Tummennetusta kohdasta: Tätä juuri ei tarvitse selittää. Lapsi välittää muistakin. Kun kerron hänelle, että minulle koituu harmia myöhästymisestä, niin hän ymmärtää ja lähtee mukaan. Koska eihän joka tilanteesta ole suorasti hyötyä lapselle. Lapsi kuitenkin intuitiivisesti tietää, että se, mikä on hyvä äidille on todennäköisesti hyvä hänellekin, jos ei kuitenkaan aiheuta hänelle suoraa haittaa.
Minulle tulee tästä(kin) sellainen kuva, että tosiaan yrität vetää naruista, kun kyseessä on ihmissuhde joka nyt ei toimi kunnolla. Ei sitä aikuistenkaan kanssa mietitä, että miten saisin ylipuhuttua tuon siihenjatähän, vaan sitä odotetaan toiselta paljon - ja samalla itse panostetaan suhteeseen paljon. Hankala selittää
Pitää tavallaan luopua ennakko-odotuksistaan siitä, mitä haluaa lapsen tekevän tai miten haluaa jonkun tietyn jutun menevän. Meidän perheessä varmaan 98% päätöksistä kyllä menee ihan minun toiveitteni mukaisesti, mutta en pidä sitä itsestäänselvyytenä vaan kuuntelen lastakin tarkkaan. Mietin aina hyvin tarkkaan, että onko syytä tässä asiassa ruveta pistämään vastaan vai olisiko järkevämpää antaa olla, sillä lapsi oppii minulta mallia. Jos herkästi vastustan jotain hänen päätöstään, niin voin olla varma, että saan sitä samaa takaisin. Jos sen sijaan pyrin mahdollisimman paljon ottamaan hänet huomioon, täyttämään hänen toiveitaan ja pyydän anteeksi jos käyttäydyn huonosti, niin lapsi on valmis tekemään saman minulle.