Amerikanstaffordshirenterrieri, kellään kokemusta?

Sanokaa hulluksi, mutta me varmaan otetaan nyt koira tähän samaan syssyyn vauvan, muuton ja remontin kanssa: onpahan sitt taas muutoksia vähäksi aikaa, niin saa elellä sitä mukavan tylsää arkea taas hetken ennen seuraavia juttuja. Mulla on ihan tolkuton koira kuume, ei tästä selviä enää millään.

Mietin vaan, bulmastiffin rinnalla, tuota amstaffia? Millasia kokemuksia? Se olisi kokonsa puolesta ihanteellinen, pienenpi kuin bulmastiffi, mutta kunnioitusta herättävä..
 
Kaverin amstaffi ei kyllä herätä mitään kunnioitusta kenessäkään...se narttu nuolee kaikkien naamat läpimäräksi ja pyrkii parhaansa mukaan syliin istumaan :LOL:

Jotta ainoa tunne mitä koira saa aikaan on huvittuneisuus :)

Mutta siis juu, kiva koira, ei siinä mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sef:
Kaverin amstaffi ei kyllä herätä mitään kunnioitusta kenessäkään...se narttu nuolee kaikkien naamat läpimäräksi ja pyrkii parhaansa mukaan syliin istumaan :LOL:

Jotta ainoa tunne mitä koira saa aikaan on huvittuneisuus :)

Mutta siis juu, kiva koira, ei siinä mitään.
Lähinnä se herättää kunnioitusta vieraissa ihmisissä, ja sitä tällä koiralla haetaan. Että ei tarvii tunkelijoita odottaa omalle tontille. Ja jos kerran erehtyvät... Mun kaverin uros on kyll sellanen lihaskimppu, että ellen tuntisi, kiertäisin vastaan tullessa kaukaa. Mukava kyllä tutuille, mutta vieraat ei oo tervetulleita. :D

 
Vieras
Amstaffit ja staffit on aivan ihania ja todella hyviä perhekoiria. Pitkäpinnaisia ja jaksavia. Molemmat rodut ovat myös ihmisrakkaita, mutta sitten se kolikon toinen puoli, eli eivät siedä toisia koiria, ellei ihan pennusta asti sosiaalisteta.

Rotu eroja on hienoisesti. Amstaffi on ehkä hieman luupäisempi koulutettava kuin Staffi.

Mutta siis ihania ovat molemmat :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Amstaffit ja staffit on aivan ihania ja todella hyviä perhekoiria. Pitkäpinnaisia ja jaksavia. Molemmat rodut ovat myös ihmisrakkaita, mutta sitten se kolikon toinen puoli, eli eivät siedä toisia koiria, ellei ihan pennusta asti sosiaalisteta.

Rotu eroja on hienoisesti. Amstaffi on ehkä hieman luupäisempi koulutettava kuin Staffi.

Mutta siis ihania ovat molemmat :)
Ok: tää on se asia mikä mua vähän askarruttaa. Mun siskolla on koira, ja äidillä, uroksia molemmat (meille seuraava koira olisi ihan ehdottomasti narttu). Eli: jos pennusta asti tottuu näihin perheen koiriin, tuleeko olemaan ongelmia aikuisena? Ja sitten se toinen: kun sanotaan ettei saa asettaa alttiiksi tappelu tilanteille. Erottaako se pienten koirien leikin tappelusta, vai ottaako kaikki matsit vakavissaan?

 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Amstaffit ja staffit on aivan ihania ja todella hyviä perhekoiria. Pitkäpinnaisia ja jaksavia. Molemmat rodut ovat myös ihmisrakkaita, mutta sitten se kolikon toinen puoli, eli eivät siedä toisia koiria, ellei ihan pennusta asti sosiaalisteta.

Rotu eroja on hienoisesti. Amstaffi on ehkä hieman luupäisempi koulutettava kuin Staffi.

