Ninatt! Mulla ois sulle yks pyyntö...

Lue nämä Anna Wahlgrenin kirjat:
Barnaboken (löytyy suomeks nimellä lapsikirja mut on huono käännös)
Sova hela natten

Et sä osannuki ruotsia hyvin? Näistä kirjoista saisit vähän uutta näkökulmaa. Ja lue ne kunnolla äläkä sellaisella asenteella että olet kaikessa itse oikeassa! Ja kun oot lukenu tuu tähän ketjuun kommentoimaan. Varsinki toi Sova hela natten on hyvä, siinä selitetään aika hyvin miksi pinnasänky tuo turvaa.

-Terveisin entinen perhepetikannattaja ja nykyinen hyvän unen kannattaja-

 

Eiköhän lapsissa ole erilaisia tapauksia unen suhteen kuten aikuisissakin? On aikuisia, jotka eivät saa unta yksin ja toiset taas eivät tykkää nukkua toisten vieressä. Mulle ainakin oli selvää se, että mitä meidän perheessä kannattaa suosia, jos sekä vauva että minä saimme 8-9 tunnin unet nukkuen eri huoneissa, kun taas perhepedissä uni oli molemmilla pinnallista ja katkonaista.

 

Eiköhän lapsissa ole erilaisia tapauksia unen suhteen kuten aikuisissakin? On aikuisia, jotka eivät saa unta yksin ja toiset taas eivät tykkää nukkua toisten vieressä. Mulle ainakin oli selvää se, että mitä meidän perheessä kannattaa suosia, jos sekä vauva että minä saimme 8-9 tunnin unet nukkuen eri huoneissa, kun taas perhepedissä uni oli molemmilla pinnallista ja katkonaista.

Täys peesi.

Meillä vauva ei suostu nukkumaan pinnasängyssä ollenkaan, ei päivisin eikä öisin.
Vieressä nukkuu erittäin levottomasti niin vauva kun vanhemmatkin.
Parhaana ratkaisuna meille on, kun vanhemmat nukkuvat ovi kiinni makkarissa kahdestaan ja vauva olohuoneessa vaunuissa.

 

No jos Ninan lapsi nukkuu hyvin äitinsä vieressä, niin ei siinä paljon Wahlgrenilla ole mussuttamista. Munkin tyttö nukkuu 3-vuotiaana edelleen vieressäni ja nukumme molemmat loistavasti. Kukin tehköön niin kuin parhaaksi näkee omalla kohdallaan.

 

ei se oo kovin herkkua jos vauva herää pinnasängyssä 10min välein. nukkuu paremmin vieressä tuskin herää silloin syömäänkään. kyllä ne ehtii omassakin sängyssään nukkua myöhemminkin. mutta tietysti kaikki on yksilöitä jos nukkukoot jokainen sielä missä uni tulee parhaiten..

 

Täys peesi.

Meillä vauva ei suostu nukkumaan pinnasängyssä ollenkaan, ei päivisin eikä öisin.
Vieressä nukkuu erittäin levottomasti niin vauva kun vanhemmatkin.
Parhaana ratkaisuna meille on, kun vanhemmat nukkuvat ovi kiinni makkarissa kahdestaan ja vauva olohuoneessa vaunuissa.

Vaunuissa olkkarissa?? Voi järkky... Ymmärtäisin, et omassa sängyssä, mutta vaunuissa olkkarissa. On musta kyllä muutenkin hirveä ajatus et pienet vauvat hylätään yksin nukkumaan, et vanhemmat saa olla kahdestaan. Mut kukin tavallaan, en sitä sano et kaikille sopis yks ja sama. Perhepedilläkin on todella paljon etuja. Meillä nukuttiin perhepedissä 5kk, sit vauva siirty sivuvaunuun, nyt samassa huoneessa, mut oma sänky ei enää ihan vieressä ja jossain vaiheessa omaan huoneeseen (ikää 9kk)

 

Olen lukenut tarpeeksi Anna Wahlgrenia. Hänellä on hyviäkin ajatuksia. Minä kuitenkin luotan ihmisen lajityypillisen kasvatuksen olevan ihmislapselle parasta.

