Toggle sidebar

Pettämisestä selviytyminen??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

:(

Vieras
Miten olette selviytyneet puolisonne pettämisestä vai oletteko?
Meidän tapauksessa pettämistä tapahtui 3 kertaa saman ihmisen kanssa kunnes käry kävi. Sitten puolisoni kertoi kaiken tiukan keskustelun jälkeen. Tapauksesta on aikaa vähän vajaa vuosi edelleen asia vaivaa päivittäin ja luottamusta ei ole. Onkohan tälläisen yli pääseminen täysin mahdotonta? ja onko tällaisessa liitossa mitään tulevaisuutta? Naimisissa olemme olleet jo 12vuotta ja lapsiakin on.
Kiitos teille jotka vaivaudutte kertomaan kokemuksistanne!
 
Hei! Olen mieheni kanssa ollut yhdessä 8 vuotta ja 1 lapsi on. Meillä minä olin pettävä osapuoli,tapahtuneesta on nyt vuosi ja kerroin itse miehelle jonkin ajan kuluttua. Mietin pitkään kerronko ollenkaan koska tiesin miten paljon se toista satuttaa mutta en myöskään halunnut miehen saavan tietää jotain muuta kautta.

Asiasta käytiin todella vakava ja pitkä keskustelu,ero oli todella lähellä mutta koska rakkautta meillä edelleen oli/on niin päätettiin vain yrittää vielä yhdessä,ja toki lapsikin vaikutti paljon asiaan.Asia vaivaa miestäni edelleen,ja ehkä koko yhdessäolomme ajan mutta parempaan suuntaan koko ajan ollaan menty ja tahdonvoimalla mennään eteenpäin.
Itse olen olen tapahtuneen myötä oppinut avoimuutta ja kertomaan toiselle heti jos jokin painaa mieltä.

Ollaan selvitty päivä kerrallaan,luottamusta vähän kerrassan rakentaen. Molemmilta löytyy tahtoa olla yhdessä ja ollaan nyt enemmän alettu panostaa parisuhteen hoitoon.

Eli mielestäni pettämisestä voi selvitä jos molemmilta löytyy tahtoa ja rakkautta sen korjaamiseen.
 
Kyllä sen asian kanssa oppii elämään. Itsellä meni n. 3 vuotta. Helppoa se ei ole ja luottamuksen palautuminen... no, koskaan se ei palaa ennalleen, mutta tilanteeseen, missä voi kuitenkin hyvin. Kaikki edellyttää kuitenkin sitä, että miehesi on halukas jatkamaan elämää sun kanssasi. Ja ihan varmasti on, sitä en epäile. Katsos ne kakkosnaiset on muita juttuja varten, jännitystä, hetken huumaa jne. Tiedän, kun olen itse se kakkonen ollut. En ole siitä ylpeä. Toivon sulle suunnattomasti voimia kun kamppailet kaikkien tunteiden kanssa, viha, suru, pettymys jne. Ei se helppoa ole kun tulee tunne että koko elämä on ollut valhetta ja kaikelta menee pohja. Voimia.
 
[QUOTE="Anni";24114550]Hei! Olen mieheni kanssa ollut yhdessä 8 vuotta ja 1 lapsi on. Meillä minä olin pettävä osapuoli,tapahtuneesta on nyt vuosi ja kerroin itse miehelle jonkin ajan kuluttua. Mietin pitkään kerronko ollenkaan koska tiesin miten paljon se toista satuttaa mutta en myöskään halunnut miehen saavan tietää jotain muuta kautta.

Asiasta käytiin todella vakava ja pitkä keskustelu,ero oli todella lähellä mutta koska rakkautta meillä edelleen oli/on niin päätettiin vain yrittää vielä yhdessä,ja toki lapsikin vaikutti paljon asiaan.Asia vaivaa miestäni edelleen,ja ehkä koko yhdessäolomme ajan mutta parempaan suuntaan koko ajan ollaan menty ja tahdonvoimalla mennään eteenpäin.
Itse olen olen tapahtuneen myötä oppinut avoimuutta ja kertomaan toiselle heti jos jokin painaa mieltä.

Ollaan selvitty päivä kerrallaan,luottamusta vähän kerrassan rakentaen. Molemmilta löytyy tahtoa olla yhdessä ja ollaan nyt enemmän alettu panostaa parisuhteen hoitoon.

