Mitä tehdä kun haluaisi olla kotiäiti ikuisesti??

Päiväkoti taitaa olla kaikkein pienin epäkohta tässä yhteiskunnassa.....

Sinulla kyllä menee jo niin sekaisin kaikki Ensiksi päiväkoti on subjektiivinen oikeus, lapsen on parempi olla siellä jos äitiä ei kiinnosta. Sitten peesailet tuossa ajatusta siitä, että tarhalapsen äitihän on tienaamassa, vaikka todellisuudessa näin ei todellakaan olisi. Sitten sanot, ettei millään ole mitään väliä kun on isompiakin ongelmia.

No, minusta on ongelmallista siirtää kasvatusvastuu vanhemmilta päiväkodeilla, tukea päiväkotitoimintaa 500-1000€/kk per lapsi, ja jättää täysin huomioimatta me, jotka onnistumme olemaan tuottavia yhteiskunnan jäseniä ilman, että lapset ovat päiväkodissa. Minä esimerkiksi en uskaltaisi ottaa tulevaa työpaikkaani (siis toivottavasti tulevaa, selvinnee huhtikuussa saanko tämän vakinaistettua) vastaan jos meillä ei olisi toinen vanhempi kotona. Työ vaatii pitkiä päiviä ja jonkun verran matkustelua. En kykenisi pyörittämään talouttamme jos miehellänikin olisi samankaltainen työ. Nykyään hän on rauhoittanut työtahtiansa huomattavasti ja tosiaan on ajatellut kesän jälkeen jättää ne kokonaan.

Mielestäni oikeudenmukaisempaa olisi jakaa lapsista aiheutuvia kustannuksia siten, että kaikki osallistuisivat, ja sitten olemassaolevat resurssit jaettaisiin tasan perheiden kesken. Jokainen saisi päättää, käyttääkö sen oman pottinsa hoitajan palkkaamiseen, päiväkotiin vai omaan kotonaoloon. Ei niin, että päiväkoteja tuetaan kaikkien muiden kustannuksella.

 

[QUOTE="hanna";23032617]No, meillähän siis isä on jäämässä kotiin Hän on ollut työelämässä jo 20 vuotta. Jää nyt toki etuajassa "eläkkeelle" (mitään tuloja hän ei siis tule saamaan, mutta ei ole aikeissa palata töihin)

Jos kyse olisi tuosta, niin lapsille ei olisi subjektiivista päivähoito-oikeutta vaan vain työssäkäyvät voisivat laittaa lapsensa hoitoon. Nythän äiti voi maata kotona homehtumassa, lapsen päiväkoteilua tuetaan silti vaikka tonnilla kuussa.[/QUOTE]

Tässä kohtaa olen samaa mieltä, tuo subjektiivinen hoito on hieman vääristynyt "oikeus". Jotenkin mieltäisin sen paikalle maksulliset tai ainakin osittain maksulliset kerhopalvelut tms. joissa lapsi saisi sitä ikäistänsä seuraa ja hieman erillaista toimintaa kuin kotona. Eriytettäisiin palvelu kokonaan päivähoidosta. Päivähoito-oikeus olisi vaan niillä jotka sitä todella tarvitsevat mahdollistaakseen työskentelyn.

Mutta teillä on tilanne eri nyt,kun olette perhe jossa vanhemmat ovat "iäkäämpiä" oletettavasti jos miehesi tosiaan on jo 20 vuotta ollut työelämässä ja korkeasti koulutettu, kuten taisit mainita. Muista kuitenkin että kaikilla ei todellakaan ole näin. Itse olen välimallin tapaus; meillä molemmat vanhemmat tekevät 4 päiväistä työviikkoa. Näin lapset ovat hoidossa 3pvä/vko. Menee hyvin "virikehoidosta", ja kotipäiviäkin on enemmän. Kummallakaan ei ole mahdollisuus iltatöihin, siis jos haluaa tehdä ammattiaan vastaavaa työtä, ainakin suurinpiirtein.