 

Ja mä "nukuin" 2kk ikäisen esikoisen kanssa perhepedissä silleen, et esikoinen nukkui (lue: huiski, potki ja mätki, silti täydessä unessa) yläosassa sänkyä ja minä alaosassa, kippurassa. Mies nukkui siinä vieressä ihan oikosenaan. Arvaa vaan montako yötä jaksoin! En vieläkään mene vapaaehtoisesti lasten viereen yöksi, kun ovat sellaisia kääntyilijöitä ja potkijoita, pahinta on ehkä se kun kääntyvät pää edellä kohti... Samassa huoneessa nukkuivat niin pitkään kuin kaikkien sängyt sinne mahtui, ja se oli minusta ihan ok.

 

Pyydän vain että luet sen sova hela natten kirjan.

Ja tää oli tarkoitettu Ninatt:lle ei muille!

 

[QUOTE="jennie";23458533]No jos Ninan lapsi nukkuu hyvin äitinsä vieressä, niin ei siinä paljon Wahlgrenilla ole mussuttamista. Munkin tyttö nukkuu 3-vuotiaana edelleen vieressäni ja nukumme molemmat loistavasti. Kukin tehköön niin kuin parhaaksi näkee omalla kohdallaan.[/QUOTE]

Tietenkin jokainen tekee tavallaan, mutta kun Nina ei todellakaan ymmärrä muita vaihtoehtoja kuin perhepeti.

 

[QUOTE="aloittaja";23458705]Pyydän vain että luet sen sova hela natten kirjan.

Ja tää oli tarkoitettu Ninatt:lle ei muille![/QUOTE]

Hahhah, tää on kuule vapaa maa ja näihin saa vastata kuka tykkää!

 

[QUOTE="aloittaja";23458705]Pyydän vain että luet sen sova hela natten kirjan.

Ja tää oli tarkoitettu Ninatt:lle ei muille![/QUOTE]

Jos sen jostain saan käsiini niin voin lukea kyllä

 

Aloittajalle muuten suosittelen Kontinuum-begreppet, Jean Liedloff

 

[QUOTE="Vieras";23458609]Vaunuissa olkkarissa?? Voi järkky... Ymmärtäisin, et omassa sängyssä, mutta vaunuissa olkkarissa. On musta kyllä muutenkin hirveä ajatus et pienet vauvat hylätään yksin nukkumaan, et vanhemmat saa olla kahdestaan. Mut kukin tavallaan, en sitä sano et kaikille sopis yks ja sama. Perhepedilläkin on todella paljon etuja. Meillä nukuttiin perhepedissä 5kk, sit vauva siirty sivuvaunuun, nyt samassa huoneessa, mut oma sänky ei enää ihan vieressä ja jossain vaiheessa omaan huoneeseen (ikää 9kk)[/QUOTE]

Juu-u, vaunuissa olkkarissa.
Kokeiltiin sitäkin että siirrettiin pinnasänky olkkariin, mutta jostain kumman syystä hän ei suostu siellä nukkumaan. Päiväunet nukkuu parvekkeella vaunuissa, siellä nukkuukin hyvin, liekö sen vuoksi tykkää yönsäkkin nukkua vaunuissa. Yöksi ei vaan viitsi kuitenkaa parvekkeelle viedä
Ensimmäiset elin kuukautensa nukkuikin meidän vieressä, mutta yöt oli niin katkonaisia niin vauvalla kun vanhemmillakin, joten kaikkien parhaaksi kaikki nukkuu eri huoneissa.
Vauva on niin herkkäuninen, että kun hänet on saatu nukahtamaan, ei täältä makkarista uskalla edes pissalle mennä ettei vaan vauva herää Herää pienimpäänkin ääneen, sen vuoksi emme samassa huoneessa nuku. Täytyyhän tähän toinen ratkaisu keksiä kun vauva oppii liikkumisen jalon taidon, ei sillon uskalla yksin vaunuihin jättää. Onneksi ei vielä mihinkään suuntaan liiku.

