Olin 3 viikon lomallani useassa lapsiperheessä vieraana..huhhuh!

[Gerubb]

Nuo ko. perheet ovat keskiluokkaisia, normaaleja perheitä, joissa äiti on hoitovapailla ja isä töissä. Olin useamman yön kolmessa eri perheessä (serkkuni luona, mieheni siskon ja veljen luona).

Anteeksi nyt vaan, mutta mitä hienoa perhe-elämässä on? Nainen on selvästi väsyneen näköinen. Kotona haisee usein lapsen p*ska tai muuten vaan ummehtunut löyhkä. Keittiö menee likaiseksi jo päivässä, ihanat kullanmurut sotkevat pöydät ja lattiat, kaatavat mukeja.. ja toki "suloisesti" syövät niin että kädet, naama ja hiuksetkin on jossain kastikkeessa. Sisustukseen kuuluu kusinen potta, kasa värikkäitä hassunhauskoja leluja, älyttömästi legoja, barbeja ym. hujan hajan... perheen äiti näitä sitten yrittää siivota, mutta kersat sotkee kohta uudestaan.

Nuo ihanat lapsukaiset on hyvällä tuulella ok, mutta silti joka saamarin tuntiin mahtuu jotain vinkumista, itkemistä tai kitinää. Vaikka äiti tekee vaivalla kakaroille sapuskat ja siivoaa jäljet, niin ne räkänokat silti kiittämättömänä kiukuttelee, valittaa jne.. Urpoja! Vähän isompien lasten jutut on niin tyhmiä, että huhhuh.. tyyliin: joku aivastaa, niin hassunhauska ja ikäisekseen fiksu lapsukainen sanoo: perseydeksi! Hihih. Sitten ne muut otukset nauraa mukana. Voi luoja.

Illan tullen nuo mukulat käy ylikierroksella, riehuvat ja juoksentelultaan pääsee vahingossa pieruja. Äiti hokee "muista käydä pissillä, pesitkö hampaat, voi voi Eetu tuleeko pissi, menepäs potalle, jäikö kakkaa peppuun". Yöööök. Joku kultamuru vetää vielä iltaitkut ja paiskaa vanhempien ostaman kalliin lelun lattiaan.

Perheen isukit ei vaikuta mitenkään nauttivilta kun tulevat töistä perheidylliin. Naisetkaan ei vaikuta eikä etenkään NÄYTÄ siltä, että elävät elämän parasta aikaa. "Ne lähmäiset pehmeät kädet jotka kietoutuvat sinuun ja halaavat"-tyyppisillä jutuilla yritetään selittää sitä, miksi tuossa on jotain tavoittelemisen arvoista. En ymmärrä. Mikä teitä riivaa, kun hankitte noita otuksia MONTA ja vielä tiheään?

Onneksi autoin äitiparkoja tekemällä ruokia ja tuomalla muutenkin perheelle evästä ja tuliaisia. Ei voi silti muuta sanoa heille ku lykkyä tykö ja ei käy kateeks!

 

["Meimi"]

On se hyvä, ettei meistä kaikista ole äidiksi.

Millaisiahan sinunkin lapsesi olisivat, kun olet noin negatiivinen?

 

[maomao]

Illan provoyritys tai sitten sulla on tosi outoja tuttavaperheitä

 

[lapsia neljä]

 

["allukka"]

Just tollasta se tuppaa olemaan...

 

["hola"]

joltain osin kuulostaa elämältääni ja se on ihanaa! Tervetuloa uudestaan!

 

[vauvakuume x2]

sen tekee

 

["aave"]

Perseydeksi Juu siis ei lapsien tekeminen olekkaan millään tavalla järkevää Jos joku keksii ainoonkaan järkevän syyn niin sekään tuskin pitää paikkansa.

 

[leijonanmorsian]

 

[neukkis]

Sitten kun olet teini-iän ohittanut niin alat nähdä lapsissa jotain ihanaa. Tai ehkä et, ei kaikkien tarvitse perhettä perustaa.

 

["palma"]

Ihan loistava kuvaus, etenkin keittiön tila ja ummehtunut löyhkä on niin totta. Meillä tosin kärsii kummatkin vanhemmat yhtä lailla, koska 95 % ajasta me vaan tyydytetään lastemme loputtomia vaatimuksia. Loput 5 % ajasta sitten istutaan hämillämme sohvalla ja odotetaan, koska seuraava käsky, toive, avunpyyntö tai ilmoitus kajahtaa.