 

[QUOTE="hanna";23032696]Sinulla kyllä menee jo niin sekaisin kaikki Ensiksi päiväkoti on subjektiivinen oikeus, lapsen on parempi olla siellä jos äitiä ei kiinnosta. Sitten peesailet tuossa ajatusta siitä, että tarhalapsen äitihän on tienaamassa, vaikka todellisuudessa näin ei todellakaan olisi. Sitten sanot, ettei millään ole mitään väliä kun on isompiakin ongelmia.

No, minusta on ongelmallista siirtää kasvatusvastuu vanhemmilta päiväkodeilla, tukea päiväkotitoimintaa 500-1000€/kk per lapsi, ja jättää täysin huomioimatta me, jotka onnistumme olemaan tuottavia yhteiskunnan jäseniä ilman, että lapset ovat päiväkodissa. Minä esimerkiksi en uskaltaisi ottaa tulevaa työpaikkaani (siis toivottavasti tulevaa, selvinnee huhtikuussa saanko tämän vakinaistettua) vastaan jos meillä ei olisi toinen vanhempi kotona. Työ vaatii pitkiä päiviä ja jonkun verran matkustelua. En kykenisi pyörittämään talouttamme jos miehellänikin olisi samankaltainen työ. Nykyään hän on rauhoittanut työtahtiansa huomattavasti ja tosiaan on ajatellut kesän jälkeen jättää ne kokonaan.

Mielestäni oikeudenmukaisempaa olisi jakaa lapsista aiheutuvia kustannuksia siten, että kaikki osallistuisivat, ja sitten olemassaolevat resurssit jaettaisiin tasan perheiden kesken. Jokainen saisi päättää, käyttääkö sen oman pottinsa hoitajan palkkaamiseen, päiväkotiin vai omaan kotonaoloon. Ei niin, että päiväkoteja tuetaan kaikkien muiden kustannuksella.[/QUOTE]

Hanna, muista nyt että kaikilla ei ole niin "ihanteellinen" elämäntilanne kuin teillä. Kaikilla ei ole mahdollisuus valita niin että työt menevät sujuvasti yksiin vanhempien kesken ja lapsia ajatellen. Kaikki eivät todellakaan voi valita näitä, oli se koulutustausta sitten mikä hyvänsä.

Ja toisaalta tuo teidän tilannehan kuulostaa "yhden vanhemman"- maailmalta. Jompi kumpi takoo paljon töitä ja pitkää päivää,jotta toinen voi olla kotona. Jotkut taas arvottavat maailmaa yhteisen ajan merkityksen pohjalta. Siltä että kummankaan vanhemmat ei tarvitse tehdä ns."ruuhkavuosina" pitkää päivää, vaan himmataan vauhtia ja molemmat tekevät työtä, mutta vähän vähemmän.

 

[QUOTE="nnn";23032293]Peesaan kaalimaan vartijaa. Ei lapsien kustannukset kuulu yhteiskunnalle, vaan kyllähän siitä vastaavat ne lasten alullepanijat. Suomessa tämä on vaan hämärtynyt kun meillä sentään kuitenkin jollain muotoa tuetaan pienimpien kotihoitoa. Ei travitse kovin kauas matkustaan kun on itsestään selvyys että taloudellinen vastuu lapsista on vanhemmilla, ei minkään sortin valtiollisella "tukirahastolla"[/QUOTE]

Se on hämärtynyt toden totta... äitiyslomalainen jää töistä pois, palkka juoksee siitä huolimatta sillä kela maksaa palkasta 90% ja työnantaja loput. Äitiyspakkauksesta ja neuvolasta lähtien on paljon ilmaista, mitä lasten alullepanijoiden ei tarvitse kustantaa itse.
Vaikka sehän on ihan oma valinta, tekeekö lapsia, eikös totta. Täyttä taloudellista vastuuta ei oikeasti joudu ottamaan missään vaiheessa, se on se tämä hyvinvointiyhteiskunta. Monituisia tukimuotoja ei vaan muisteta, ne on niin itsestäänselvyyksiä meille.