 

Nina, olen saanut sen käsityksen että olet sisäistänyt kasvatustapasi alan kirjallisuudesta. Onko se silloin oikeaa ja aitoa kasvatusta kun olet lukenut jostain, esim. perhepedistä, ja sen jälkeen olet ehdottomasti sitä mieltä että se on ainoa oikea tapa? Tässäkin ketjussa on viestejä joissa perhepeti ei olekkaan ollut lapsen kannalta paras.

Mielestäni aito vaistonvarainen kasvatus tapahtuu ilman että aivopesee itseään millään kasvatuskirjallisuudella.

 

Nina, olen saanut sen käsityksen että olet sisäistänyt kasvatustapasi alan kirjallisuudesta. Onko se silloin oikeaa ja aitoa kasvatusta kun olet lukenut jostain, esim. perhepedistä, ja sen jälkeen olet ehdottomasti sitä mieltä että se on ainoa oikea tapa? Tässäkin ketjussa on viestejä joissa perhepeti ei olekkaan ollut lapsen kannalta paras.

Mielestäni aito vaistonvarainen kasvatus tapahtuu ilman että aivopesee itseään millään kasvatuskirjallisuudella.

Jos olet älykäs tai edes viisas ihminen ymmärrät, että äidiksi tullessasi et ole tyhjä taulu. Kulttuuri on vaikuttanut huomattavasti ja antanut kaikenlaista "intuitiota" joka ei välttämättä kerro lainkaan, mikä lapselle on parasta.

En etsi mitään superhypereteeristä vaistojen varassa kasvattamista vaan pyrin selvittämään, mikä on ihmisen lajityypillinen tapa elää ja sovittaa sitä moderniin maailmaan. Tämä koskee niin nukkumisjärjestelyjä, ravintoa kuin muun muassa sitä, minkälaisissa perheyksiköissä on hyvä elää.

 

Olen lukenut tarpeeksi Anna Wahlgrenia. Hänellä on hyviäkin ajatuksia. Minä kuitenkin luotan ihmisen lajityypillisen kasvatuksen olevan ihmislapselle parasta.

Meinaatko lajityypillisellä sitä, millainen ihminen on ollut kun on aikoinaan kehittynyt apinasta ihmiseksi vaiko kenties tätä nykyisintä ihmistä? On aika eri asiat, eikös vain. Aivojen koko, ajattelutaidot (muun muassa) ovat kehittyneet huimasti, eikä monissa asioissa pysty vertaamaan edes 1800-lukulaista ja nykyihmistä.

Puuttumatta siis sen kummemmin siihen, missä lapsen on hyvä nukkua. Hyvä, että ihmiset lukee näitä kasvatusoppaita.

 

Vastasitkin jo myös minulle. Kiitos, tätä hainkin Samaa mieltä siis tuosta vaistonvaraisuudesta!

 

Meinaatko lajityypillisellä sitä, millainen ihminen on ollut kun on aikoinaan kehittynyt apinasta ihmiseksi vaiko kenties tätä nykyisintä ihmistä? On aika eri asiat, eikös vain. Aivojen koko, ajattelutaidot (muun muassa) ovat kehittyneet huimasti, eikä monissa asioissa pysty vertaamaan edes 1800-lukulaista ja nykyihmistä.

Puuttumatta siis sen kummemmin siihen, missä lapsen on hyvä nukkua. Hyvä, että ihmiset lukee näitä kasvatusoppaita.

Ihminen ei ole perimältään erityisen paljoa muuttunut viimeisen 10 - 20 tuhannen vuoden aikana. Ei ole kerennyt. Eihän edes eri värisillä ihmisillä ole kauheasti eroja. Yhdessä gorillaryhmässä on enemmän variaatiota kuin koko ihmiskunnan genomissa.

