Mitä mieltä äidin toiminnasta?

[Janoschin tarinatuokio]

Kyseessä mun kummitytön äiti. Tilanne se, että tytön isä (mun veli) ja äiti eronneet, tyttö reilu 3v. Heillä on sovittuna tapaamiset, mutta aina kun mahdollista, isä pitää tyttöä luonaan (mm. lomilla ja nyt kun on työttömänä on pitänyt tosi paljon).

Nyt on muutaman kerran ollut sellanen tilanne, että mun veli on ollut tosi kipeenä. On ilmottanut tästä tytön äidille ja vastaus on ollut, että hän ei hae päiväkodista eikä pidä viikonloppua, koska on isän vuoro. Vaikka isä on just pitänyt tyttöä vaikkapa viikon tätä ennen. Eli sitten isä on tosi kipeenä (mahataudissa) hakenut tytön ja joutunut viemään mummolaan, koska ei halua tyttöä tartuttaa.

Nyt mun veli on alottamassa kurssit toisella paikkakunnalla ja joutuu tänään menemään sinne tekemään vuokrasopimusta asunnosta. Taas äidiltä tuttua joustamattomuutta...en pidä yhdään ylimääräistä, koska on sun vuoro, vien tytön sun äidille. SIIS MITÄ IHMETTÄ?

Jos mulla olis tuollainen tilanne niin totta hemmetissa pitäisin OMAN LAPSENi kotona saati kiikuttaisin kolmanteen paikkaan. Eikös se vähän niinkuin oo äidin tehtävä huolehtia lapsesta, jos isällä on oikeasti selkeä, pätevä syy, jonka takia ei voi lasta ottaa luokseen? Vai oonko mä sitte niin vanhanaikainen.....

 

[Pesky Pixie]

No mielestäni äiti on epäreilu ja joustamaton.

 

["vieras"]

No yleensä kolikolla on kuitenkin kaksi puolta,mutta näin yks kaks tältä puolen sanoisin,että aika omituista touhua.Onneksi ei kuitenkaan ole mun asiani,eikä taida varsinaisesti olla ihan sunkaan (kuten palstalla on tapana sanoa) ..

 

[endie2]

jos äiti on jo vapailleen sopinut juttuja joihin ei lapsi sovi?

 

["vieras"]

No huh huh! Tosi rakastava äiti. Pitäsköhän sun veljen yrittää hakea yksinhuoltajuutta?

 

["vieras"]

riitaisa ero? pettikö veljes?

 

[Janoschin tarinatuokio]

[QUOTE="vieras";23223121]No yleensä kolikolla on kuitenkin kaksi puolta,mutta näin yks kaks tältä puolen sanoisin,että aika omituista touhua.Onneksi ei kuitenkaan ole mun asiani,eikä taida varsinaisesti olla ihan sunkaan (kuten palstalla on tapana sanoa) ..[/QUOTE]

Kyllä mä hiukan pidän omana asianani, koska kyseessä mun veljentyttö. Tätä samaa ollu jo heidän erosta asti (pari vuotta) ja tytöstä huomaa, että "heittopussina" oleminen on tehny hallaa. Tyttö ei siis oo selkeästi kiintynyt keneenkään, vaan hälle riittää, että on ruokaa, puhtaat vaatteet ja leluja, riippumatta siitä, kenen luona on.

 

[Janoschin tarinatuokio]

[QUOTE="vieras";23223138]riitaisa ero? pettikö veljes?[/QUOTE]

Koko suhde ollut riitaisa. ON-off suhde varmaan 10 vuotta ennen lopullista eroa.

 

[öms]

Tiedän tapauksen jossa isä on juuri tuollainen joustamaton, kun tässä tapauksessasi tämä äiti. Ja hankaloittaahan se jatkuvasti asioita :/

 

[Janoschin tarinatuokio]

jos äiti on jo vapailleen sopinut juttuja joihin ei lapsi sovi?