Eli mielestäni pettämisestä voi selvitä jos molemmilta löytyy tahtoa ja rakkautta sen korjaamiseen.[/QUOTE]

Ja sinä opit tästä sen, että voitpa tehdä saman homman toistekin, kun kerta ukko antaa anteeksi.

Itse ap:n kysymykseen. Minä en aikanaan ainakaan yli päässyt. Ei sitä ylipääsemistä voi tietää kukaan muu kuin sinä. Etkä oikeastaan sinäkään voi sitä ennustaa. Vierestä oon seurannut tuttavapariskuntaa, missä eukko petti ja siitä aikaa jo vuosia ja vuosia ja edelleen kahden lapsen jälkeenkin tää mies aina kännissä ottaa sen pettämisasian esille plus että ei luota yhtään vaimoonsa (vaimo ei saa lähteä mihinkään, ei siis ole käynyt vuosiin oikeastaan missään). Eli enpä käsitä miksi jatkoivat hekään. Tai jatkavat.
 
Asiasta en ole avautunut kenellekkään vaan kahdenkesken olemme asiaa käsitellyt. Puolisoni haluaa edelleen jatkaa ja tuo ylimääräinen osapuoli ei merkannut mitään. Sanoi sen olleen vaan jotain jännitystä ja uutuuden viehätystä. Lisäksi kertoi katuneensa heti ja toivovansa että asia tulee ilmi. Kiitos vielä asiallisista rakentavista viesteistä joita toivonkin vielä lisää! Hyvää jatkoa myös teillekkin!
 
Meillä suhde kaatui siihen,että toinen petti. Ehkä satunnaispanon kännissä olisi voinut antaa anteeksi, mutta useampi kerta saman ihmisen kanssa oli mulle liikaa. Yritettiin tosissaan jatkaa parisuhdetta, mutta mä osasin olla onnellinen enää hetkittäin - jatkuvasti pyöri mielessä se,ettei kumppani kunnioittanut mua ja meidän suhdetta ja sitten oli oma arvottomuuden tunne, pettämisen hyväksyminen soti vastoin mun moraalia ja mietin, että olenko mä todella niin surkea tapaus, että jatkan ihmisen kanssa joka on kohdellut mua niin?

Ero tuli reilun puolentoista vuoden kuluttua pettämisestä - tai siitä kun toinen jäi kiinni. Nyt tosta on jo vuosia, eikä me edelleenkään sanota edes moi vaikka törmäillään, ollaan vaan kuin ei tunnettaiskaan. Ja meillä oli kumminkin tosi pitkä suhde..
 
En väittänytkään tuntevani täysin mieheni ajatuksia,ja kuten sanoin niin ollaan juteltu asiasta paljon ja käyty suhdettamme läpi usein tapahtuneen jälkeen. Mies on sitä mieltä että ei halua perhettä menettää yhden erehdyksen takia (todellakin vain yhden,ja toista kertaa ei tule),ja oli minun laillani valmis jatkamaan.
Jotkut ovat pettämisen suhteen ehdottomia kerrasta poikki-ihmisiä,meidän kohdalla onneksi ei haluttu luovuttaa helpolla ja en ole päätöstämme katunut hetkeäkään!

Tiedän että aikaa luottamisen rakentamiseen menee paljon,mutta onko sitten väärin jos pari haluaa vaikeuksien jälkeenkin jatkaa yhteistä elämää ja taistella suhteen jatkumisen puolesta??
 
[QUOTE="Anni";24116832]
Tiedän että aikaa luottamisen rakentamiseen menee paljon,mutta onko sitten väärin jos pari haluaa vaikeuksien jälkeenkin jatkaa yhteistä elämää ja taistella suhteen jatkumisen puolesta??[/QUOTE]

Ei se ole väärin. Se on vaikeaa ja vaatii molemmilta paljon, mutta selviäminen on mahdollista.
 
Elämä ei ole aina niin mustavalkoista,olemme kaikki vain ihmisiä vikoinemme .On minunkin mies tehnyt joskus virheitä,niistä vain pitää ottaa opikseen ja jos todella rakastaa toista niin suhteen eteen on silloin valmis taistelemaan.
 
Mä oon tehnyt selväksi jo suhteen alussa että yksikin pettäminen ja suhde on ohi. Nyt seurusteltu avoliitossa 4 vuotta ja luotan mieheeni täysin. Uskon, että kun tietää jo etukäteen mitä tuleman pitää, sitä pettämistään varmasti miettii ainakin kahdesti. En kyllä uskoisi muutenkaan puolisoni olevan pettäjä-ainesta! :) Nyt vavva masussa ja vaikka seksi ei tässä tilassa juuri kiinnosta, niin uskon että mieheni ymmärtää ja jaksaa odottaa seksihalujeni palautumista!
 
