa hyvä, tms. En hehkuta, mutten kyllä ala valehtelemaankaan. Kun hän kerran kysyy niin kai hän totuuden kestää. Mutta joo, en menisi soittamaan ovikelloa ja pyytämään pihalle kuuntelemaan/katsomaan mitä lapseni osaavat...älytöntä se olisi.
 
[QUOTE="aapee";24208372]No kun kaverille oli esikoisten aikaan aina tosi tärkeää päästä kehumaan ja pätemään lapsensa taitavuudella ja fiksuudella. Ikään kuin omassani olisi ollut jotain vikaa :)[/QUOTE]

Joo, mullakin on tuollaisia ex-kavereita
 
No älä todellakaan mene. Enkä minä kyllä loukkaantuisi vaikka kaverini tulisi pyytämään ihastelemaan lapsensa saavutuksia. Samalla lapselleni voisin opettaa että muiden taito, osaaminen ja onnellisuus ei todellakaan ole itseltä pois! Miksi aina pitää loukkaantua jos joku osaa ja itse/lapsi ei? Sellaistahan se elämä on...
 
  • Tykkää
Reactions: Oisku
[QUOTE="aapee";24208440]voi toki osittain olla siitäkin kyse, mutta jos hän puhuu siitä, kuinka hänen esikoisestaan tulee varmasti ihan kamalan viisas koska se on niiiiin taitava, niin ehkä tulkitsen myös pätemiseksi. Tai sitten, kun hän suoraan joskus sanoi säälien vammaisista lapsista kuopuksensa raskausaikana puhuessaan, että "Niin, mutta teillähän on kyllä se XXX" viitaten, kuin esikoiseni olisi jotenkin vammainen tms. Itse en pidä esikoistani mitenkään poikkeavana, lähinnä hitaasti motorisesti kehittyvänä. Nyt 7-v hän on kyllä ottanut jo muut kiinni :)[/QUOTE]

Kukapa ei lapsestaan olisi ylpeä. Kyllä minäkin puhun lapsieni saavutuksista ja olen heistä ylpeä. Jos joku ottaa sen pätemisenä niin voi,voi. Toki tuo on ikävää jos kaverisi latistaa sinun lastasi jutuillaan, mutta siinä tilanteessa pitäisi kyllä tuollaiselle kaverille laittaa jauhot suuhun. Eikä missään nimessä jäädä miettimään vuosikausiksi ja odottaa hetkeä jolloin pääsee iskemään takaisin.
 
[QUOTE="vieras";24208489]Ehkä kaverisi ei tehnyt tota siksi, että halusi aiheuttaa sulle tai lapsellesi mielipahaa? Ehkä hän vaan oli niin iloinen asiasta, että halusi jakaa sen kanssasi koska olet hänen kaverinsa?

Mä en yleensäkään tajua ajattelutapaa, että jos toisella on jotakin, tai toisille tapahtuu jotakin kivaa, niin se on sitten heti multa pois. Ja kun sitä opetetaan lapsillekin.
Miksei voitaisi mennä katsomaan kaverin lapsen ajoa, ja olla aidosti iloisia?
Eikä siinä vaiheessa tarvitse omalle lapselle mainita apupyörittä ajosta yhtään mitään, surkutella "voivoi, hän nyt sattui oppimaan ennen sinua".

Jos lapsi itse ottaisi asian puheeksi, niin sitten sanoisi että jokainen oppii asioita omaan tahtiinsa. Sitten ottaisi esimerkiksi jonkun jutun, jossa oma lapsi on tosi hyvä. "Sinä osaat esimerkiksi piirtää tosi hyvin"

Eihän niinkään voi suhtautua, että jos samassa perheessä olisi 4v ja 5v lapset, tämä 4 v oppisi apupyörittä ajamisen ennen kuin 5v,
niin siitä ei sitten iloittaisi, eikä hän saisi ajaa ilman apupyöriä, ettei vanhemmalle vaan tulisi paha mieli?[/QUOTE]

Komppaan ihan täysin, ihan kuin olisin itse kirjoittanut tän kommentin :D
 
No älä todellakaan mene. Enkä minä kyllä loukkaantuisi vaikka kaverini tulisi pyytämään ihastelemaan lapsensa saavutuksia. Samalla lapselleni voisin opettaa että muiden taito, osaaminen ja onnellisuus ei todellakaan ole itseltä pois! Miksi aina pitää loukkaantua jos joku osaa ja itse/lapsi ei? Sellaistahan se elämä on...

Niinpä. Minusta on hienoa, että mun lapset katsoo toisten taitoja ihaillen, ja saa siitä motivaatiota harjoitella itsekin enemmän, sen sijaan että itkisivät että "mä en osaa!" ja pahoittaisivat mielensä. Mutta ei mekään miehen kanssa olla mitään mielensäpahoittajia, ja lapset oppii vanhemmiltaan sen ettei toisten onni ole heiltä pois, ja kadehtia voi positiivisesti.
 