Mun täytyy sanoa, että jos omalle kohdalle tuollainen tilanne tulis, on vaikea keksiä sellasta menoa, jota en vois oman lapseni takia perua..... Muutenkin ajatus siitä, että pitää omasta lapsesta saada vapaata, on itelle vieras. Toki yksinhuoltajat varmasti tarvii sitä omaa aikaa ladatakseen akkuja, mutta ei sitä oo aviossa olevillakaan liiemmälti, aina lapset kotona. Enkä mitään muuta haluaiskaan. Ja tosiaan, tämä äiti on sitä omaa aikaa saanut yllinkyllin, kun tytön isä on nyt lasta pitänyt ihan viikkoa putkeen.

 

[Chala]

Sääliksi käy lapsiparkaa, mahtaa olla epähaluttu olo

 

[Janoschin tarinatuokio]

Sääliksi käy lapsiparkaa, mahtaa olla epähaluttu olo

Älä muuta sano. Jossain vaiheessa alkaa ymmärtämään, että äiti heivaa hänet heti pois, kun on sovittu päivä ja kellonaika, eikä yhtään ylimääräistä aikaa halua tytön kanssa viettää. Kääntyy varmasti tulevaisuudessa vielä äitiä vastaan.

 

[endie2]

Mun täytyy sanoa, että jos omalle kohdalle tuollainen tilanne tulis, on vaikea keksiä sellasta menoa, jota en vois oman lapseni takia perua..... Muutenkin ajatus siitä, että pitää omasta lapsesta saada vapaata, on itelle vieras. Toki yksinhuoltajat varmasti tarvii sitä omaa aikaa ladatakseen akkuja, mutta ei sitä oo aviossa olevillakaan liiemmälti, aina lapset kotona. Enkä mitään muuta haluaiskaan. Ja tosiaan, tämä äiti on sitä omaa aikaa saanut yllinkyllin, kun tytön isä on nyt lasta pitänyt ihan viikkoa putkeen.

juu,en mä sillä. koitin vain miettiä syitä äidin joustamattomuuteen tms..
jos lapsen vanhempien välitä on olleet tulehtuneet jo pitkään ja lapsikin siitä kärsii, niin minusta sitten varmaan parasta olisi, että asiat hoidettas asioina niinku ne on sovittu.siis, että isä pitää ja ottaa lasta entiseen malliin niin paljon kuin haluaa, mutta ei kysele turhaan äitiltä sopimusten ulkopuolista apua,kun ei se kerta onnistu kuitenkaan.

 

[anna olla]

Oikeastaan sun ei kannata puuttua, eikä ottaa liikaa kantaa tuohon asiaan. Periaatteessa on kuitenkin niin, että jos vanhemmilla on luonapidoista sopimus eli tapaamissopimus, niin sen mukaan mennään, olipa vanhemman tilanne mikä vaan. Eli vuokrasopimusreissut ja muut sovitaan niin, että lapsi voi joko olla mukana tai sitten lapsella on hoitaja sen ajan (joko niin että luonapito sattuu juuri silloin toiselle vanhemmalle tai niin että hankkii hoitajan). Jos sattuu olemaan kipeä silloin kun on lapsen luonapitoa, niin sitten hoidetaan lasta sairaana ja hankitaan tarvittaessa apua.

Jos eronneet vanhemmat pystyvät joustamaan toisen menojen ja tilanteen mukaan, on se tietenkin hienoa. Mitään pakkoa ei ole enää kuitenkaan joustaa. Käytännössä on usein myös niin, että kun yksi ospuoli haluaa joustoa, se vaikuttaa moneen muuhunkin ihmiseen kuin vain exää. Kun on eronnut, ei voi enää olettaa, että entinen puoliso muuttaisi omia menojaan exänsä tarpeiden mukaan.