 

["vieras"]

Sellaista se on ja kyllä, lapset (etenkin isot) on ärrrsyttäviä

 

["musta"]

ei tuntunut ollenkaan provolta, vaan ihan mun perheen normaalielämältä. Todella osuva kuvaus, aivan täydellinen. Sillä erotuksella, että mun perheessä ei ole sitä miestä ja mä tunnen itseni virkeäksi, kun olen saanut painoani tippumaan. On taivaan tosi, että touhua riittää ja luultavasti vierailusi kohteena on ollut perheitä, joissa on lapsia vähintään kolme, ehkä enemmän... Olen monesti ajatellut kuinka erilaista olisi, jos lapsia olisi yksi tai kaksi ja kuinka lapset todella olisivat hyötyneet, kun mulla äitinä olisi näin ollut paljon enemmän aikaa heille. No nyt on myöhäistä ajatella omalta kohdalta sitä, enkä kenestäkään luopuisi mistään hinnasta. Rauhallisempaa ja hiljaisempaa olisi toki vähemmällä lapsimäärällä. Varmasti olet läsnäolollasi tuonut äiti-ihmisille kyllä piristystä. Minusta on ihanaa, että joku poikkeaa pelkästään juttuseurana, ei tarvitse välttämättä askareisiin osallistua, mutta sinä olit osallistunut, tuosta ymmärtäväisyydestä kiitos, kaikilla sitä ei ole

 

["mä vaan"]

noinhan se menee...

 

["kuku"]

on sullakin tapa viettää komaa

 

[---]

Miksi ihmeessä et mennyt hotelliin? Mä en ainakaan lomaani noin viettäisi.

 

["rtee"]

Ja juuri tämän takia minulla ei ole tarkoituksena hankkia ikinä lapsia

 

["vieras"]

Tämä äiti ei kyllä vaihtais päivääkään pois.
Sanon vaikka se niin kliseeltä kuulostaakin, että elämä se vasta alkaa kun saa lapsia osaksi elämäänsä.

 

[miauh]

:hug:

 

["UUU"]

Niimpä ja siksi en tee koskaan enään lapsia. Yksi on ja isällään asuu ja pysyy.

 

["vieras"]

. "Ne lähmäiset pehmeät kädet jotka kietoutuvat sinuun ja halaavat"

:heart:

Juu kuulostaa kyllä ihan meiltä tuollaistahan se on...mutta en tätä muuksikaan vaihtaisi, kai se on se hoivavietti ja hormonit jotka tekee tämän nyt vaan niin ihanaksi Ja onhan sitä lasten kanssa kiva puuhailla ja matkustella ja opettaa niille uusia juttuja ja seurata kehitystä.

 

["annina"]

Aivan loistavasti kirjoitettu!!!!
Tuossa oli syy miksen koskaan halunnut lapsia, en edes pienenä leikkinyt "kotia" vaan kiireistä bisnesnaista komerossa Enkä koskaan tajunnut mitä ihanaa on perhe-elämässä, siskon vauvakuumeilua ja laumaa kakaroita en ymmärtänyt, saatika pitänyt hienona.
Kunnes sitten...
tapasin nykyisen mieheni joka sai mieleni muuttumaan lastenteon suhteen. Nyt meillä on 1v lapsi ja toinen syntyy joulukuussa. Ja silti allekirjoitan tekstisi.
Enää on turha yrittää pitää kotia entisessä priimakunnossa kun nyt sotkee mies, lapsi ja koira ja siivoaa ainoastaan äiti. Leluja ei todellakaan saa sopimaan sisustukseen, lapsi pyyhkii suunsa/kätensä äidin puhtaisiin vaatteisiin, on tullut turvaportit, syöttötuolit, potat ja kirjavat lelukasat. Entiset pitkät sängyssä makoilu aamut hömppä ohjelmia katsellen on vaihtunut ennen klo 7 herätyksiin ja aamun Pikku Kakkosen tuijotteluihin. Monta asiaa pitää katsoa läpi sormien käytännöllisyyden vuoksi ja omalle turhamaisuudelle ei pahemmin jää enää tilaa.
Mutta silti, vaikka pessimistinen olenkin luonteeltani, niin väitän nyt väsyneenä omasta ajasta luopuneena olevani onnellisempi kuin koskaan. Minulla on mies jonka kanssa rakastamme toisiamme yli-kaiken, lapsi jota ilman en voi kuvitellakaan elämää enää ja toinen toivottu tulossa. Joten nuo muut seikat ovat aika pieniä siihen verrattuna.

