G: Nolointa mitä sanoit (=huusit) synnyttäessäsi?

Mun synnytyksestä on yli kaksi vuotta aikaa, joten aika on kullannut muistot. Sen muistan, että ilokaasupäissäni höpisin jotain ihan omituisia juttuja, kuten: "Ihan niin kuin mun ääni tulisi jostain maan alta." ilokaasun takia taisi ajantaju kadota ja luulin synnytyksen kestäneen monta tuntia, vaikka oikeasti lapsiveden menosta aikaa kului pari ja puoli tuntia. Ennen kuin ponnistusvaihe alkoi, kätilö tarkasti avautumiseni ja kysyi tunnenko ponnistamisen tarvetta. Huusin vaan kovaa, (koska olin siellä maan alla), että: "Mistä vitusta mää sen voisin tietää!" Ekan ponnistuksen aikana sanoin, että nyt taitaa kyllä ulosteet tulla... Ja toisen ponnistuksen aikana karjuin niin äänekkäästi, etten koskaan ole huutanut niin lujaa. Se repeäminen sattui aivan järjettömän paljon... No onneksi urakka oli nopeasti ja yllättävän helposti ohi.

 

Keskimmäisestä sanoin, kun synnytys meni loppuun tosi nopeasti, että miten se nyt jo loppui?
Ja nuorimmasta joka oli poika 2 tytön jälkeen, sanoin kätilölle, kun hän näytti vauvaa; ei oo mun, sillä on väärät vehkeet. Kätilö vastasi, että rouva hyvä, teidän tämä on, on vielä napanuoralla kiinni teissä.

 

Vissiin on vähän huono itsetunto, kun sanoin muutamaankin kertaan "en mä osaa!". Sitten kun jouduttiinkin sektioon ja odottelin, että pääsen leikkaussaliin, rukoilin apua, en muista huusinko vai ihan normiäänellä. Jatkuva kova kipu vei ihan muihin maailmoihin. Saliin matkalla sentään tajusin olla hiljaa, kun oli yö ja tajusin, että sairaalassa on muitakin. Sektion jälkeen kätilöltä kysyin, olinko ihan kauhea potilas.

 

Haukuin kätilön (vanhempaa mallia, melkein eläkkelle...) pystyyn ja käskin mennä niin kauas kuin pippuri kasvaa. . . Syynä se että perätilasynnytys alkoikin osastolla salakavalasti ja saliin joutuessani en voinut enää saada epiduraalia tms. Ainoa vaihtoehto oli ilokaasu ja kun sitä supistuksissa pyysin niin tämä kätilö toteaa että "odotappa vähän aikaa kun mä teen nämä tietokonekirjaukset ensin" - silloin paloi meitsiltä käämit..

No, synnytys lähes "luomu" perätilasynnytys, tyttö tuli, kakkinut oli lapsiveteen ;(
Lääkärit vei vauvan heti salista toiseen saliin, puhdistivat röörit ja kaikki oli tytöllä ihan ok vaikka ei täysiä apgarin pisteitä saanutkaan. Nyt samanen tyttö sai 9.8 keskiarvon seiskaluokalta ;D

 

En ole koskaan huutanut ja luomusti synnyttänyt. Se vaan etenee, ei siinä huuto auta, paremminkin täytyy rentouttaa suu.

 

Repeilin ihan hillittömästi vedettyäni ilokaasua liikaa Oli ihan sekava olo ja viihdytin kätilöitä Kätilöillä oli hillitömän hauskaa kun PinkLily höpötti huuruissa ja laukoi parhaimpia vitsejään, koska ääni oli omasta mielestä hyvinkin mellevä Myöhemmin hävetti kun kätilöt tuli huoneeseen ja sanoivat, etteivät koskaan tule unohtamaan sitä synnytystä jossa synnyttäjä nauraa vedet silmissä välillä huudahtaen "au".

 

ei tapahtunut synnytyksen aikana, mutta...hätäsektion jälkeen, tukevasti lääkittynä olin kovasti vaatinut tohtori Housea paikalle

 

LAuloin kätilölle "ootko fiksumpi kuin koululainen ? ei oo välii ootko mies vai nainen ? " - joo, WTF?!

 

En sanonut mitään noloa enkä huutanut

 

Huusin ponnistusten välissä SSSATTTTUUUU, AAAAUUUUU.

Tikatessa taisin karjua kaikesta eniten.. mies tuli myöhässä kakkosen synnytykseen ja olin jo siis vauvan puskenut pihalle ja tikkaus menossa, kuulin kuinka se kysyi kätilöltä, että "mein eukkoko se täällä vielä huutaa, eikös se synnyttäny jo?"

 

Oon tainnut joka kerralla yrittää puhua itselleni sektiota mutta ei ne ikinä ota mua todesta. En oo koskaan huutanut, sit kun sattuu ihan kamalasti niin ei pysty edes huutamaan.
Hyi, ei enää ikinä.