Toisaalta jos veljesi ei vain hae lastaan luonapitoviikonloppuna, ei lähivanhempi oikein voi asialle mitään. Toisaalta tuo olisi aika törkeää - siksihän tapaamisista on sovittu, että sopimuksen mukaan mennään.

Asia on kuitenkin sinun veljesi ja tämän exän välinen asia. Et voi tietää tilanteen kaikkia nyansseja. Sinuna tukisin veljeäsi kuunnellen, mutta en ottaisi liikaa kantaa asiaan.

 

[Janoschin tarinatuokio]

juu,en mä sillä. koitin vain miettiä syitä äidin joustamattomuuteen tms..
jos lapsen vanhempien välitä on olleet tulehtuneet jo pitkään ja lapsikin siitä kärsii, niin minusta sitten varmaan parasta olisi, että asiat hoidettas asioina niinku ne on sovittu.siis, että isä pitää ja ottaa lasta entiseen malliin niin paljon kuin haluaa, mutta ei kysele turhaan äitiltä sopimusten ulkopuolista apua,kun ei se kerta onnistu kuitenkaan.

Ollaan tästä mun veljen kanssa paljon puhuttukkin. JA tosiaan ehdottanut oon tuota, että älä pidä itekään sitten enempää, kuin sopimuksessa on, jos joustoa ei oo molemmin puolin. Mutta hän tietty haluaa sitte tyttöä pitää niin paljon kun on mahdollista, koska sitte ku kurssit/työt kutsuu, ei oo mahdollista pitää, kuin ne sovitut ajankohdat. Ja pelkäänpä että tässä tulee vielä tappelu, koska heillä on jotenkin sellanen sopimus, että välillä isän tapaaminen alkaa jo torstaina tai päättyy maanantaina, että joustoa ei taaskaan löydy. Eli missä tyttö on ne ajat, kun isä on 300km päässä kurssilla vielä perjantainakin, vaikka tapaaminen ois alkanu jo torstaina.....

 

[Madicken04]

ikäväähän se varmasti on jos etävanhemmalta tulee (usein?) perumisia lyhyellä varoitusajalla. Omien suunniotelmien peruminen voi tietty harmittaa vaikka noihin syytkin löytyisi.

Mutta siis outo ajatus että oman lapsen kanssa oleminen olisi noin vastenmielistä. Toivottavasti lapsi ei joudu koskaan kuulemaan tuota vääntöä mitä hänetä pidetään. Kyllä se joustamattomaksi heittäytyminen koskee enemmän siihen lapseen kuin ex:ään ketä siinä ehkä yrittää kiusata.

 

[endie2]

Ollaan tästä mun veljen kanssa paljon puhuttukkin. JA tosiaan ehdottanut oon tuota, että älä pidä itekään sitten enempää, kuin sopimuksessa on, jos joustoa ei oo molemmin puolin. Mutta hän tietty haluaa sitte tyttöä pitää niin paljon kun on mahdollista, koska sitte ku kurssit/työt kutsuu, ei oo mahdollista pitää, kuin ne sovitut ajankohdat. Ja pelkäänpä että tässä tulee vielä tappelu, koska heillä on jotenkin sellanen sopimus, että välillä isän tapaaminen alkaa jo torstaina tai päättyy maanantaina, että joustoa ei taaskaan löydy. Eli missä tyttö on ne ajat, kun isä on 300km päässä kurssilla vielä perjantainakin, vaikka tapaaminen ois alkanu jo torstaina.....

onhan noita lapsenhoito-ongelmia ihan ydinperheilläkin.niitä pitää vaan koittaa sumplia,kun kerta on tehty molempia miellyttävä sopimus kuitenkin.
mutta minusta sun veljes vois jatkaa ihan hyvin lapsensa kanssa oloa myös silloin kun "ei pitäis", vaikka äiti ei joustaskaan. luulisi,että veljestäsi on kummiskin kiva olla lapsen kanssa mahd paljon

 

[noooh]

Kyseessä mun kummitytön äiti. Tilanne se, että tytön isä (mun veli) ja äiti eronneet, tyttö reilu 3v. Heillä on sovittuna tapaamiset, mutta aina kun mahdollista, isä pitää tyttöä luonaan (mm. lomilla ja nyt kun on työttömänä on pitänyt tosi paljon).