Mutta siis ihania ovat molemmat :)
Ok: tää on se asia mikä mua vähän askarruttaa. Mun siskolla on koira, ja äidillä, uroksia molemmat (meille seuraava koira olisi ihan ehdottomasti narttu). Eli: jos pennusta asti tottuu näihin perheen koiriin, tuleeko olemaan ongelmia aikuisena? Ja sitten se toinen: kun sanotaan ettei saa asettaa alttiiksi tappelu tilanteille. Erottaako se pienten koirien leikin tappelusta, vai ottaako kaikki matsit vakavissaan?
Sietää kyllä toisia koiria jos siis pennusta lähtien totutetaan. Siitä syystä on hyvä käyttää mm. koirapuistoissa heti kun rokotukset kunnossa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä:
NN mulla oli just tuollainen hoidossa sen pari kuukautta. :D sain ainakin rauhassa lenkkeillä iltaisin. :D
No niin just, sitä mä haen. Ja sitä, että kun mies on reissussa, ei tarvii pelätä kotona. B)
Onneks meille ei voi ottaa koiraa, kun kakkonen on allerginen. Tämmöset jutut nostattaa aina vähän koirakuumetta. :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Amstaffit ja staffit on aivan ihania ja todella hyviä perhekoiria. Pitkäpinnaisia ja jaksavia. Molemmat rodut ovat myös ihmisrakkaita, mutta sitten se kolikon toinen puoli, eli eivät siedä toisia koiria, ellei ihan pennusta asti sosiaalisteta.

Rotu eroja on hienoisesti. Amstaffi on ehkä hieman luupäisempi koulutettava kuin Staffi.

Mutta siis ihania ovat molemmat :)
Ok: tää on se asia mikä mua vähän askarruttaa. Mun siskolla on koira, ja äidillä, uroksia molemmat (meille seuraava koira olisi ihan ehdottomasti narttu). Eli: jos pennusta asti tottuu näihin perheen koiriin, tuleeko olemaan ongelmia aikuisena? Ja sitten se toinen: kun sanotaan ettei saa asettaa alttiiksi tappelu tilanteille. Erottaako se pienten koirien leikin tappelusta, vai ottaako kaikki matsit vakavissaan?
Sietää kyllä toisia koiria jos siis pennusta lähtien totutetaan. Siitä syystä on hyvä käyttää mm. koirapuistoissa heti kun rokotukset kunnossa.
Siis amstaffin kanssa, koirapuistoon?? Kun kasvattajat joiden kanssa oon puhunut, ovat sanoneet kaikki, että ehdottomasti ei ole koirapuisto koira... :ashamed:

 
mm
Meillä on ollut, valitettavasti jo vainaa. Ulkoilla ei voinut, jos joku fifi oli vapaana ja tuli haistelemaan olisi purrut hengettömäksi. Vanhemmiten alkoi tulla yhä kovaluontoisemmaksi, lasten kavereita ei päästänyt lopuksi sisään, meinasi mennä oven läpi kun ovikello soi.
Lapsille enkeli, ei mitään, mutta muuten todella rasittava, jopa tavallaan pelottava vanhemmiten.
tuttavaperheessä syntyi nauva amstaffin ollessa 3v, vauva itki, koira meni ja puri naamaan..
Staffit, kaikkinensa ihania, vaan kovaluonteisia, eivätkä minun mielestä lapsiperhekoiria.
Ja mitä tappeluun tulee, jokainen tappelu lisää tappajan viettiä.
Minäotan staffin kyllä taas, kun lapset aikuisia.
Elämäntilanteiden mukaan valitaan koira, ettei tarvitse katua.
 
N. Monroe
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Amstaffit ja staffit on aivan ihania ja todella hyviä perhekoiria. Pitkäpinnaisia ja jaksavia. Molemmat rodut ovat myös ihmisrakkaita, mutta sitten se kolikon toinen puoli, eli eivät siedä toisia koiria, ellei ihan pennusta asti sosiaalisteta.
Kahden tuttavaperheen välillä tiivistä kanssakäymistä, joten sosiaalistettiin kahta samanikäistä urosta, toinen noutaja, toinen staffi. Leikkivät ihanasti ja tasaveroisesti, kunnes täyttivät 1,5 vuotta. Staffi alkoi käyttäytyä hyökkäävästi, päätimme, etemme nosta asiasta melua, yritimme ohjata koiraa käyttäytymään oikein toisen kanssa. Sosiaalistamisen lopputulos oli huono, staffi aloitti riidan ties mistä, etenkin leluista, mutta mistä tahansa risusta pihalla.
Lopputulos koko prosessista: emme ole enää paljonkaan tekemisissä keskenämme. Surullista, ja "vain koiran tähden"!
 