Ja se yhteiskunnan tuki ei lopu kotihoitoon... Päivähoitoakin tuetaan, niin että vanhemmat joutuvat maksamaan vain 200 per tenava. Julkisesta kassasta tulee loput 600-800 per tenava. Lisätäänkö listaan ilmainen koulutus, koulukyydit, ilmainen kouluruoka, lapsilisät... no ei. Joku vielä luulee että haluan ne pois.

Ap:lle; hoida muidenkin lapsia siinä sivussa. Esim pph:na, tai jos pystyt venymään ja sydämestä tilaa löytyy niin harkitse sijaisvanhemmutta tai tukiperheeksi ryhtymistä. Mistään näistä ei ruhtinaallisesti makseta, mutta tuntuu sekin kun vaihtoehto on olla rahatta.

 

Tässä kohtaa olen samaa mieltä, tuo subjektiivinen hoito on hieman vääristynyt "oikeus". Jotenkin mieltäisin sen paikalle maksulliset tai ainakin osittain maksulliset kerhopalvelut tms. joissa lapsi saisi sitä ikäistänsä seuraa ja hieman erillaista toimintaa kuin kotona. Eriytettäisiin palvelu kokonaan päivähoidosta. Päivähoito-oikeus olisi vaan niillä jotka sitä todella tarvitsevat mahdollistaakseen työskentelyn.

Mutta teillä on tilanne eri nyt,kun olette perhe jossa vanhemmat ovat "iäkäämpiä" oletettavasti jos miehesi tosiaan on jo 20 vuotta ollut työelämässä ja korkeasti koulutettu, kuten taisit mainita. Muista kuitenkin että kaikilla ei todellakaan ole näin. Itse olen välimallin tapaus; meillä molemmat vanhemmat tekevät 4 päiväistä työviikkoa. Näin lapset ovat hoidossa 3pvä/vko. Menee hyvin "virikehoidosta", ja kotipäiviäkin on enemmän. Kummallakaan ei ole mahdollisuus iltatöihin, siis jos haluaa tehdä ammattiaan vastaavaa työtä, ainakin suurinpiirtein.

Minä olen vielä hetken ajan alle 30, mieheni toki hieman vanhempi jo

Minusta tuo subjektiivinen oikeus päivähoitoon on vitsi. Samaa kategoriaa kuin lapsen "oikeus" kahteen vanhempaan eron sattuessa. Todellisuudessa lapsella on molemmissa tilanteissa vain velvollisuuksia, vanhemmilla oikeuksia. Lapsen tarpeista lähtevä hoitomuoto on kyllä joku muu kuin kokopäiväinen päiväkotihoito.

 

[QUOTE="hanna";23032821]Minä olen vielä hetken ajan alle 30, mieheni toki hieman vanhempi jo

Minusta tuo subjektiivinen oikeus päivähoitoon on vitsi. Samaa kategoriaa kuin lapsen "oikeus" kahteen vanhempaan eron sattuessa. Todellisuudessa lapsella on molemmissa tilanteissa vain velvollisuuksia, vanhemmilla oikeuksia. Lapsen tarpeista lähtevä hoitomuoto on kyllä joku muu kuin kokopäiväinen päiväkotihoito.[/QUOTE]

Kuten nyt tuossa aikaisemminkin joku sanoi, muista että teidän perhemalli ei suikaan ole se jolla tavalla kaikki muutkin elävät. Kovin kärkäästi arvostelet ihmisiä päiväkotiratkaisuista, mutta tosiaankaan kaikissa perheissä ei se "pää" ole tehnyt töitä 20 vuotta, vaan on samaa ikäluokkaa kuin sinäkin. Ja vaikka koulutus olisi molemmilla vanhemmilla ja työkin, voi olla sula mahdottomuus järjestää asioita kuten teillä. Katseen avartaminen ei tee pahaa, oikeus lapsiin on muillakin kuin niillä joilla pankkitilin saldo on viisinumeroinen ja joilla asuntovelka on liki maksettu. Fiksuna ihmisenä varmaan osaat ajatella hieman pitemmällekin.

 

Hanna, muista nyt että kaikilla ei ole niin "ihanteellinen" elämäntilanne kuin teillä. Kaikilla ei ole mahdollisuus valita niin että työt menevät sujuvasti yksiin vanhempien kesken ja lapsia ajatellen. Kaikki eivät todellakaan voi valita näitä, oli se koulutustausta sitten mikä hyvänsä.

Ja toisaalta tuo teidän tilannehan kuulostaa "yhden vanhemman"- maailmalta. Jompi kumpi takoo paljon töitä ja pitkää päivää,jotta toinen voi olla kotona. Jotkut taas arvottavat maailmaa yhteisen ajan merkityksen pohjalta. Siltä että kummankaan vanhemmat ei tarvitse tehdä ns."ruuhkavuosina" pitkää päivää, vaan himmataan vauhtia ja molemmat tekevät työtä, mutta vähän vähemmän.

Oi, nyt olet väärässä Se, että meillä on lapset kotona ja tulevaisuudessa mieskin päinvastoin antaa meille runsaasti enemmän yhteistä aikaa. Voimme aamulla syödä rauhassa aamupalaa ennen kun minä lähden töihin, ei tarvitse kiirehtiä lasten pukemisten kanssa. Voivat vaihtaa pyjamansa tilalle päivävaatteet sitten kun olen jo lähtenyt. Minun ei tarvitse käyttää aikaani kaupassakäynteihin, pyykkihuoltoon... Tai siis ainakaan yhtä paljon kuin ennen, tai jos mieheni olisi töissä

Illalla töistä tullessani tulen töistä suoraan kotiin, ei mene 45 minuuttia tarhasta hakemiseen. Lapset eivät ole yliväsyneitä pitkän päivän jälkeen vaan hyvin levänneitä. Jos haluamme puolisoni kanssa yhteistä aikaa, ei tarvitse tuntea pistoa sydämessä; lapset menevät oikein mielellään mummin luokse yökylään. En raaskisi laittaa heitä muiden hoidettavaksi viikonloppuisin jos he viettäisivät viikossa jo 40h päiväkodissa, poissa vanhempiensa luota.

Minun pitkät päiväni eivät siis ole mitään kellon ympäri, vaan lähinnä tavallisia 8h päiviä, sitten välillä putkeen muutama 9-10 tuntisia. Koen, että näin perheemme toimii parhaiten. Nyt mieheni on vielä tehnyt töitä 1-2 päivää viikosta, konsultoinut oman toiminimen kautta. Hän jatkaisi sitä ehkä muuten, mutta aikatauluhommat ovat hankalia. Lasten kasvaessa hän on ajatellut ehkä kirjoittavansa opetusmateriaalia alalleen tai ryhtyvänsä harrastamaan jotain. Ehkä hän innostuu opiskelemaan. Ken tietää

Perheenä ehdimme kyllä viettää paljon aikaa yhdessä loma-aikoina, sekä tietenkin viikonloppuisin ja iltaisin. Arkea helpottaa niin paljon se, ettei tähän soppaan tarvitse sekottaa päiväkotia matkoineen ja vaatimuksineen.

 

[QUOTE="hanna";23033041]Oi, nyt olet väärässä Se, että meillä on lapset kotona ja tulevaisuudessa mieskin päinvastoin antaa meille runsaasti enemmän yhteistä aikaa. Voimme aamulla syödä rauhassa aamupalaa ennen kun minä lähden töihin, ei tarvitse kiirehtiä lasten pukemisten kanssa. Voivat vaihtaa pyjamansa tilalle päivävaatteet sitten kun olen jo lähtenyt. Minun ei tarvitse käyttää aikaani kaupassakäynteihin, pyykkihuoltoon... Tai siis ainakaan yhtä paljon kuin ennen, tai jos mieheni olisi töissä

Illalla töistä tullessani tulen töistä suoraan kotiin, ei mene 45 minuuttia tarhasta hakemiseen. Lapset eivät ole yliväsyneitä pitkän päivän jälkeen vaan hyvin levänneitä. Jos haluamme puolisoni kanssa yhteistä aikaa, ei tarvitse tuntea pistoa sydämessä; lapset menevät oikein mielellään mummin luokse yökylään. En raaskisi laittaa heitä muiden hoidettavaksi viikonloppuisin jos he viettäisivät viikossa jo 40h päiväkodissa, poissa vanhempiensa luota.

