Uskotko rakkauteen?

  • Viestiketjun aloittaja "hmm"
  • Ensimmäinen viesti
"muuli"
Uskon tai oikeastaan tiedän sen olevan olemassa.

Rakastan miestäni yli kaiken ja tiedän olevani rakastettu. Se tunne on henkeä salpaava, monasti mietin miten onnekas olen kun saan rakastaan ja olla rakastettu. Se on tunne josta on kannettava huolta - ei ole mitään veruketta miksi se tulisi jättää "sivuun" ei edes lapset.
 
hmph
Rakkaus on vain sana. Se mitä sillä tarkoitetaan vaihtelee. Juu, kyllä minä rakastan. Monella eri tavalla, monia eri asioita. Mutta mitään suurta mystiikkaa ei rakastamiseen liity.
 
"a p"
Kuinka erotetaan rakkaus nk. velvollisuudesta? Esimerkiksi meidän perheen kohdalla uskon, että 2 aikuista voi tarjota lapsille hyvän elämän osaamalla puhaltaa yhteen hiileen. Pelkkä rakkaus ei pitkälle kanna enkä usko että useiden vuosien päästä voi edelleen ajatella että "rakkaus on auttanut meitä". Mielestäni se on sopimuskysymys.
 
"Jassu"
En oikeastaan usko romanttisen rakkauden kestävyyteen. Romanttinen rakkaus on lähinnä huumaa, ihastusta, pakkomiellettä ja tarvitseeko sen enempää ollakaan. Kivaa sen aikaa kun se kestää. Kun lapsia tehdään ja suhde kestää vuosia, vuosikymmeniä, silloin pitää etsiä se halu olla yhdessä, ja rakentaa liitto kunnioitukselle ja ystävyydelle, sekä yrittää säilyttää se seksuaalinen viehätys.
 
Tiedän rakkauden. Tiedän mitä on rakastaa niin että sydäntä särkee, vaikka vuosia ja arkea takana pitkä tovi. Tiedän mitä on tuntea niin suurta rakkautta että siitä on kiitollinen joka ikinen ilta kun nukkumaan menee. Ihanaa että tiedän myös mitä on puhdas rakkaus, ilman että sitä varjostaisi petetyksi tuleminen, väkivalta tms. Ja tiedän miltä tuntuu olla vilpittömästi rakastettu, tiedän että on ihminen joka rakastaa minua samalla tavalla kuin minä häntä. Uskon todellakin rakkauteen joka kantaa läpi elämän ja säilyy.
 
Minä en usko vaan tiedän. Ja nykyään uskon jopa romattisen rakkauden kestävyyteen. Tai sitten mulla ja miehelläni alkuhuuma kestää poikkeuksellisen monta vuotta, nyt mennään alkuhuumassa jo 7. vuotta.
 
Yhessä ollaan oltu ja rakastettu toisiamme jo vähän yli seitsemän vuotta,eikä loppua näy eikä huuma laannu vuosien aikana.:) En kyllä miestä vaihtais mihinkään.
 
"vieras"
Miten ihmeessä alkuhuuman tunteen te saatte sitten kestämään?Kyllä meillä ainakin on elämä tullut tielle vaikka kuinka on yhdessäkin aikaa vietetty. Ihmeellistä kyllä.
 

Yhteistyössä