Voi per...!!!! Siis väestörekisterikeskuksen tiedoissa isäni nimen kohdalla lukee OTTOVANHEMPI! Eipä ollut mulla tietoa!

  • Viestiketjun aloittaja qqqq
  • Ensimmäinen viesti
qqqq
Olen siis sama, joka jo kirjoitti tuonne toiseen ketjuun.

Tarkistin tietoni väestörek. tiedoista ja siellä isän nimen kohdalla lukee myös ottovanhempi. Eipä ole minulle tästä kerrottu ikinä mitään. Jippii.
 
Blue
Mikä on ottovanhempi? Siis merkitykseltään, mitä se tarkoittaa? Musta se on vanhanaikainen nimitys ajalta ennen 50-lukua kun esim. setä otti siskonsa lapset huollettavakseen jos sisar kuoli. Mutta mitä se nykyään tarkoittaa (kun nykyään on sijaisvanhempia, adoptiovanhempia, yms.?
 
Ettei olisi jokin virhe? :hug:
Ei kovin mukavaa,menisin kyllä vanhempien luo selvittelemään rauhallisesti,ettei jää kaivertelemaan.
 
"aapee"
Mikä on ottovanhempi? Siis merkitykseltään, mitä se tarkoittaa? Musta se on vanhanaikainen nimitys ajalta ennen 50-lukua kun esim. setä otti siskonsa lapset huollettavakseen jos sisar kuoli. Mutta mitä se nykyään tarkoittaa (kun nykyään on sijaisvanhempia, adoptiovanhempia, yms.?
Mulla lukee tuolla:

VANHEMMAT
Nimi Xxxxx Xxxxx
Syntymäaika xx.xx.19xx
Ottovanhempi, suhteen alkamisaika xx.xx.19xx

ja näiden isän tietojen alla äidin tiedot, mutta siinä ei lue ottovanhempi, joten hän kai on mun biologinen äitini...
 
Blue
[QUOTE="aapee";23977811]Mulla lukee tuolla:

VANHEMMAT
Nimi Xxxxx Xxxxx
Syntymäaika xx.xx.19xx
Ottovanhempi, suhteen alkamisaika xx.xx.19xx

ja näiden isän tietojen alla äidin tiedot, mutta siinä ei lue ottovanhempi, joten hän kai on mun biologinen äitini...[/QUOTE]

Ohho, näköjään tommosta "vanhaa" nimitystä sitten vielä käytetään tuolla. Siis adoptoinut kuitenkin on sinut? Onko susta ja isästäsi yhtesiä vauvakuvia, vai minkäikäisestä lähtien on ekat yhteiskuvat? Nyt vaan selvittelemään sitten asiaa. :hug:
 
"aapee"
Voi vittu, mitä mää teen? Tulostan tuon ja pyydän vanhempiani lukemaan sen ja sitten jutellaan? Pakko miettiä tätä vähän aikaa... haluanko edes tietää tätä?! Isä on aina ollut mun ainoa isä. Pikkuveli ja -sisko ilmeisesti sitten sen omia kun ovat syntyneet tuon "ottovanhemmuussuhteen" alkamisen jälkeen. Ne siis ovat mun puolisisaruksia. Mutta vaikuttaako tämä nyt mitenkään meidän suhteeseen??? Ei tietysti... olen ihan hukassa nyt, pakko miettiä ennen kuin menen puhumaan mitään.
 
Oliko vanhempasi naimisissa sinun syntyessä? Voisko kyse olla vain siitä että ennen olisi jotenkin laitettu automaattisesti ottovahemmaksi ellei ole avioliitossa syntynyt tms. EN SIIS TIEDÄ ihan puhdasta spekulaatiota.
 