Meidän kohdalla kyse ei ollut siitä ettenkö rakastaisi miestäni,seksiä ja hellyyttä on yllin kyllin. Kyse oli pikemminkin minun kokeilunhalusta ja ehkä jännityksen hakemisesta,no nyt olen kokeillut ja huomasin vain sen että se ruoho ei ole yhtään sen vihreämpää toisellakaan puolella.
Onhan tämä vuosi ollut aikamoinen itsetutkiskelun paikka molemmille,mutta uskon että silläkin jokin tarkoitus on.Joskus ihminen oppii vain kantapään kautta..
 
[QUOTE="Anni";24116909]Elämä ei ole aina niin mustavalkoista,olemme kaikki vain ihmisiä vikoinemme .On minunkin mies tehnyt joskus virheitä,niistä vain pitää ottaa opikseen ja jos todella rakastaa toista niin suhteen eteen on silloin valmis taistelemaan.[/QUOTE]

Jos todella rakastaa toista, ei petä. Mun mielestäni. Itse en antaisi pettämistä anteeksi, en voisi. En luottaisi mieheen enää yhtään jos pettäisi.
 
Itse sain viikko sitten tietää,että mies oli melkein pettänyt ja tapahtuneen jälkeen jatkoivat viestein kaikenlaista flirttiä,sain siis itse selville ja nyt tässä on sulateltu ja puhuttu.Mies edelleen haluaa jatkaa ja sanoo katuvansa.Minä pyöritän päässäni surua,pettymystä,vihaa..inhoan itseäni.Koen,että jos olisin tarpeeksi ihana,ei miehellä muut houkutukset tulis mieleen.
Ja meidän 9vuoden suhteessa tämä ei edes ollut ensimmäinen kerta.On ihan suhteen alkuaikoina pettänyt,kännissä nämä tapahtunut ja kokee itseki,että ei hallitse tilanteita kun juo.Siks harvoin juokin. Tajuaa,ettei näin voi jatkua,kun jos kerta jatketaan,apuaki on varmaan haettava.
Molemmilla halu tehdä kaikki vielä mitä tehtävissä on suhteen puolesta.
Uskon kyllä,että tästäkin vielä voi selvitä,jos kumpikin haluaa ja jaksaa yrittää ja saadaan jotain ulkopuolista apua.
Tsemppiä sulle,kyllä se jokupäivä alkaa helpottaan,toivotaan! :)

p.s sori sekava selitys,omat ajatukset vielä aika sekasin,kun asiat niin tuoreita.
 
Kuten sanoin,elämä ei aina ole niin mustavalkoista että kun asia on näin niin se myös on näin! Motiivit pettämiselle ovat varmaan yhtä monimutkaisia kuin ihmisetkin.
 
[QUOTE="vieras";24116958]Jos todella rakastaa toista, ei petä. Mun mielestäni. Itse en antaisi pettämistä anteeksi, en voisi. En luottaisi mieheen enää yhtään jos pettäisi.[/QUOTE]

Samanlaiset ajatukset täällä. Itse en pysytyisi antamaan koskaan anteeksi, tai ainakaan unohtamaan niin että suhdetta olisi mahdollista jatkaa. Mulle kun pettäminen tarkoittaa sitä ettei pettäjä kunnoita toista.
 
[QUOTE="Anni";24116832]
Tiedän että aikaa luottamisen rakentamiseen menee paljon,mutta onko sitten väärin jos pari haluaa vaikeuksien jälkeenkin jatkaa yhteistä elämää ja taistella suhteen jatkumisen puolesta??[/QUOTE]

Ei tietenkään ole väärin. Kukin tavallaan. Esim mulla tuo ehdoton suhtautuminen tuohon johtuu siitä että tunnen itseni, ei tulis mitään enää suhteesta pettämisen jälkeen, mutta joillakin voi vielä onnistua, ja onnistuukin.
 
On eri asia pettää ja pyytää tekoaan anteeksi, kuin tietoisesti pettää pitkään. Suhde on paljon pahempi kuin kertapano. Varsinkin jos toinen jatkaa ja salailee, niin silloin suhde on ohi. Enkä oikein usko suhteen mietintäaikaan, jolloin ollaan toisten kanssa eron aikana.

