Mulla on tylsää, kyselkää jotakin...

Mä olen tavannut NinaTT:n ja hänen lapsensa, ja täytyy sanoa, että tää lapsi oli yksi niitä parhaiten käyttäytyneistä tuon ikäisistä vieraista, joita olen nähnyt. Hän jakoi leluja omien lapsieni kanssa, ei kiroillut, kohteli kaikkia meillä kauniisti, lopetti tv:n katselun pyydettäessä, maistoi ruokaa vaikkei syönyt kaikkea, kiitti ruoasta jne.

:flower: Meiän poika on samanlainen

 

Ja omatoiminen. :heart: Vaikka pitkä imetys muka tekee lapsesta äidistään täysin riippuvaisen. Tämä 2v9kk neiti kuori mun, ninan ja oman kananmunansa valmiiksi, kattoi pöydän ja kutsui aamiaiselle. :heart:

:flower: Näin myös meil :heart:

 

Näissä NinaTT:n jutuissa mua mietityttää, miten tuollainen kasvatusperiaate voi toimia, jos perheessä on useampi lapsi ja kenties työssäkäyviä/koulua käyviä lapsia. Jos kaikki liikkuu ympäri taloa silloin kuin siltä tuntuu, miten muut saa nukuttua. Tai miten päästään ikinä minnekään ajoissa, jos useampi päättää milloin on valmis lähtemään. Juu, neuvotellaan - mut ei meidän 9kk ikäinen esimerkiksi vielä ymmärrä neuvottelusta tai osaa itse hakeutua nukkumaan tai sanoa et nyt olis valmis kylään, saati sitten et osuis samaan aikaan kuin kaks muuta. Ja jos joka asiasta neuvotellaan usean kans, ennen kuin kaikki ovat syöneet/nukkuneet/pukeneet omaan tahtiinsa, niin eipä moneen paikkaan oo menemistä.

Ja miten NinaTT:n tytöllä on oikeus KÄSKEÄ auttamaan äitiänsä hammaspesussa?

 

Näissä NinaTT:n jutuissa mua mietityttää, miten tuollainen kasvatusperiaate voi toimia, jos perheessä on useampi lapsi ja kenties työssäkäyviä/koulua käyviä lapsia. Jos kaikki liikkuu ympäri taloa silloin kuin siltä tuntuu, miten muut saa nukuttua. Tai miten päästään ikinä minnekään ajoissa, jos useampi päättää milloin on valmis lähtemään. Juu, neuvotellaan - mut ei meidän 9kk ikäinen esimerkiksi vielä ymmärrä neuvottelusta tai osaa itse hakeutua nukkumaan tai sanoa et nyt olis valmis kylään, saati sitten et osuis samaan aikaan kuin kaks muuta. Ja jos joka asiasta neuvotellaan usean kans, ennen kuin kaikki ovat syöneet/nukkuneet/pukeneet omaan tahtiinsa, niin eipä moneen paikkaan oo menemistä.

Ja miten NinaTT:n tytöllä on oikeus KÄSKEÄ auttamaan äitiänsä hammaspesussa?

No takerru sit yksittäisiin sanoihin Se oli vitsi. Lapsi pyytää minua apuun.

Kattellaan miten tulevaisuudessa toimitaan Tiedän useita usean lapsen perheitä joissa keskustellaan ja neuvotellaan, ja jokaisen tarpeet pyritään ottamaan huomioon tasapuolisesti. Yhdessä ne ratkaisut löytyvät.

 

Mäki neuvottelin joskus mun 1,5kk vanhan lapsen kans siitä miks se ei suostu imeen rintaa että sais ravintoo. Haistatti vitut ja nappas pullon kouraan.

 

No kyllähän meilläkin keskustellaan ja neuvotellaan, mutta viime kädessä näistä päätökset tekee aikuiset ja kaikkien on opittava kompromisseihin. Välillä toiset ovat niihin vähemmän tyytyväisiä kuin toiset yksittäisiin tilanteisiin, mutta sellaista on elämä. Onnellisia tuntuvat kuitenkin olevan.

 

Niin sitä mäkin oon ajatellut, että vaikka NinaTT täällä antaa aika provosoivan kuvan, niin ehkä käytännössä pääosin ajatus on siinä, että rajoja ei aseteta mielivaltaisesti ja perustelematta, vaan niin että lapsi ymmärtää miksi näin. Sillä kyllä mä oon tuon "rajat ja rakkautta" periaatteen kannattaja, mutta rajat voi asettaa perustellen ja lasta kuunnellen - iän huomioiden. Pienintä kyllä "sorsin" estämällä pääsyn mm. kissan ruokakupeille ja takkaan, mutta isompien kanssa käydään säännöistä ja periaatteista keskustelua ja niitä tarvittaessa tarkistetaan. Eipä murkkukaan kapinoi.

Mutta lajityypilliseen käytökseen en malta olla sanomatta, että kyllä kaikki nisäkkäät ja kädelliset rajoittaa jälkeläisiään, eivät ne ole samanarvoisia vanhempiinsa suhden.

 

Niin sitä mäkin oon ajatellut, että vaikka NinaTT täällä antaa aika provosoivan kuvan, niin ehkä käytännössä pääosin ajatus on siinä, että rajoja ei aseteta mielivaltaisesti ja perustelematta, vaan niin että lapsi ymmärtää miksi näin. Sillä kyllä mä oon tuon "rajat ja rakkautta" periaatteen kannattaja, mutta rajat voi asettaa perustellen ja lasta kuunnellen - iän huomioiden. Pienintä kyllä "sorsin" estämällä pääsyn mm. kissan ruokakupeille ja takkaan, mutta isompien kanssa käydään säännöistä ja periaatteista keskustelua ja niitä tarvittaessa tarkistetaan. Eipä murkkukaan kapinoi.

Mutta lajityypilliseen käytökseen en malta olla sanomatta, että kyllä kaikki nisäkkäät ja kädelliset rajoittaa jälkeläisiään, eivät ne ole samanarvoisia vanhempiinsa suhden.

Niin, vanhemmilla on luontaisesti enemmän valtaa, päätämme perheen asioista, sellaisista, jotka eivät lasta kiinnosta lainkaan. Ja lapset luottavat vanhempiinsa jos kunnioittavat näitä. Mutta tietääkseni vain ihmisäidit esim juoksevat lastensa perässä eivätkä odota heidän itse pysyvän läheisyydessä/seuraavan äitiään.

 

Ehkä näin, muut lajit ei myöskään tee tulta tai pidä lemmikkejä... Selvästi meidän kissa olettaa, et on meidän aikuisten tehtävä 'pitää poikasemme kurissa' eikä päästää häntä repimään. Konttaajasta selvästi tykkää ja tajuaa olevan 'syyntakeeton' eikä osoita hänelle mieltään tai satuta, sen sijaan saattaa meitä (minu tai miestäni, kumpi nyt sattuu olemaan pojan peräänkatsojana) 'näykkästä' jos päästämme vauvan turkista repimään...

 

Ehkä näin, muut lajit ei myöskään tee tulta tai pidä lemmikkejä... Selvästi meidän kissa olettaa, et on meidän aikuisten tehtävä 'pitää poikasemme kurissa' eikä päästää häntä repimään. Konttaajasta selvästi tykkää ja tajuaa olevan 'syyntakeeton' eikä osoita hänelle mieltään tai satuta, sen sijaan saattaa meitä (minu tai miestäni, kumpi nyt sattuu olemaan pojan peräänkatsojana) 'näykkästä' jos päästämme vauvan turkista repimään...

Kasvattaminen toki kuuluu vanhemmille Minä opetin jo 9-10 kuisen lapsen silittämään repimisen ja lyömisen sijaan.

 

Hienoa jos tyttösi oppi asian niin nuorena. Meillä asiaa on toki harjoiteltu ja koko ajan harjoitellaan, enimmäkseen onnistukin. Mutta enpä yhtään ihmettele, etteikö tuon 9kk ikäisen mielessä tahdo pysyä, ettei heiluvaan häntään saisi tarttua ja maistaa. Meillä on vaan tällainen tavallinen lapsi...

 

Hienoa jos tyttösi oppi asian niin nuorena. Meillä asiaa on toki harjoiteltu ja koko ajan harjoitellaan, enimmäkseen onnistukin. Mutta enpä yhtään ihmettele, etteikö tuon 9kk ikäisen mielessä tahdo pysyä, ettei heiluvaan häntään saisi tarttua ja maistaa. Meillä on vaan tällainen tavallinen lapsi...

Mä huomasin, ettei kieltämisestä ollut mitään apua. Sen sijaan muistutin hellästä kosketuksesta sanomalla aina "pajpaj" jos meno näytti yltyvän liian rajuksi. Kuullessan tuon pajpajn lapsi rupesi silittämään. Kieltämisestä ei seurannut mitään.

 

Mä huomasin, ettei kieltämisestä ollut mitään apua. Sen sijaan muistutin hellästä kosketuksesta sanomalla aina "pajpaj" jos meno näytti yltyvän liian rajuksi. Kuullessan tuon pajpajn lapsi rupesi silittämään. Kieltämisestä ei seurannut mitään.

Hei mun pitää koittaa, Andreas repii mun naamaa jatkuvasti :xmas:
Minäkin koitin tuota kieltämistä, mutta se meni näin "Andreas ei saa repiä naamasta" "heheheheheehehheheh"
Mitä tiukemmin koitin sanoa sen enemmän hän repesi nauramaan...toimii

Ehkä äitiinkin toimisi paijpaij

 

Hei mun pitää koittaa, Andreas repii mun naamaa jatkuvasti :xmas:
Minäkin koitin tuota kieltämistä, mutta se meni näin "Andreas ei saa repiä naamasta" "heheheheheehehheheh"
Mitä tiukemmin koitin sanoa sen enemmän hän repesi nauramaan...toimii

Ehkä äitiinkin toimisi paijpaij

Joo mä käytin sitä siihen, että jos repi tissejä imetyksen aikana Eli harjoteltiin, paijasin lasta ja sanoin paipai, sit lapsen kädellä paijasin itteäni ja taas se pajpajpaj, vuorotellen sellasta hauskaa leikkiä. Ei tuon ikäinen sit voi vastustaa ku sitä myöhemmin siitä paijausleikistä muistuttaa

 

Jossain aiemmin yritit vedota pinnasänkyyn vaarallisena paikkana nukkua, että jos vaikka pinna katkeaa ja lapsi työntää päänsä läpi ja kuristuu. Kuka käyttäisi lapsella näin huonokuntoista sänkyä, että osat tippuis lapsen voimasta?? Ja vaikka yksi pinna irtoaisi, niin syntyisi niin iso rako, ettei edes aikuinen voisi itseään siihen väliin kuristaa! Ja vetosit vielä siihenkin, että pinnis on vaarallinen koska lapsi voi kiivetä laidan yli ja tipahtaa ja vammautua. Onko NinaTT kuullut sellaisista lapsille tarkoitetuista tavallisista sängyistä, turvalaidalla tietysti? Katsos NinaTT, sellaiseen lapsi siirretään nukkumaan kun hän alkaa osoittaa merkkejä siitä, että kiipeäisi pinniksen yli.
Vastaisitko siihen jonkun aiemmine sittämään kysymykseen, miten käy kun lapsesi menee päiväkotiin/kouluun, kun häntä ei huvita syödä, tehdä tehtäviä muiden kanssa jne jne..
Kun äiti-rakas on kotona opettanut että ei ole pakko tehdä mitää jos ei huvita?? Maailma ei vaan toimi noin.

 

[QUOTE="kolmen lapsen äiti";23459876]Jossain aiemmin yritit vedota pinnasänkyyn vaarallisena paikkana nukkua, että jos vaikka pinna katkeaa ja lapsi työntää päänsä läpi ja kuristuu. Kuka käyttäisi lapsella näin huonokuntoista sänkyä, että osat tippuis lapsen voimasta?? Ja vaikka yksi pinna irtoaisi, niin syntyisi niin iso rako, ettei edes aikuinen voisi itseään siihen väliin kuristaa! Ja vetosit vielä siihenkin, että pinnis on vaarallinen koska lapsi voi kiivetä laidan yli ja tipahtaa ja vammautua. Onko NinaTT kuullut sellaisista lapsille tarkoitetuista tavallisista sängyistä, turvalaidalla tietysti? Katsos NinaTT, sellaiseen lapsi siirretään nukkumaan kun hän alkaa osoittaa merkkejä siitä, että kiipeäisi pinniksen yli.
Vastaisitko siihen jonkun aiemmine sittämään kysymykseen, miten käy kun lapsesi menee päiväkotiin/kouluun, kun häntä ei huvita syödä, tehdä tehtäviä muiden kanssa jne jne..
Kun äiti-rakas on kotona opettanut että ei ole pakko tehdä mitää jos ei huvita?? Maailma ei vaan toimi noin.[/QUOTE]