"aapee"
Näkyy siellä olevan entisissä sukunimissä äitini tyttönimikin minun kohdallani. Siis ottosuhteen alkuun asti minunkin sukunimeni on ollut eri. Sitten sukunimi on vaihdettu isän sukunimeksi. Tiiän kyllä, että ovat menneet naimisiin syntymäni jälkeen, mutta tätä en osannut aavistaa.
 
mieti vielä
kannattaa miettiä vähän miten asian esität, suuret ikäluokat kun ovat sellaisia että asiat lakaistiin maton alle ja oltiin vaan niinkuin niitä ei olisikaan. Itsekin sain vasta äskettäin kiertotietä tietää että isoisäni ei ollutkaan oikea isoisäni, vaan isänpuolen suku onkin jotain aivan muuta kuin tähän asti luulin... tuli ilmi terveysasioiden puitteissa (sukurasite geeneissä sairauteen) ja asiaa ei voi käsitellä eikä puhua perheessäni kun on niin "salainen ja maton alle lakaistu" juttu. Ylipäätään kaikki tällaiset asiat saavat vanhemmissani aina raivarit ja syyttelyt aikaiseksi - eivät reppanat osaa keskustella tai varsinkaan käsitellä vaikeita aiheita. Helpompi vaan sitten lakaista maton alle ja teeskennellä.

Minä en kysyisi tuota isältäsi suoraan - voi kokea sen loukkaavaksi - vaan ottaisin yhteyttä äitiin ja pyytäisin selitystä hänelle. Isällesi tuo voi olla kova paikka kuitenkin, sillä olen varma että he ovat sen ns. sinun parhaaksesi aikanaan päättäneet etteivät kerro. Eihän se tietenkään oikea ratkaisu ollut, mutta varmasti siinä ajassa se on ollut vilpitön ja on ajateltu että sillä suojellaan sinua tai jotan muuta. Mieti siis strategia miten asian esität, suosittelen kuitenkin että asian selvität sillä tuollaiset jutut jäävät muuten kaihertamaan loppuiäksi.

Halaukset sinulle ja voimia, ei se maailma tähän kaadu vaikka vähän ehkä järiseekin :)
 
"aapee"
Oliko vanhempasi naimisissa sinun syntyessä? Voisko kyse olla vain siitä että ennen olisi jotenkin laitettu automaattisesti ottovahemmaksi ellei ole avioliitossa syntynyt tms. EN SIIS TIEDÄ ihan puhdasta spekulaatiota.
Ai joo! Siis menivät naimisiin kun olin jo syntynyt. Voiskohan ollakin tuo?! Mutta ei kait sitä noin merkitä? Vai onko silloin ollut eri tapa? Oiskohan linjoilla joku samassa tilanteessa oleva, lukeeko myös ottovanhempi vaikka tietää isänsä olevan biologinen isä? Tai ehkä soitan maistraattiin...
 
[QUOTE="aapee";23977845]Voi vittu, mitä mää teen? Tulostan tuon ja pyydän vanhempiani lukemaan sen ja sitten jutellaan? Pakko miettiä tätä vähän aikaa... haluanko edes tietää tätä?! Isä on aina ollut mun ainoa isä. Pikkuveli ja -sisko ilmeisesti sitten sen omia kun ovat syntyneet tuon "ottovanhemmuussuhteen" alkamisen jälkeen. Ne siis ovat mun puolisisaruksia. Mutta vaikuttaako tämä nyt mitenkään meidän suhteeseen??? Ei tietysti... olen ihan hukassa nyt, pakko miettiä ennen kuin menen puhumaan mitään.[/QUOTE]
Ota ihan rauhallisesti,isäsi on edelleen siun isä,vaikkei nyt sitten olisikaan biologinen isä,hän on kuitenkin rakastanut ja kasvattanut ja pitänyt susta äitisi kanssa huolta,ei tuo tieto vaikuta teijän suhteisiin.:hug:
Muista puhua rauhallisesti vanhempiesi kanssa.
Miun mieheni isäpuoli on ollu enemmän isä kuin hänen biologinen isänsä koskaan,mieheni siis pitää isäpuoltaan isänä,ei niinkään pari vuotta sitten edesmennyttä biologista isäänsä.
 