"Ohikulkija"
En oo koskaan ollut kunnolla amstaffien taikka staffien kanssa tekemisissä mutta vaikuttavat kumpikin ihanilta roduilta. Olen niistä jonkun verran lukenut ja telkasta aina tuijotan tarkasti niiden jokaista liikettä. Mitä nyt mä oon lukenut, kuullut ja nähnyt, mukavia koiria ja lapsirakkaita. Koulutuksesta ja sosialistamisesta se on kiinni, jos jo ihan pienestä pennusta asti totuttaa ihmisiin ja muihin koiriin niin ei mitään ongelmia pitäisi tulla kovin helposti mutta eihän sitä koskaan tiedä, saattaapa tuo tappelukoiran vietti yhtäkkiä tulla esiin. No mutta nättejä koiria mun mielestä. Amstaffit varsinkin yksi lempiroduistani, mutta sen sanon ettei koulutus kuuleman mukaan tunnu olevan kovin helppoa. Vielä jonain päivänä mulla tulee varmasti olemaan amstaffi, kunhan opin enemmän tästä valloittavasta ja rohkeasta rodusta... :)
 
wataya
Ota vaan amstaffi, kunhan pidät sen erossa muista koirista. Ei ole mikään koirapuistofifi vaan tappelu/tappajakoira luonnoltaan. Varsinkin urokset hengenvaarallisia muille koirille. Sosiaalistaminen, toisiin koiriin siedättäminen vaatisi sen tason osaamista, ettei kannata tavallisen tallaajan yrittää, vaan suosiolla pitää erillään muista koirista. Tämänrotuinen jos käy toiseen koiraan kiinni, siinä on tosi kyseessä. Nimim. agilitykoulutukseen tuotu staffiuros meinasi tappaa koirani.
 
"vieras"
[QUOTE="Jannica";24666887]Onko kellään mitään tietoa, miten amstaffi ja staffi tulisi toimeen keskenään? Jos ne pienestä pitäen olisi keskenään, eläisi ja asuisi saman katon alla.[/QUOTE]

Eihän sitä osaa kukaan sanoa satavarmasti etukäteen.

Mä tekisin sinuna niin, et hommaisin amstaffinartun ja staffiuroksen. Se ehkä vois toimia.
 
gfg
Siis amstaffin kanssa, koirapuistoon?? Kun kasvattajat joiden kanssa oon puhunut, ovat sanoneet kaikki, että ehdottomasti ei ole koirapuisto koira... :ashamed:
Juu ja ehkä kannattaa uskoa niitä kasvattajia eikä 6-24kk amstaffin omistaneita, jotka selittävät kuinka upean sosiaalisia niiden koirat on. Hups keikkaa kun sitten joku päivä yllätytään siellä koirapuistossa tappalun syntyessä.
 
"jannica"
[QUOTE="vieras";24666963]Eihän sitä osaa kukaan sanoa satavarmasti etukäteen.

Mä tekisin sinuna niin, et hommaisin amstaffinartun ja staffiuroksen. Se ehkä vois toimia.[/QUOTE]


Jep. :) niin vois kokeilla! oon niin rakastunut amstaffeihin sekä staffeihin niin himottaa sit ottaa molemmat rodut! Eiks ne oikeesti oo tosi lutusia koiria, niin monet vaan tuntuu puhuvan et ne on niin hulluja.. mut kun en jaksa uskoa siihen.
 
omistaja ihan ite
Meillä on nyt ollut amstaffi talossa 2009 kesästä lähtien. Kyseessä on narttu, jota voi alkaa kai kutsua aikuiseksi. Aivan mahtava pakkaus, mutta vaatii paljon. Lenkkeilyä/mitä vaan yhteistä tekemistä pitää olla VÄHINTÄÄN sen pari tuntia päivästä. Jos energiansa on saanut purettua, ei ongelmia. Silloin hän on maailman helpoin koira, tottelee vaikka kuiskauksia, röhnää monen tunnin unia kerralla, leikkii lasten kanssa rauhallisesti jne. Mikäli taas energiavarastoja ei ole saatu tyhjennettyä, alkaa nokkimaan ja kiukuttelemaan, näkemään tunkeilijoita siellä täällä, eikä enää kuuntele käskyjä, ei välttämättä älyä varoa lapsia, muuttuu aivan köhelöksi koko akka. Eli vaatii paljon panostusta, aikaa ja perehtymistä. Oikeissa käsissä aivan mahtava rotu, on aivan kaikessa täysillä mukana. Kuuntelee myös hyvin, vaikka luupää onkin, ei ole tyhmä. :)
 