"Kun alkaa osoittaa merkkejä..." Tälläkin palstalla se on tullut monelle yllätyksenä, kun lapsi onkin tullut pää edellä alas. Jenkeissä on vedetty markkinoilta - ja lopulta päädytty kieltämään - tietyntyyppiset pinnasängyt koska niihin kuoli muistaakseni kymmenen lasta. Mitä tulee huonokuntoiseen sänkyyn niin kyllä monet niitä käyttävät kun eivät tiedä miten sänkyä pitäisi testailla. Aikuistenkin sänkyyn voi laittaa laidan jos tahtoo.

Lapseni on ehkä menossa päiväkotiin elokuussa jos saadaan paikka tästä ihanasta päiväkodista. Miten tulee sopeutumaan? Todennäköisesti hyvin, sillä hän osaa keskustella, ymmärtää muiden ihmisten tarpeita ja osallistuu oikein mielellään sosiaaliseen aktiviteettiin. Edelleenkin sinun mielestäsi se, että lapsi saa päättää, tarkoittaa, että päätökset ovat huonoja. Niin ja toisaalta päiväkodissakaan ei saa pakottaa syömään, joten en ihan tuota kysymystä ymmärrä. Ei hänen sielläkään tarvitse syödä jos ei huvita.

Maailma toimii juuri niin, että ihmiset tekevät päätöksiä ja kantavat päätöstensä todelliset seuraukset. Eipä kukaan minunkaan selkäni takana ole huohottamassa, että nyt pitää tehdä näin ja jos et tee, niin rankaisen sinua tai painostan tai pakotan. Päinvastoin. Minun on aivan itse otettava vastuuta elämästäni eikä odottaa, että joku muu ohjailee minua oikeaan suuntaan ja seurata lampaana...

 

Jos lapsesi päättää teini-iässä olla menemättä kouluun kun äiti on opettanut ettei mikään oo pakko, niin onko sekin ok?

 

Varmasti lapsesi tulee toimeen päiväkodissa, mutta eikö sinua oikeasti huoleta sopeutuminen päiväkodin rytmiin? Ok, jos lapsesi ei syö ruoka-aikana, ei sitten, mutta ruokapöydässä hänen on silti istuttava, söi tahi ei. Hän ei pääse leikkimään tai piirtelemään ruokailun ajaksi. Pahimmassa tapauksessa hän on siis syömättä koko päivän, välipalaan saakka. Onko se mielestäsi ok?

Olet usein kirjoittanut että lapsesi ei tarvitse tehdä asioita jos häntä ei huvita. Mutta siellä päiväkodissa valitettavasti täytyy tehdä asioita vaikkei huvittaisikaan, kuten esim. ulkoilu. Hän ei voi jäädä sisälle jos häntä ei huvita mennä ulos.

Entä sinä? Elätkö itse sääntöjen mukaan vai periaatteella "jos ei huvita niin ei ole pakko"?

 

Kohta sun blogista "On siitä vaa tulossa iso tyttö. Milloinkohan haluaa oman sängyn? Itse olen ajatellut, ettei omaa sänkyä saa ennen kun menee itsenäisesti nukkumaan eikä kaipaa mua vierelle nukahtaessaan. Mä en nimittäin mihinkään lastensänkyyn änkeä pötköttelemään Eikä lapsi ole tarpeeksi kypsä nukkuakseen koko yön omassa sängyssään jos ei edes kykene nukahtamaan sinne itse"
Pakkohan sen on saada oma sänky jos haluaa!! Ja kyllä äiti ny sinne sänkyyn änkee kun LAPSI HALUAA.

 

[QUOTE="yksi";23462422]Kohta sun blogista "On siitä vaa tulossa iso tyttö. Milloinkohan haluaa oman sängyn? Itse olen ajatellut, ettei omaa sänkyä saa ennen kun menee itsenäisesti nukkumaan eikä kaipaa mua vierelle nukahtaessaan. Mä en nimittäin mihinkään lastensänkyyn änkeä pötköttelemään Eikä lapsi ole tarpeeksi kypsä nukkuakseen koko yön omassa sängyssään jos ei edes kykene nukahtamaan sinne itse"
Pakkohan sen on saada oma sänky jos haluaa!! Ja kyllä äiti ny sinne sänkyyn änkee kun LAPSI HALUAA.[/QUOTE]

Anteeksi mutta mistä kohtaa olet saanut päähäsi typerän käsityksen, että lapsi päättäisi *minun* asioistani ja miten *minä* toimin? Lapsi päättää omasta käytöksestään, ei minun.