"vieras"
[QUOTE="aapee";23977845]Voi vittu, mitä mää teen? Tulostan tuon ja pyydän vanhempiani lukemaan sen ja sitten jutellaan? Pakko miettiä tätä vähän aikaa... haluanko edes tietää tätä?! Isä on aina ollut mun ainoa isä. Pikkuveli ja -sisko ilmeisesti sitten sen omia kun ovat syntyneet tuon "ottovanhemmuussuhteen" alkamisen jälkeen. Ne siis ovat mun puolisisaruksia. Mutta vaikuttaako tämä nyt mitenkään meidän suhteeseen??? Ei tietysti... olen ihan hukassa nyt, pakko miettiä ennen kuin menen puhumaan mitään.[/QUOTE]

Mä saattaisin oikeasti tulostaa sen ja pyytää porukat kahville. Jättäisin sen pöydälle, pyytäisin heidät siihen valmiiksi, laittelisin kahvia valumaan ja huikkaisin että kurkkaateko tuon paperin, olisko jotain kommenttia asiaan...

Jäisi heille hetki aikaa tuijotella ennekuin tulet paikalle pullapitkon kanssa.

:hug:

Muista että jos kyseleet asioita, vastaukset ei aina ole mieluisia ja sitten et voi enää perua tilannetta.
 
"aapee"
Alkuperäinen kirjoittaja mieti vielä;23977886:
kannattaa miettiä vähän miten asian esität, suuret ikäluokat kun ovat sellaisia että asiat lakaistiin maton alle ja oltiin vaan niinkuin niitä ei olisikaan. Itsekin sain vasta äskettäin kiertotietä tietää että isoisäni ei ollutkaan oikea isoisäni, vaan isänpuolen suku onkin jotain aivan muuta kuin tähän asti luulin... tuli ilmi terveysasioiden puitteissa (sukurasite geeneissä sairauteen) ja asiaa ei voi käsitellä eikä puhua perheessäni kun on niin "salainen ja maton alle lakaistu" juttu. Ylipäätään kaikki tällaiset asiat saavat vanhemmissani aina raivarit ja syyttelyt aikaiseksi - eivät reppanat osaa keskustella tai varsinkaan käsitellä vaikeita aiheita. Helpompi vaan sitten lakaista maton alle ja teeskennellä.

Minä en kysyisi tuota isältäsi suoraan - voi kokea sen loukkaavaksi - vaan ottaisin yhteyttä äitiin ja pyytäisin selitystä hänelle. Isällesi tuo voi olla kova paikka kuitenkin, sillä olen varma että he ovat sen ns. sinun parhaaksesi aikanaan päättäneet etteivät kerro. Eihän se tietenkään oikea ratkaisu ollut, mutta varmasti siinä ajassa se on ollut vilpitön ja on ajateltu että sillä suojellaan sinua tai jotan muuta. Mieti siis strategia miten asian esität, suosittelen kuitenkin että asian selvität sillä tuollaiset jutut jäävät muuten kaihertamaan loppuiäksi.

Halaukset sinulle ja voimia, ei se maailma tähän kaadu vaikka vähän ehkä järiseekin :)
Kiitos :) Isäni kyllä on ollut aivan ihana isä, että parempaa en ikinä olisi voinut toivoa. Enkä mitenkään halua heitä loukata. Tässä nyt vaan päässy pyörii kaikenlaista ja mietinkin jo, että annanko olla koko asian. Kun (tätä ennen) mulle ei ole ollut mitenkään tärkeää ollaanko verisukulaisia vai ei. Adoptiota kerran mieheni kanssa mietittiin ja jos oltaisiin adoptoitu niin lapsi olisi ollut 100 %:sti meidän oma vaikkei olisikaan ollut biologinen. Ja isänisäkään ei ole ikinä ollut maisemissa, isä on itse ns. lehtolapsi. Joten ehkä sen takia tämä on heille luonnollista...? Mutta siltikin, olisi ollut reilua kertoa minulle. Mutta ehkä... ehkä en halua puhua tästä mitään... ainakaan nyt. Mieli saattaa muuttua tunnin päästä. Huoh.
 