 

Esikoisen synnytys alkoi ihan normaalisti ja sain aluksi ilokaasua. Sitä pari kertaa vetäneenä kehuin miehelle kuinka "oon niiiiiin kännissä, ihan ku olis vetänu prikallisen valkovenäläisiä". Päästelin jotain ihme ääniä ja kaikkea "wooooou ja waaaaau"-juttuja suustani. Tarjosin ilokaasua myös tulevalle isälle, joka ei sitä sit halunnu. Loppujen lopuksi jouduttiin hätäsektioon, ja herättyäni mulle alettiin kertoon pojan mittoja yms. niin minähän siihen "ei kiinnosta, antakaa jumalauta mun rillit kun en nää mitään." Joo... :ashamed:
Kuopuksesta kikattelin koko sektion ajan kun oli niiiiin jännää kun ei tuntenu mitään. Oikein sellasta typerää hihitystä. Esitelmöin anestesialääkärille ja miehelleni koko ajan kun ajattelin ettei ne tajua kuinka jännittävää mulla on. Toisinsanoen mulla meni koko sektio ohi kun oli niiiiiiiiiin KIVAA.

 

"ottakaa se pois,auttakaa mua" hoin tuota samaa ja se kätilö vaan tyynesti sanoi, että kokoajanhan hän auttaa

 

Pojan isä yritti synnytyksessä viilentää mun kasvoja märällä rätillä.
Heitin rätin lattialle ja käskin työntämään vaikka perseeseensä sen, jotenkin ärsytti se naaman lääppiminen.

 

En oo huutajatyyppiä, miehelle vaan vikisin korvaan jotaki ja rutistin sen melkein rikki. Noh, noloa oli se miten kirosin kätilölle ja teki mieli jo hyökätä kimppuun, ei ihan henkilökemiat toiminu sen kanssa. Ei uskonu että synnytys etenee vauhilla, syöksysynnytys oli. Niin justiinsa ko saliin oli päästy ja aloin sanoa että se vauva tullee nyt niin vähätteli ja totesi että eikä varmasti tuu yms. Mies siinä toimi erotuomarina ja sai kätilön uskomaan että nyt on kiire enkä höpötä omiani.
Samoinko siitä ponnistusasennosta saatiin mehevä sanailu aikaseksi, siinäki oli iso apu ko mies murahti kätilölle että josko se synnyttäjä sais päättää

Mut voi olla että kuitenki näin jälkikätteen tekis mieli käyvä pyytämässä anteeksi, vaikka liekö se kätilö jo on minut unohtanukki

 

No ne perusjutut "Mä en jaksa" "Mä en pysty" "Mä en voiiiiii"
Ei kai tossa mitään noloa ole, mutta jälkikäteen kumminkin vähän hävettää.

 

Onks suurin osa teistä kaikista synnyttäny ilman mitään puudutuksia?

 

[QUOTE="wesuwius";23925772]Onks suurin osa teistä kaikista synnyttäny ilman mitään puudutuksia?[/QUOTE]

Minä ainakin olen. Kyllä sitä tuli huudettua tosiaan, että en pysty!

 

En huutanut tai sanonut mitään,hiljaa ponnistin sen reilun tunnin mitä ponnistusvaihe kesti. Ei ollut tarvetta huutaa tai kiroilla,vaikka sattuikin. Paljon paremmin pystyin keskittymään kun olin hiljaa. Niin ja synnytys kesti kaiken kaikkiaan yli 30 tuntia,että en päässyt helpolla...

 

Mä sain epiduraalin, mutta ponnistusvaihe oli kipeä, ja repeämiä tuli... repeilyjen takia varmaan sattuikin.

 

En huutanut tai sanonut mitään,hiljaa ponnistin sen reilun tunnin mitä ponnistusvaihe kesti. Ei ollut tarvetta huutaa tai kiroilla,vaikka sattuikin. Paljon paremmin pystyin keskittymään kun olin hiljaa. Niin ja synnytys kesti kaiken kaikkiaan yli 30 tuntia,että en päässyt helpolla...

Hui. Kuinka pitkä oli ponnistusvaihe?

 

kuopuksen kohdalla en ehtiny saada kivunlievitystä.

esikoisen kohdilla sain epin ja hihittelin vaan ja kattelin käyrästä et ahaa, supistus, ponnistetaan.

 

[QUOTE="Vieras";23925794]Hui. Kuinka pitkä oli ponnistusvaihe?[/QUOTE]

Reilun tunnin.

 

[QUOTE="wesuwius";23925772]Onks suurin osa teistä kaikista synnyttäny ilman mitään puudutuksia?[/QUOTE]

No en todellakaan ole. Aina oon riemusta kiljuen otttanut kaikki tropit mitä on tarjolla (ilokaasuun ja epiduraaliin kyllä aina jäänyt)

 

mulla on aina ollut kivunlievitys kohdillaan, en ole huutanut ollenkaan, en edes ponnistaessa, jotenkin siinä vain sai keskitettyä sen kaiken energian siihen vauvan pihalle puskemiseen.