  • Tykkää
Reactions: SporttisMama
Niinpä. Minusta on hienoa, että mun lapset katsoo toisten taitoja ihaillen, ja saa siitä motivaatiota harjoitella itsekin enemmän, sen sijaan että itkisivät että "mä en osaa!" ja pahoittaisivat mielensä. Mutta ei mekään miehen kanssa olla mitään mielensäpahoittajia, ja lapset oppii vanhemmiltaan sen ettei toisten onni ole heiltä pois, ja kadehtia voi positiivisesti.

Nimenomaan! Omiin lapsiin yritän valaa sisua että sitä kautta harjoittelisivat kovemmin jos haluavat jonkun taidon saavuttaa. Joskus olen tokaissut "Ei se itkemällä/vinkumalla onnistu..." enkä todellakaan ala tekemään asioita lapsen puolesta. Riippuu tietenkin asiasta ja lapsen iästä mutta kyllä meillä hyvinkin pienestä lapset ovat oppineet että jos jotain haluaa niin pitää myös itse ponnistella asian eteen. Ja nimenomaan se oma esimerkki on kaiken A ja O, kyllä toisten saavutuksista pitää iloita ja tottakai omista saavutuksistaan myös kuuluu olla ylpeä. Harmi vaan että on ihmisiä jotka eivät kestä toisten menestystä :(
 
Vastaavassa tilanteessa mä sanoisin lapselleni että "Nico-Yasmina" on harjoitellut paljon, ja sen takia osaa jo ajaa ilman apupyöriä. Harjoittele sä myös ahkerasti niin ihan varmasti opit itsekin kohta. Enkä todellakaan opettaisi mitään itsesäälissä kierimistä, kateutta ja voivottelua. Sillä ei pääse pitkälle, oikealla asenteella ja harjoittelulla pääsee.

Ap:n tapauksessa olisi kyllä peiliin katsomisen paikka. Yritätkö jotenkin paikata omaa huonommuuden tunnetta lasten kautta kilpailemalla. Miksi tämä on niin iso asia, että pitäisi oikein mennä ilkkumaan kaverille?
 
En edelleenkään tajua, mikä tarve äideillä on kilpailla tenaviensa kehityksestä. Ennen pitkää ne kaikki osaa seisoa, syödä lusikalla, kävellä, ajaa pyörällä, lukea.... Muutamalla viikolla/kuukaudella ei ole hommassa paskankaan väliä. Naiset oikeesti!!
 
  • Tykkää
Reactions: Data
[QUOTE="Lellu";24208897]En edelleenkään tajua, mikä tarve äideillä on kilpailla tenaviensa kehityksestä. Ennen pitkää ne kaikki osaa seisoa, syödä lusikalla, kävellä, ajaa pyörällä, lukea.... Muutamalla viikolla/kuukaudella ei ole hommassa paskankaan väliä. Naiset oikeesti!![/QUOTE]

Joo mä kans ihmettelen tätä kovasti. Kauhea panikointi jos lapsi ei kävele 1-vuotiaana tai puhu 2-vuotiaana. Olisivat tyytyväisiä että saavat olla vielä juoksematta päättömän naperon perässä pitkin pihoja ja saavat olla vielä kuuntelematta sitä "Eikä" ja "mä en haluuuuu"-ininää :D Kyllä ne jokainen ennen pitkää oppii nää ihan perusjutut, en oo vielä puhumatonta tai kävelemätöntä koululaista tavannut, siis ns. normaali lasta.
Kai se on jotain huonon itsetunnon pönkitystä jos pitää kehuskella oman lapsen jutuilla muita latistaen. Kuten sanoin omasta lapsesta pitää olla ylpeä ja saa kertoa ylpeänä osaamisista mutta koskaan ei saa mennä arvostelemaan toista joka ei osaa! Mutta myöskin niinpäin että ei tartte äitien loukkaantua jos joku ylpeänä kertoo lapsestaan, siis ilman mitään ivailua. Toisen osaaminen ei ole keneltäkään pois!!!
 
ai vieläkö kaivelee joku pikku juttu vuosia sitten.. :whistle:
joo..meillä saa jokainen vanhempi hehkuttaa kun oma lapsi oppii uutta. kyllä munkin lapset oppii omaan tahtiin. enkä katkeroidu siitä.
 
No älä todellakaan mene. Enkä minä kyllä loukkaantuisi vaikka kaverini tulisi pyytämään ihastelemaan lapsensa saavutuksia. Samalla lapselleni voisin opettaa että muiden taito, osaaminen ja onnellisuus ei todellakaan ole itseltä pois! Miksi aina pitää loukkaantua jos joku osaa ja itse/lapsi ei? Sellaistahan se elämä on...

Että on ihan ok jos kaveri on tehnyt näin, mutta ap:n ei missään tapauksessa pidä? Mikäs logiikka tuossa nyt on????
 

Yhteistyössä