Nyt on muutaman kerran ollut sellanen tilanne, että mun veli on ollut tosi kipeenä. On ilmottanut tästä tytön äidille ja vastaus on ollut, että hän ei hae päiväkodista eikä pidä viikonloppua, koska on isän vuoro. Vaikka isä on just pitänyt tyttöä vaikkapa viikon tätä ennen. Eli sitten isä on tosi kipeenä (mahataudissa) hakenut tytön ja joutunut viemään mummolaan, koska ei halua tyttöä tartuttaa.

Nyt mun veli on alottamassa kurssit toisella paikkakunnalla ja joutuu tänään menemään sinne tekemään vuokrasopimusta asunnosta. Taas äidiltä tuttua joustamattomuutta...en pidä yhdään ylimääräistä, koska on sun vuoro, vien tytön sun äidille. SIIS MITÄ IHMETTÄ?

Jos mulla olis tuollainen tilanne niin totta hemmetissa pitäisin OMAN LAPSENi kotona saati kiikuttaisin kolmanteen paikkaan. Eikös se vähän niinkuin oo äidin tehtävä huolehtia lapsesta, jos isällä on oikeasti selkeä, pätevä syy, jonka takia ei voi lasta ottaa luokseen? Vai oonko mä sitte niin vanhanaikainen.....

Nyt omantunnon kysymys, oletko itse niin moitteeton äitinä, että voit toisia syyllistää?

 

[Jellonainen]

En osaa muuta sanoa kuin että ikävä tilanne. Minun pelastukseni on ollut, että exäni on joustanut eron jälkeen. Ja minä yritän samaten joustaa. Opiskelen, teen opintoihin kuuluvia harjoitteluita (joissa 3-vuorotyötä) ja yritän tehdä töitäkin opintojen ohella. Ja ex on yrittäjä, joka tekee välillä pitkää päivää. On molempien etu että molemmat joustavat. Ja tietenkin lasten etu. Molemmilla on uudet seurustelukumppanit, ja tietysti se vaatii ymmärrystä myös heiltä kun lapset yhtäkkiä tulevatkin hoitoon. Mutta lapset tulevat aina ensin, ja minusta se koituu aina lasten hyväksi kun tuen heidän toista vanhempaansa.

 

[Janoschin tarinatuokio]

Nyt omantunnon kysymys, oletko itse niin moitteeton äitinä, että voit toisia syyllistää?

Mitä tarkoittaa sitte moitteeton? Mä rakastan lapsiani yli kaiken ja sydän vuotaa verta joka kerta, kun esikoinen lähtee mummilaan tai joskus harvoin isälleen. Mutta toki annan hänen mennä. Mutta jos mummilan/isän puolelta tulee peruminen, tanssin kotona ripaskaa, kun ei tarvikaan poikaa laittaa matkaan. Ei tulis mieleenkään sanoa pojan isälle että eti sitte hoitaja jostain muualta, minä en ota, koska on sun vuoro.

 

[Anatolia]

Kuulostaa kovin joustamattomalta äidiltä.

Korvaani särähti vain tämä lause: "Mun täytyy sanoa, että jos omalle kohdalle tuollainen tilanne tulis, on vaikea keksiä sellasta menoa, jota en vois oman lapseni takia perua". Yhtä lailla samaa voi sanoa lapsen isästä: miksei hän voi perua tai siirtää esim. tämänpäiväistä menoaan, oman lapsensa takia? Yhtä tärkeää menoa äidilläkin voi tänään olla, sellaista mihin lapsi ei sovi.