Tunnen yhden pariskunnan joka erosi ja eron aikana toisella oli suhteita. Nykyään he ovat yhdessä mutta eivät he kovin onnellisilta vaikuta, taitaa lapset olla syy olla yhdessä. Ikäkriisin aikana voi tulla syrjähyppyjä, mutta niistäkään harvemmin selvitään ilman että toinen tasaa tilit. Vähintään luottamukseen se iskee ikuisen särön.

Menetetty luottamus on melkein mahdotonta saada takaisin. Kyse on oikeastaan, voiko ilman luottamusta jatkaa?
 
[QUOTE="vieras";24117030]
Menetetty luottamus on melkein mahdotonta saada takaisin. Kyse on oikeastaan, voiko ilman luottamusta jatkaa?[/QUOTE]

Jaa-has, tässä onkin sitten yksi uusi lause lempisanontoihini, hyvin sanottu, thänks :)
 
Mun mies petti kerran 6 vuotta sitten. Olin pitänyt miestäni maailman luotettavimpana ja luotin 110 %:sti häneen. Mies tunnusti pettämisensä vasta vuosi tapahtuneen jälkeen, vaikka olin kysellyt asiasta useammankin kerran. En vieläkään pysty luottamaan mieheeni kovinkaan paljoa enkä varmasti ikinä enää samalla tavalla kuin ennen. Tuo epäluottamus aiheuttaa aika paljon riitatilanteita vieläkin. Jos mieheni katselee vähänkään liian pitkään muita, minä hermostun. Vieraista naisista ei todellakaan kärsi miehen vitsailla, vaikka ennen sellaiset vitsit eivät haitanneet. Välillä on ero ollut todella lähellä ja välillä on taas ollut parempia aikoja, mutta luottamuksen puute vaivaa minua yhä. Varmasti nykytilanteeseen vaikuttaa paljon se, miten kamalan luotettavana minä miestäni pidin ja sen takia niin kovasti petyin petetyksi jouduttuani.
 
Ilman täydellistä luottamusta on ainakin erittäin hankalaa jatkaa,meillä tuo luottamus on palannut pikkuhiljaa ja siihen on paljon auttanut se että ollaan alettu puhua asioista enemmän eli avoimuus on lisääntynyt molemmin puolin. Vaikka meillä on lapsi niin pelkästään lapsen takia ei olla yhdessä,kiintymys ja rakkaus on se koossapitävä voima ja olen todella kiitollinen että mieheni halusi antaa minulle vielä tilaisuuden vaikka toisinkin olisi voinut käydä..
 
[QUOTE="Anni";24117160]Ilman täydellistä luottamusta on ainakin erittäin hankalaa jatkaa,meillä tuo luottamus on palannut pikkuhiljaa ja siihen on paljon auttanut se että ollaan alettu puhua asioista enemmän eli avoimuus on lisääntynyt molemmin puolin. Vaikka meillä on lapsi niin pelkästään lapsen takia ei olla yhdessä,kiintymys ja rakkaus on se koossapitävä voima ja olen todella kiitollinen että mieheni halusi antaa minulle vielä tilaisuuden vaikka toisinkin olisi voinut käydä..[/QUOTE]

Täydellistä luottamusta ette enää saa. Korkeintaan mies oppii elämään sen puutteen kanssa.

Minä ainakin opin sen, että en ole enää täydellisen rehellinen.
 
[QUOTE="Anni";24117160]Ilman täydellistä luottamusta on ainakin erittäin hankalaa jatkaa,meillä tuo luottamus on palannut pikkuhiljaa ja siihen on paljon auttanut se että ollaan alettu puhua asioista enemmän eli avoimuus on lisääntynyt molemmin puolin. Vaikka meillä on lapsi niin pelkästään lapsen takia ei olla yhdessä,kiintymys ja rakkaus on se koossapitävä voima ja olen todella kiitollinen että mieheni halusi antaa minulle vielä tilaisuuden vaikka toisinkin olisi voinut käydä..[/QUOTE]

En kyllä usko että luottamus voi koskaan enää palata täydelliseksi. Senhän kun jo TIETÄÄ, että toinen pystyy pettämään, ja tapahtuu niitä pieniä hätkähdyksiä, esim. kun toisen puhelin piippaa viestiä tms, tai ei saakaan heti kiinni kun on reissussa.....
 

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa