[QUOTE="Nimo";23877563]Onhan noita syitä... meilläpäin niitä sanotaan "tekosyiksi". Taidat olla vähän "jäykkä"; kun on kerran tehty näin, tehdään näin. Olisi varmaan hyvä aika miettiä, voisiko asiat tehdä vähän toisin, että itselle jäisi nyt vaikka siihen liikuntaan aikaa. Ihanko oikeasti olet noin kyvytön järjestelemään elämääsi tyydyttäväksi??[/QUOTE]
En tarkoituksella keksi tekosyitä. Kuten jo otsikossa tunnustin: olen epäjärjestelmällinen ja minun on vaikea keksiä ratkaisuja ongelmiin. Kerroin rehellisesti puutteeni ja pyysin apua. Siksi samankaltaiset viestit kuin sinun, on turhaa sanahelinää ja ilkeilyä.
Minun todellakin on vaikeaa järjestellä elämääni tyydyttäväksi. Tuntuu että aikaa ei yksinkertaisesti jää tarpeeksi edes perheen parissa olemiseen, enkä todellakaan halua että lapseni kokisivat muun elämän olevan minulle tärkeämpää.
Mieheni on monin tavoin hyvä, mutta aivan toivottoman laiska kotitöissä. Olemme taistelleen asiasta vuosia, eikä muutosta parempaan ole ollut nähtävissä. Ja jälleen kerran: en tiedä miten saisin tilanteen muuttumaan.
Koululaisen harrastukseen kuuluu noin monet treenit. Siellä ne muutkin saman harrastuksen ääressä olevat treenaa yhtä usein. Poika jaksaa mitä tahansa harrastukseen liittyvää. En todellakaan voisi olla niin julma, että estäisin poikaa harrastamasta. Niin suuren itsekkyyden äärellä en pystyisi elämään.
Pimeällä toki voisin hankkia otsalampun, mutta se saisi olla pikemminkin valoheitin jotta tuntisin oloni edes vähän turvalliseksi. Meillä ei ole muuta asutusta, ei valaistusta ja minä todellakin pelkään pimeää.
Kuopuksen hoitopaikalle on matkaa 12 km ja sieltä töihin vajaa 20 km. En siis ihan heti voi edes harkita alkavani kulkemaan vallan polkupyörällä.
J