 

Varmasti lapsesi tulee toimeen päiväkodissa, mutta eikö sinua oikeasti huoleta sopeutuminen päiväkodin rytmiin? Ok, jos lapsesi ei syö ruoka-aikana, ei sitten, mutta ruokapöydässä hänen on silti istuttava, söi tahi ei. Hän ei pääse leikkimään tai piirtelemään ruokailun ajaksi. Pahimmassa tapauksessa hän on siis syömättä koko päivän, välipalaan saakka. Onko se mielestäsi ok?

Olet usein kirjoittanut että lapsesi ei tarvitse tehdä asioita jos häntä ei huvita. Mutta siellä päiväkodissa valitettavasti täytyy tehdä asioita vaikkei huvittaisikaan, kuten esim. ulkoilu. Hän ei voi jäädä sisälle jos häntä ei huvita mennä ulos.

Entä sinä? Elätkö itse sääntöjen mukaan vai periaatteella "jos ei huvita niin ei ole pakko"?

Kyllä, se on "ok", ts se on lapsen päätös, ei minun. Eipä tietääkseni kukaan kasvatusalan ammattilainen suosittele pakottamaan lapsia syömään...

Jos tarhassa ilmenee suuria ristiriitoja niin otan hänet sieltä pois. Jotenkin kuitenkin minun on vaikea uskoa, että niin kävisi Sosiaaliset olennot tykkäävät toimia yhteisten sääntöjen mukaan.

Kyllä, elän sen periaatteen mukaan, että jos ei huvita, niin ei ole pakko. Ja seuraukset pitää olla valmis ottamaan vastaan. Eiköhän lähes kaikki aikuiset elä niin?

 

[QUOTE="mites";23462294]Jos lapsesi päättää teini-iässä olla menemättä kouluun kun äiti on opettanut ettei mikään oo pakko, niin onko sekin ok?[/QUOTE]

Riippuu mitä tarkoitat sanalla "ok". Lapsen päätös se on, en minä häntä sinne väkisin roudaa. Sen sijaan olisin totta kai huolissani (jos siis lapsi keskeyttää kokonaan, eikä kotonakaan halua opiskella) ja pyrkisin selvittämään syyn ja tukemaan häntä.

 

Anteeksi mutta mistä kohtaa olet saanut päähäsi typerän käsityksen, että lapsi päättäisi *minun* asioistani ja miten *minä* toimin? Lapsi päättää omasta käytöksestään, ei minun.

Aika "hienosti" välttelet tietynlaiset kohdat missä huomaat ettet meekkään sun kasvatusperiaatteiden mukaan eikä vaan tässä viestissä vaan muissakin

 

[QUOTE="yksi";23462503]Aika "hienosti" välttelet tietynlaiset kohdat missä huomaat ettet meekkään sun kasvatusperiaatteiden mukaan eikä vaan tässä viestissä vaan muissakin [/QUOTE]

Mitä ihmettä sä höpiset? En nyt ymmärrä. Missä menen kasvatusperiaatteitani vastaan? Lapsi tehkööt miten huvittaa, mutta minä päätän omasta käytöksestäni enkä tanssi kenenkään pillin mukaan. Mikä sinun on niin helvetin vaikea tuosta yksinkertaisesta periaatteesta ahtaa pieneen päähäsi?

Voin mä sen sängyn lapselle ostaa, mutta jos ei nukahda sinne itekseen niin sittenhän lapsi ei siellä sängyssä nuku...? Missä menen periaatteitani vastaan?

 

Kerrotko vielä kerran mitä tapahtuu tilanteessa, jossa on esim pakko lähteä jonnekin (neuvola, päiväkoti tms), mutta lapsi ei halua lähteä? Soitatko neuvolaan, päiväkotiin ja töihin, että nyt vähän venähtää, täällä on leikit vielä kesken? Tästä on ollut puhetta monesti ennenkin, mutta en enää muista.