sinä, kiusaaja vai kiusattu...?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja emppu75
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

emppu75

Aktiivinen jäsen
18.09.2010
1 926
0
36
ton toisen ketjun innoittamana, oletko kiusaaja vai kiusattu? vai jotain siltä väliltä?? mun täytyy tunnustaa, et ymmärtämättömänä kuusivuotiaana kiusasin pikkusiskoani aivan järkyttävällä tavalla järkyttävässä määrin... jostain syystä tuntuu, et jo silloin oli hirveän vaikea osata kanavoida sitä sisällä muhivaa aggressiota järkevällä tavalla... ja kuka kuusivuotias siihen pystyisikään?
yläasteella katselin tunteettomana vierestä, kun erästä tyttöä todella graavisti kiusattiin, hakattiin, revittiin tukasta, verbaalisesti alistettiin, kaikin tavoin lyötiin maahan... monesti olen niettinyt, mitä hänelle kuuluu tänään ja mitä ehkä olis pitänyt tehdä asian hyväksi...
 
Olen ollut kiusattu, kunnes olen saanut kiusaajat hiljaisiksi.
Ennemminkin olen ollut puolustaja, senkin uhalla, että joutuisin hetkeksi kiusatuksi itsekin. Olisin siis puuttunut tuohon ap:n kuvailemaan pahaan tilanteeseen ja olen vastaavaan puuttunutkin.
 
Sekä että. En kyllä tajunnut olleeni kiusaaja alasteella, peruskoulun jälkeen kuulin kautta rantain että olin erästä kiusannut silloin. Tuli "yllätyksenä".

Lopulta itse ollut niin pahasti kiusattu että tänä päivänäkään en uskalla mennä opiskelemaan kun pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä ja _koulu oloissa_.

-työtön-
 
Ala-asteella kiusattu. En edes tiedä miksi, mutta kyllä se vaikutti pitkään elämässä.
Yläasteella en sitten mitään, jostain sain rohkeutta puuttua toistuvasti yhden toisen kiusaamiseen, mutta ei sekään riittänyt kun aikuset vain jaaritteli, joutui ihan psykiatriselle asti :/
 
Kiusattu... ...aika pitkälti kuten ap kuvaili "erään tytön" kiusaamista.
Pahimpana päivänä sain ilmakosta takaraivooni.

En uskaltanu mennä kouluunkaan, saati sitten poistua kotoa - kiusaajat tuli sitten rikkomaan ikkunat :'( Muutin pois ja sain rauhan vuosien psykiatri-istuntojen ja uuden alun kannustamana.

Sen siitä saa kun muuttaa kesken peruskoulun pikkukylään paljasjalkasten sekaan.
 
Mä olen ollut se puolustaja. Tosin mua on kytätty josko muakin voisi kiusata, mutta se vähän niin kuin jäi puolitiehen kun mulla sattui olemaan hyviä v-mäisiä kavereita näitä kiusaajia kohtaan :D Aikoinaan mä olin myös fyysisesti niin vahva että hullu se olisi ollut joka olisi mua alkanut haastamaan nokkapokkaan. Mä voitin yläasteella luokan jannut kädenväännössä yhtä lukuunottamatta :laugh:
 
Lähinnä kiusattu. Olen kyllä kattonut vierestä toisten kiusaamista enkä tehnyt mitään. Nyt aikuusena tajuaa, että olis voinu puuttua asiaan.

Eräs ihminen joka soitti mulle suutansa melkeen koko yläasteen on joskus myöhemmin kännipäissään pyytänyt anteeksi ja sanonut, että teki tyhmästi. Nykyään ollaan ihan ok väleissä. Ollaan facebookissa kavereita ja hän teki sen kaveripyynnön.
 
En kumpaakaan. Olin kai niin hissukka ettei ketään tohdinnut kiusatakkaan. Kaveri olin kaikille, kiusaajille ja kiusatuille, todelliset ystävät löysin muista hissukoista.
 
Minua alettiin syrjiä kuudennella luokalla.

Ylä-asteen 8 ja 9-luokat olin ihan yksin. Tein ryhmätyöt yksin, söin yksin, istuin tunnit yksin paripöydässä...

Sitten menin ammattikouluun. Muutamat pojat alkoivat nälviä minua. Tytöt alkoivat syrjimään. Se oli tosi rankkaa, asuin vieraalla paikkakunnalla ja olin ihan yksin. Kiusaaminen oli huutelua, tuijottelua, nauramista ja tirskumista selän takana... Suunnittelin reitit kouluun niin etten törmää kiusaajiin. Matkalla sydän hakkasi ja olin pyörtyä. Se oli todella rankkaa aikaa, olin todella masentunut. En käynyt ruokalassakaan syömässä etten vaan törmää noihin haukkujiin. Häpesin itseäni, ihan syyttä, minussa ei varmasti ollut mitään vikaa.
 
muistan aina kun lukiossa piti tehdä parityö ja luokasta minä ja yksi toinen tyttö jäimme viimeiseksi niin opettaja kysyi tältä tytöltä haluaako tehdä työn kanssani vai yksin. ja jokainen voi itse miettiä mitä tämä tyttö vastasi. ja olin siis kiusattu. ala-asteelta lukioon asti. mua vaan syrjittiin, ei oteetu viereen istumaan, puhuttiin isoon ääneen ja katsottiin pahasti. Ja sit se että ne sivustakatsojat on kiusaajia. Ainakin kiusattujen mielestä. Mutta enää mua ei kiusata. Tuntu kerran niin hyvältä varastaa poikakaveri erään parhaimmannäköisen tytön kynsistä. tai kahdelta tytöltä. että se tuntu hyvältä. hahahaa!! ehkä voi huoraksi sanoa mutten mä niiltä maksua ottanut. Mutta tuntuu etten ikinä oo sujut.
 
Enempi ehkä kiusaaja, mitä kiusattu, mutta eniten kuitenkin puolustaja. Mä olen edelleen kaveri jokaisen ala-asteella jo luokallani olleen kanssa eli kertonee jotain minusta ihmisenä. Yläasteella luokka vaihtui niinkuin kaveripiiritkin sitten hetkeksi, mutta onneksi äkkiä totesin, että "pahaa" musta ei tuu tekemälläkään :) Kiusattu mua ei ole koskaan. Tai no poikien toimesta, mutta en mä laskenut sitä kiusaamiseksi :D
 
Olin yläasteella kiusattu. Esiintyi erilaista nimittelyä, ryhmän ulkopuolelle eristämistä ja fyysisenä kiusaamisen muotona pulpetilla selkään tönimistä. Nyt kun Facebookissa tulee kaveripyyntöjä entisiltä kiusaajilta ja kohta on luokkakokouskin, jonne aion mennä, tunteet ovat vähän ristiriitaiset.
 

Yhteistyössä