 

ninaTT tietää, et mistä sä löydät näitä lajityypillisiä juttuja? Voisitko jotain teoksia kertoo, en nyt kaipaa mitään vaistokasvattajien tekemiä hömppäkirjoja, vaan ihan silkkaa faktaa. ei oo omia lapsia..

 

Jos olet älykäs tai edes viisas ihminen ymmärrät, että äidiksi tullessasi et ole tyhjä taulu. Kulttuuri on vaikuttanut huomattavasti ja antanut kaikenlaista "intuitiota" joka ei välttämättä kerro lainkaan, mikä lapselle on parasta.

En etsi mitään superhypereteeristä vaistojen varassa kasvattamista vaan pyrin selvittämään, mikä on ihmisen lajityypillinen tapa elää ja sovittaa sitä moderniin maailmaan. Tämä koskee niin nukkumisjärjestelyjä, ravintoa kuin muun muassa sitä, minkälaisissa perheyksiköissä on hyvä elää.

Miksi ilkeily?

Kun tulin äidiksi, olin todellakin tyhjä taulu. Kuka tai mikä oli tuo outo otus? Toimin, kuten kasvatusoppaissa ja alan kirjallisuudessa sanottiin. Tee niin, tee näin, tämä ja tämä on lapsen kannalta parasta.

Ehkä, jollain pienellä yleisellä tasolla.

Kunnes tajusin: lapseni on YKSILÖ. Yksilö, jolla on omat tapansa toimia, omat vaistot, omat halut.

Heitin kasvatusoppaat menemään ja herkistyin. Katsoin LASTANI. Kasvatin LASTANI. Oman primitiivisen äidinvaistoni mukaan.

 

Jos olet älykäs tai edes viisas ihminen ymmärrät, että äidiksi tullessasi et ole tyhjä taulu. Kulttuuri on vaikuttanut huomattavasti ja antanut kaikenlaista "intuitiota" joka ei välttämättä kerro lainkaan, mikä lapselle on parasta.

En etsi mitään superhypereteeristä vaistojen varassa kasvattamista vaan pyrin selvittämään, mikä on ihmisen lajityypillinen tapa elää ja sovittaa sitä moderniin maailmaan. Tämä koskee niin nukkumisjärjestelyjä, ravintoa kuin muun muassa sitä, minkälaisissa perheyksiköissä on hyvä elää.

Sun lähes jokaisessa viestissä mollataan muiden älykkyyttä! Useassa ketjussa. Aika noloa. Kyllä sä olet mielipiteinesi ihna ihminen ihmisten joukossa. Ja sun totuutesi ei ole absoluuttinen totuus!

 

Ihminen ei ole perimältään erityisen paljoa muuttunut viimeisen 10 - 20 tuhannen vuoden aikana. Ei ole kerennyt. Eihän edes eri värisillä ihmisillä ole kauheasti eroja. Yhdessä gorillaryhmässä on enemmän variaatiota kuin koko ihmiskunnan genomissa.

Ihmisen AIVOT ja aivotoiminta ovat kasvaneet hurjasti tuona aikana, lapsen älyllinen (mm. kielellinen) kehitys tänä päivänä iässä 0-2 esimerkiksi on aivan eri luokkaa kuin 1000 vuotta sitten. 10 000 vuodesta puhumattakaan. Genomi ei liity tähän asiaan nyt mitenkään, oppimisentaitoja kun emme peri. Valmiuksia ehkä.

 

Aloittajalle muuten suosittelen Kontinuum-begreppet, Jean Liedloff

Onko tätä suomenkielisenä?

 

ninaTT tietää, et mistä sä löydät näitä lajityypillisiä juttuja? Voisitko jotain teoksia kertoo, en nyt kaipaa mitään vaistokasvattajien tekemiä hömppäkirjoja, vaan ihan silkkaa faktaa. ei oo omia lapsia..

Määrittele vaistokasvattajien hömppäkirja. Kelpaako evoluutiobiologin kirja esimerkiksi?