 

[Janoschin tarinatuokio]

Kuulostaa kovin joustamattomalta äidiltä.

Korvaani särähti vain tämä lause: "Mun täytyy sanoa, että jos omalle kohdalle tuollainen tilanne tulis, on vaikea keksiä sellasta menoa, jota en vois oman lapseni takia perua". Yhtä lailla samaa voi sanoa lapsen isästä: miksei hän voi perua tai siirtää esim. tämänpäiväistä menoaan, oman lapsensa takia? Yhtä tärkeää menoa äidilläkin voi tänään olla, sellaista mihin lapsi ei sovi.

Mä en tiedä muuta, kuin että tämä vuokra-isäntä tulee just tämänpäivän takia Oulusta tänne etelään, jotta saa näyttää asuntoja mun veljelle ja muille kurssit aloittaville. Ja kurssi alkaa maaliskuun alussa, eli ei ole aikaa lykätä, jos meinaa saada kämpän. MUuten tarvis ajella joka päivä 300km/sivu kursseille.

 

[tt]

Mä en kyllä nyt oikein ymmärrä että miksi sitä lasta ei voi ottaa mukaan kun menee tekemään vuokrasopimusta? Kyllähän yhdessäolevatkin vanhemmat ottaa lapset tuollaisiin tilanteisiin mukaan? Ja samoin en nyt oikein ymmärtänyt mikä ongelma siinä oli, että lapsi menikin mummolaan viikonlopuksi kun isä oli sairas. Ap näkee vain yhden puolen kokonaisuudesta ei koko totuutta. Mistä sitä tietää mitä menoja äidillä on ollut. Ikävää lapsen kannalta että vanhemmilla on erimielisyyksiä hänen hoidostaan, mutta eipä sitä yhtään helpota että utelias kummitäti vielä hämmentää soppaa.

 

["höh"]

Mitä tarkoittaa sitte moitteeton? Mä rakastan lapsiani yli kaiken ja sydän vuotaa verta joka kerta, kun esikoinen lähtee mummilaan tai joskus harvoin isälleen. Mutta toki annan hänen mennä. Mutta jos mummilan/isän puolelta tulee peruminen, tanssin kotona ripaskaa, kun ei tarvikaan poikaa laittaa matkaan. Ei tulis mieleenkään sanoa pojan isälle että eti sitte hoitaja jostain muualta, minä en ota, koska on sun vuoro.

No mutta, tältä pohjalta taas. Minulla ei sydän itke verta jos joku joskus lapset hoitoon ottaa, minä tanssin siinä kohtaa ripaskaa ja olisin kyllä näreissäni jos peruuntuisi, on niin harvinaista herkkua ilman lapsia tai edes yhtä noista kolmesta olla muutama tunti. Mutta näin me olemme erilaisia, en kyllä vetäisi suoria viivoja tästä(kään) siihen miten paljon lapsiani rakastan..

 

[Janoschin tarinatuokio]

[QUOTE="höh";23223352]No mutta, tältä pohjalta taas. Minulla ei sydän itke verta jos joku joskus lapset hoitoon ottaa, minä tanssin siinä kohtaa ripaskaa ja olisin kyllä näreissäni jos peruuntuisi, on niin harvinaista herkkua ilman lapsia tai edes yhtä noista kolmesta olla muutama tunti. Mutta näin me olemme erilaisia, en kyllä vetäisi suoria viivoja tästä(kään) siihen miten paljon lapsiani rakastan..[/QUOTE]

Enkä mä tarkotia sitä, että jos haluaa lastansa hoitoon viedä ja saada omaa aikaa, niin ei rakasta lapsiaan. Mulla vaan ei oo tarvetta sille, että veisin hoitoon. Mä haluan pitää lapset kotona. Myönnän, että ehkä liiankin paljon oon kiinni noissa lapsissa.