 

["vieras"]

[QUOTE="annina";24191892]Aivan loistavasti kirjoitettu!!!!
Tuossa oli syy miksen koskaan halunnut lapsia, en edes pienenä leikkinyt "kotia" vaan kiireistä bisnesnaista komerossa Enkä koskaan tajunnut mitä ihanaa on perhe-elämässä, siskon vauvakuumeilua ja laumaa kakaroita en ymmärtänyt, saatika pitänyt hienona.
Kunnes sitten...
tapasin nykyisen mieheni joka sai mieleni muuttumaan lastenteon suhteen. Nyt meillä on 1v lapsi ja toinen syntyy joulukuussa. Ja silti allekirjoitan tekstisi.
Enää on turha yrittää pitää kotia entisessä priimakunnossa kun nyt sotkee mies, lapsi ja koira ja siivoaa ainoastaan äiti. Leluja ei todellakaan saa sopimaan sisustukseen, lapsi pyyhkii suunsa/kätensä äidin puhtaisiin vaatteisiin, on tullut turvaportit, syöttötuolit, potat ja kirjavat lelukasat. Entiset pitkät sängyssä makoilu aamut hömppä ohjelmia katsellen on vaihtunut ennen klo 7 herätyksiin ja aamun Pikku Kakkosen tuijotteluihin. Monta asiaa pitää katsoa läpi sormien käytännöllisyyden vuoksi ja omalle turhamaisuudelle ei pahemmin jää enää tilaa.
Mutta silti, vaikka pessimistinen olenkin luonteeltani, niin väitän nyt väsyneenä omasta ajasta luopuneena olevani onnellisempi kuin koskaan. Minulla on mies jonka kanssa rakastamme toisiamme yli-kaiken, lapsi jota ilman en voi kuvitellakaan elämää enää ja toinen toivottu tulossa. Joten nuo muut seikat ovat aika pieniä siihen verrattuna.[/QUOTE]

Tosi hyvin kirjoitettu!

 

[Thats the way to go]

Ihan kuin meillä! Hih!

Ja vaikka meillä on juuri kuvailemaasi elämää (erityisesti se kusinen potta, johon eräs lapseton vieras kompastui ja sai sukkansa pissaan. Ei muuten ole käynyt pitkään aikaan...) me ollaan onnellisia. Tuollaista se vain on. Voi muuten olla, että se, ettei isukki näyttäsnyt onnelliselta tullessaan kotiin, johtuu osaksi siitä, että kotona olikin LAPSETON VIERAS. Ne kun nyt vaan tuppaa olemaan niitä stressin aiheuttajia... Mäkin olin mielettömän hyvä kasvattamaan lapsia ennen kuin mulla oli omia. Ja on hieman eri siivota vain omia jälkiään kuin kahden taaperon menoa kotihoidossa.

Ehkä sun kannattaisi viettää ensi kesä festareilla ja muiden lapsettomien luona. Koska mä luulen, että muutaman vuoden päästä suhun iskee vauvakuume, ja miehes kanssa vannotte, että teistä ei ainakaan tule sitten sellaisia joiden menot päättää kakarat ja niiden päiväuniajat. Että ihasn varmasti jatkatte parisuhteenne laatuajan vaalimista ja kasvatatte lapsenne kunnolla, ettei siitä tule mitään kiukuttelevaa räkänokkaa.

 

["rtee"]

Koska mä luulen, että muutaman vuoden päästä suhun iskee vauvakuume, ja miehes kanssa vannotte, että teistä ei ainakaan tule sitten sellaisia joiden menot päättää kakarat ja niiden päiväuniajat.

Miten se voi olla joillekin niin hankala ymmärtää, että maailmassa on ihmisiä, jotka eivät ikinä halua lapsia?