Eikös se niin mene että villille ja riekkumiseen taipuvaiselle koiralle extra rauhallista tekemistä, kävelylenkkejä ( ei esim. koirapuistossa villiämistä ) sekä kaikki huomioiminen koiran villitessä pois. Ei missään nimessä mitään palloleikkejä tai muutakaan retuututsleikkejä ellei koira osaa olla suht. rauhallisesti, ei edes ihmisen aloitteesta.
Ehkä tuo syliin ottaminen ja silittäminen on kaiken pahin- siinähän sä silität läähättävää ja inisevää koiraa antaen viestin että on hyvä juttu läähättää ja inistä- jatka vaan.
Niin kannattaa toki huomioida mikä sitä koiraa sen elämässä stressaa, juuri joku päivittäin tapahtuva pitkäkestoinen "kivakin" stressi voi aiheuttaa sitä että stressihormonit jyllää jatkuvasti vähän turhan kovilla tehoilla. Yksi mikä hyvin usein auttaa, on väsyttävien tehtävien teettäminen, jäljestys tyypillisesti on parasta terapiaa, lajityypillistä pitkäkestoista tekemistä, joka rauhoittaa ja väsyttää, paremminkin kuin pitkä lenkki.
Jos koirasta kiinni pitäminen auttaa sitä rauhoittumaan, niin samahan se on sitten sitä tehdä, eikö niin? Jos se toimii siis. Ei kaikki koirat missään tapauksessa halua huomiota tai varsinkaan syliin ottamista silloin, kun niillä on meno päällä, joten ei siinä tapauksessa vahvisteta silittelemisellä hösäämistä. Mutta usein käy niin, että koiralle on unohtunut aiemmin opettaa sitä rauhoittumista ja syliin rauhoittumista, jolloin kun koiraa aletaan varta vasten rauhoitella vasta silloin kun se on jo tosi hermostunut, koira yhdistääkin sen rauhoittelun siihen levottomaan tunnetilaansa. Eli siis koiraa pitää "rauhoitella" paljon silloin kun se on rauhallinen, jotta sillä sylissä pitämisellä tai silittelyllä olisi vahvempi rauhoittumismerkitys koiralle sitten sellaisessa tilanteessa, kun rauhoittumista tarvitaan. Siinä mielessä huomiotta jättäminen (ja kaikkien ärsykkeiden poistaminen) on varmempi tapa jos rauhoittumista ei ole opetettu. Tietysti se huomioimattomuuskin usein on opetettua, koira on hyvin voinut arjessa oppia, että kotona nukutaan silloin kun ihmiset ei ole aktiivisia. Tällöin huomiotta jäämisestä tulee koiralle merkki passivoitua. Lisäksi voi olla koiria, joille kaikki huomio ihmiseltä on niin kiihdyttävää (tai vaikka pelottavaa) että sylissä pitämällä rauhoittaminen on vaikeaa.
Mutta kyllä koiraa pystyy rauhoittelemaan "aktiivisestikin", esimerkiksi sillä tavoin että itse käyttää rauhoittavia signaaleja (
Rauhoittavista signaaleista), rajoittaa koiran saamia ärsykkeitä ja mahdollisesti rajoittaa koiran tilaa niin ettei se pääse kulkemaan ees taas ainakaan suurella alueella (syliin ottaminen tai kiinni pitäminen), rauhallinen monotoninen huokaileva puhe tai vaikka laulaminen, tai syvään hengittäminen, silittely pitkillä keskivoimakkailla vedoilla tai kevyt hieronta. Hieronta aktivoi parasympaattista hermostoa ja laskee sympaattisen toimintaa, ja koira alkaa väkisinkin rauhoittua. Tai sitten voi ehkä jopa keskittyä siihen, että palkitsee koiraa rauhallisesta toiminnasta niin pitkään, että koira alkaa rauhoittua itse. Alkaa esimerkiksi makupalojen kanssa palkita koiraa makuulle menemisestä tai pään laskemisesta, paikallaan pysymisestä, huokaisemisesta, rauhoittavien signaalien käytöstä tms. Vähän rauhoittuneelle koiralle voi antaa vaikka sen puruluun, pureskelu rauhoittaa lisää, jos koira ei ole enää niin kierroksilla että alkaa esim. repiä luuta. Rauhallisen toiminnan tekeminen johtaa rauhoittumiseen, ihan niin kuin ilman tunnetta tehdyt kasvonilmeetkin johtaa tunteeseen ihmisillä.