"napsu"
Meillä on 7kk ikäinen amstaffi narttu ja se on niin ihmisrakas ja yltiösosiaalinen kuin koira vain voi olla! Koirapuistossa ollaan käyty siitä lähtien, kun rokotukset ovat olleet kunnossa ja koskaan ei ole ongelmia muiden koirien kanssa ollut. Ainoastaan samanikäisille narttupennuille pitää joskus hieman murahdella. Että koirapuistossa amstaffia voi huoletta käyttää! Joillakin nartuilla luonne voi koventua juoksujen alettua... joten sen jälkeen koirapuistossa kannattaa tarkkailla tilannetta, että alkaako ärhennellä...
 
"Tapi"
Aika "jännä" lukea noita juttuja, kun koira hankitaan elvistelyn takia. Oma itsetunto jo pitäis riittää johonkin. Valitettavan usein van näkee kun koiraa ei ole saatu koulutettua eikä se pysy mitenkään hanskassa ...silti sen kanssa on pakko tulla julkisille paikoille, kun se omasta mielestä on niin mahtava. Ei aikaakaan kun koirra ulkoiluttamassa ollut nainen tuli maaten luisussa ´kun koira eitotellut käskyä vaan meni veti minne tahtoi ...huh-huh.
 
Hieno rotu
Mulla on tuollainen reilu 13v uros..eli toisin sanoen 7 viikkoa vajaa samanmittainen yhteinen taival takana.
Rotu on mahtava, kunhan ei anna hyppiä silmille. Nuorempana käytiin muutama vuosi suojelussa ja joidenkin asiaan "vihkiytyneiden" mielestä tämä ei missään nimessä olisi suotavaa, mutta hyvää se vaan teki koiran itsevarmuudelle yllättävissä tilanteissa. Ei ole heti puremassa..toki tekee sen jos niin haluaa (toistaiseksi en ole halunnut) ja toivottavasti ei tarvetta tuollaiseen tulekaan.

