Olin ensimmäisen kerran paksusuolen tähystyksessä vuosi sitten kesällä. Silloin tähystys oli lähinnä epämielyttävä tilanteena. Jotenkin epämukavaa olla kolmen ihmisen (lääkäri + hoitajat) ympäröimänä, kun valmiiksi kipeään perseeseen tungetaan letkua ja isolta skreeniltä näkyy se tulehtunut suoli. Vaikka hoitaja sanoo, että suoleen pumpattu ilma pitää piereskellä ulos ihan rohkeasti, se ei ole helppoa! Ei onnistu multa luontevasti koskaan. Huomattavasti tähystystä epämukavampaa oli edellisenä päivänä alkanut tyhjennys, kun piti juoda niin monta litraa pahanmakuista nestettä ja viimeisten litrojen juomisesta ei ollut hyötyä, kun aloin oksentamaan niitä ulos. Hakeuduin lääkärille veriripulin vuoksi ja tähystyksen myötä löytyikin muutama tulehtunut kohta. Sain tulehduksia lievittäviä suppoja ja hoito oli siinä. Töksähti kesken, mistä seurasikin sitten suurempi soppa.
Jouduin hiljattain menemään uudelleen lääkärin saman vaivojen tiimoilta. Oireet olivat kylläkin moninkertaiset. Viimeisen vuoden aikana on ollut jatkuva ripuli ja vessakäyntejä 4-5 päivässä ja verta jatkuvasti. Julkisella paikalla tullut kolme kertaa ripulit housuun ja himassa vähän väliä. Viime viikonloppuna suolen kunto romahti yht'äkkiä. Romahdus oli todella raju. Jouduin käymään puolen tunnin välein vessassa ja huomasin kuivuvani nopeasti. En pystynyt syömään mitään kiinteää ruokaa, yrittämisestä huolimatta en juonut tarpeeksi ja nukkuminen oli mahdotonta vessassa ramppaamisen vuoksi.
Lääkäriin päästyäni olin siis parin päivän sairastamisen jälkeen aika heikossa kunnossa. Pääsin nopeasti tähystykseen ja sain noi perus Asacol ja Prednisolon kuurit äkäiseen ja vakavaan koko perä ja paksusuolen haavaiseen tulehdukseen. Tällä kertaa tähystyskokemus oli paljon pahempi, koska suoli oli niin tulehtunut. Ensimmäisen pahan mutkan kohdalla sattui niin paljon, etten pystynyt olemaan karjumatta ja hoitaja tuli pitämään aloillaan. Jokin alkukantainen reaktio kovaan kiputilaan. Yleensä kestän sisulla. Nyt oli mahdotonta. En ihemettele, jos joku oli pyörtynyt. Olisin oksentanut, jos vatassa olisi ollut jotain. Lääkäri kysyi taas, haluanko katsoa skreeniltä suoltani, vastasin kohteliaasti, että nyt on valmiiksi niin epämukavaa ja oksettaa ja heikottaa, että on ehkä parasta, etten katso.
Tämän kaiken jälkeen taistelutahto on kova! Haluan löytää ruokavalion ja elämäntavan, jotta en joudu käymään läpi uudelleen näin vakavaa tulehdusta. Tupakka, kahvi ja olut taitavat olla heittämällä historiaa. Olen jo valmiiksi kluteiinittomalla vegaaniruokavaliolla, eli muutokset eivät tule olemaan loputtoman suuria. Onko kellään tietoa miten hyvä tai huono juttu on se etten syö lihaa enkä kanaa? Pahin pelkoni on syövän lisäksi leikkaushoito tai avannepussi, joita yritän välttää kaikin keinoin. Huh, tulipa pitkä avautuminen. Oli pakko jakaa, koska minusta tuntui hyvältä lukea muiden kokemuksia. On sen verran vakava ja elämään vaikuttava sairaus, että vertaistuki on kohdallaan.
Onko kukaan muu tuntenut muuten häpeää? Jotain syystä minua hävettää kertoa, että mulla on krooninen sairaus, joka aiheuttaa veriripulia. Epämediaseksikästä. Kaikki voi avautua facebookissa flunssista ja koivuallergioista, mutta kun viettää viikonlopun kuivuen pöntöllä, sitä on vaikea jakaa muille...
.