[QUOTE="aapee";23977916]Ai joo! Siis menivät naimisiin kun olin jo syntynyt. Voiskohan ollakin tuo?! Mutta ei kait sitä noin merkitä? Vai onko silloin ollut eri tapa? Oiskohan linjoilla joku samassa tilanteessa oleva, lukeeko myös ottovanhempi vaikka tietää isänsä olevan biologinen isä? Tai ehkä soitan maistraattiin...[/QUOTE]

Mun vanhemmat ovat menneet naimisiin kun olin vuoden vanha, ei lukenut noin mun tiedoissa.
 
"vieras"
[QUOTE="aapee";23977961]Kiitos :) Isäni kyllä on ollut aivan ihana isä, että parempaa en ikinä olisi voinut toivoa. Enkä mitenkään halua heitä loukata. Tässä nyt vaan päässy pyörii kaikenlaista ja mietinkin jo, että annanko olla koko asian. Kun (tätä ennen) mulle ei ole ollut mitenkään tärkeää ollaanko verisukulaisia vai ei. Adoptiota kerran mieheni kanssa mietittiin ja jos oltaisiin adoptoitu niin lapsi olisi ollut 100 %:sti meidän oma vaikkei olisikaan ollut biologinen. Ja isänisäkään ei ole ikinä ollut maisemissa, isä on itse ns. lehtolapsi. Joten ehkä sen takia tämä on heille luonnollista...? Mutta siltikin, olisi ollut reilua kertoa minulle. Mutta ehkä... ehkä en halua puhua tästä mitään... ainakaan nyt. Mieli saattaa muuttua tunnin päästä. Huoh.[/QUOTE]

Vedä henkeä ja nuku yön yli.

Eihän mikään kiellä ottamasta asiaa puheeksi vaikka viiden vuoden päästä - edellyttäen että kaikki osapuolet ovat elossa
 
Äxmöän
Kannattaa tosiaan miettiä ensin omassa rauhassa ja kysellä vaikkapa erilaisia näkökantoja netissä tms. Se mitä sanoo, voi olla peruuttamatonta. Toisaalta jos tuollainen jää muhimaan, voi sekin tulla sitten esiin pahassa paikassa. Riippuu tilanteesta.
 
"aapee"
Ota ihan rauhallisesti,isäsi on edelleen siun isä,vaikkei nyt sitten olisikaan biologinen isä,hän on kuitenkin rakastanut ja kasvattanut ja pitänyt susta äitisi kanssa huolta,ei tuo tieto vaikuta teijän suhteisiin.:hug:
Muista puhua rauhallisesti vanhempiesi kanssa.
Miun mieheni isäpuoli on ollu enemmän isä kuin hänen biologinen isänsä koskaan,mieheni siis pitää isäpuoltaan isänä,ei niinkään pari vuotta sitten edesmennyttä biologista isäänsä.
Niin, oikeassa olet. Siis isääni en ikinä halua "vaihtaa", enkä edes ehkä ottaa yhteyttä biologiseen isään vaikka se olisi mahdollista. Tietääköhän se edes minusta? Jos ei vaan kiinnosta? Se mua mietityttää, että onkohan minulla muita sisaruksia. Miten sain alkuni? Yhdenillan jutusta? Suhteesta? Kuoliko biologinen isäni? Naimisissa ne varmastikaan eivät ole olleet, sillä noissa minun entisissä sukunimissäni on vain siis äidin tyttönimi ja sitten sukunimi mikä tuli tuon adoption tms jälkeen. Nyt minulla on mieheni sukunimi.
 
Meilläkin lukee noin.
Ohho, näköjään tommosta "vanhaa" nimitystä sitten vielä käytetään tuolla. Siis adoptoinut kuitenkin on sinut? Onko susta ja isästäsi yhtesiä vauvakuvia, vai minkäikäisestä lähtien on ekat yhteiskuvat? Nyt vaan selvittelemään sitten asiaa. :hug:
Myös meillä lukee adoptoidun lapsen kohdalla "OTTOLAPSI", vaikka adoptio on hoidettu vasta hiljattain. Eli tuo sana näyttää olevan viranomaistaholla käytössä edelleen.
 

Yhteistyössä