Agressiivisuudesta sen verran, että kyllä tuo koirapuistossa kikkailu on erittäin riskialtista touhua muille paikalla oleville koirille. Mikäli oikein muistan, niin noin 1 vuotiaaksi asti ei minkäänlaista ongelmaa koirapuistossa, mutta niin kuin joku aiemmin jo kirjaili, niin kyllä se päivä sieltä tulee jolloin planeetat on oikeassa asennossa ja tulee tilanne, joka taisteluvietin virittää ja siinä vaiheessa amstaffi ei ota taka-askelia. Eli oman ja noin 10 muun tutun amstaffin kohdalla on käynyt tuo sama suurinpiirtein samalla sapluunalla. Eiköhän tuo kuvio jotenkin näin mene, että kunhan kasvaa mieleltään "aikuiseksi", on rodun erittäin vaikea, lue mahdoton, alistua toisille koirille ja kun vastaan tulee toinen jolla samoja ominaisuuksia, tai vaikkapa nuoruuden uhmaa, niin 100% varmuudella tuloksena tappelu. Kuitenkin kun kaksi tai useampia koiria on tekemisissä keskenään, on jonkun niistä oltava pomo, jotta sopu säilyy..rodusta riippumatta.
Lenkillä ei ongelmia, ei vedä, ei rähise, mutta saattaa kyllä mielellään koittaa ohimennen haastaa vaastaantulevia koiria. Ei ole kerta eikä kaksi kun esim. kultainennoutaja on alkanut vastaantullessaan rähisemään.
Voimaa koiralla on järjettömän paljon ja jälki on rumaa, kun joku puruetäisyydelle eksyy...ja myös tästä voi olla melko varma, että ennemmin tai myöhemmin näin käy. Ainakin omakohtaisesti koettuna valitettavan paljon ihmiset pitävät koiriaan vapaana, vaikka tottelevaisuus on mitä sattuu. 100 ja 1 kertaa on tullut vastaan milloin missäkin vapaana juoksevia koria, joiden omistajaa ei välttämättä edes näe, jostain turhan kaukaa kuuluu huuto "ei se tee mitään", joka valitettavasti ei amstaffin omistajana juuri mieltäni lämmitä, kunnei tuollaisessa tilanteessa päälimmäinen pelko kuitenkaan ole se, että omalle koiralle jotain sattuisi. Onneksi eläimet ovat fiksuja. Omalla kohdallani noista 100 ja 1 kerrasta ainakin 95 kertaa toinen koira on 1-2 minuutin pärinän ja uhittelun jälkeen ymmärtänyt, että kun tarkoituksena on koirani alistaa, niin pelkkä pärinä ei riitä, vaan pitäisi ottaa se viimeinen askel, jota siis todella harvoin on tapahtunut ja erittäin hyvä näin.
Luonteeltaan koira on erittäin vahva ja kovapäinen, mutta kun tuon saa pehmitettyä, niin loistava rotu kaikinpuolin, jos ei huomioida toimeentulemista toisten koirien kanssa, kun vapaana pitää.. Koskaan ei tietenkään voi koirasta 100% varmuudella sanoa, mutta en näe mahdollisena, että esim lasta purisi. Todellisuudessa ainakin tuo minun koira on erittäin lapsirakas, saa mennä ruokakipolle sörkkimään, ottaa luun, lelun tai minkä tahansa pois ja ainakin tähän asti on koira osannut aina suhteuttaa käyttämänsä voiman, kun leikkikaverina on lapsi...saa makailla päällä ja käytännössä tehdä mitä vaan. Kun koira kyllästyy, niin kävelee pois omalle paikalleen, jonne ei ole enää tenavia päästetty häiriköimään. Jos kuitenkin joku on vielä sinne seurannut, tai jälkeenpäin eksynyt, niin ei edelleenkään ole minkäänlaista ongelmaa eteen tullut.
Eipä tuo aikuisillekaan juurikaan ole omatoimista agressiviisuutta osoittanut, muutaman kerran, lähinnä öisin, kun vaikkapa joku riittävän humalassa oleva henkilö on tullut tuttavuutta hieromaan tehden kaikki perusjutut niin väärin kuin vain outoa koiraa lähestyttäessä voi tehdä, on koiralta tullut hyvin selkeä ja kunnioitusta herättävä ilmoitus, että äläpä tule lähemmäs. Yleisesti koira on myös erittäin valpas ja tarkkaavainen, seuraa ympäristöään suurella mielenkiinnolla, eikä nurkissapyörijät jää huomaamatta talon ulkopuolelta. Ei kuitenkaan ole kova haukkumaan, oikeastaan tuossa mielessä hyvinkin rauhallinen.

Vielä kun ei juurikaan ole tullut kirjoitettua, niin koulutuksesta sananen.. Mielestäni on erittäin oppivainen koira, kunhan vaan löytää keinot ja saa mielenkiinnon aiheeseen pidettyä yllä. Perustottelevaisuuden saa kyllä koulutettua ilman isompia ongelmia, kunhan perusymmärrys koiran käyttäytymisestä on hallussa ja pystyy koiralla kovuutta näyttämään. Tuo onkin välttämätöntä tehdä, jossei halua itselleen vaikeita vuosia. Koira ottaa varmasti tilan pois jos sille sen antaa. Alistaahan nuo pitää ja veikkaanpa että siihen ei pelkästään tuijotus, kova sana tai muut pehmeät metodit riitä.. jos joku niin amstaffin (ainakin uroksen) kohdalla väittää, niin vaikea on uskoa..
Tästä riittäisi mahdottomasti juttua ja kokemuksia jos minkälaisista tilanteista, mutta taitaa jo tämäkin teksti olla kokonaisuutena sen verran sekainen, että parempi laittaa läppäri kiinni ja lähteä pojan kanssa iltalenkille..
 

Yhteistyössä