Minun pitkät päiväni eivät siis ole mitään kellon ympäri, vaan lähinnä tavallisia 8h päiviä, sitten välillä putkeen muutama 9-10 tuntisia. Koen, että näin perheemme toimii parhaiten. Nyt mieheni on vielä tehnyt töitä 1-2 päivää viikosta, konsultoinut oman toiminimen kautta. Hän jatkaisi sitä ehkä muuten, mutta aikatauluhommat ovat hankalia. Lasten kasvaessa hän on ajatellut ehkä kirjoittavansa opetusmateriaalia alalleen tai ryhtyvänsä harrastamaan jotain. Ehkä hän innostuu opiskelemaan. Ken tietää

Perheenä ehdimme kyllä viettää paljon aikaa yhdessä loma-aikoina, sekä tietenkin viikonloppuisin ja iltaisin. Arkea helpottaa niin paljon se, ettei tähän soppaan tarvitse sekottaa päiväkotia matkoineen ja vaatimuksineen.[/QUOTE]
Hyvät teille, vaan kun maailma ei kaikilla pyöri kuten teillä. Kyllä olen kateellinen - mutta kykenen elämään sen kanssa. Minulla on keskituloinen mies, mutta rakstan häntä sydämmestäni. En voi olla lasteni kanssa kotona, elämä on. Kaikkea ei voi valita vaikka haluaisi.

 

Mä yritän lottovoittoa.

 

Ja kuule sinä. Tiedätkö sinä paljonko valtio tukee sinun lapsesi päivähoitoa? Mun mielestä päivähoito vois tulla kokonaan jokaisen itsemaksettavaksi (ilman mitään tukea, kun ei sitä kerta kotihoitoonkaan saa) niin jopas ehkä jäis mamma jos toinenkin itse omat lapsensa hoitamaan, kun se oma palkka riittäis ehkä yhden lapsen hoidon maksamiseen, mutta ei sit kyllä enää kahden (tai toki, jos on valtavan hyvä palkka). Mun mielestä oikeasti valtio voisi antaa tämänkin vaihtoehdon äideille, jotka sitä haluavat. Etenkin, kun se oikeasti kannattaisi.

Eipä tämä nyt ihan näin suoraviivaista ole. Käytännössä tämä aiheuttaisi sen, että Suomeen olisi tuotava hurjat määrät maahanmuuttajia. Naisten työpanosta nimittäin ihan oikeasti tarvitaan työmarkkinoilla. Jos kaikki hoitaisivat lapsensa kouluikäisiksi asti kotona, tarkoittaisi se helposti 100.000 uutta vanhempaa työmarkkinoiden ulkopuolella. Nämä naiset olisivat kaupan kassoja, siivoojia, hoitajia, sihteereitä, tarjoilijoita, keittäjiä jne. jne. Ja ratkaisu ei olisi myöskään palkkojen nosto, verotulot kun romahtaisivat, eli jaettavaa ei yksinkertaisesti olisi.

Vaikutukset olisivat muutenkin kauas kantoisemmat, naiset syrjäytyisivät entistä enemmän työmarkkinoilta, mikä riski olisi palkata nainen, joka jäisi hoitamaan sitten jo yhtäkin lasta 6 - 7 vuodeksi kotiin?

Perheet myös eriarvoistuisivat kovasti, olisi niitä hyvätuloisia, joilla on varaa laittaa lapsensa hoitoon ja käydä töissä (töissäkäymisestä tulisi harvojen etuoikeus) ja sitten niitä, joiden olisi pakko hoitaa lapset kotona - tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi ottaa au pair kotiin, ja minkähän tasoista hoito sitten olisi. Minua ainakin säälittäisi akateemisten tutkijoiden asema, palkka on pieni, ei varaa hoitopaikkaa, mutta halu töissäkäymiseen on suuri.

Niin ja meidän perhe maksaa niitä veroja reilusti päälle 2.000 kuussa, joten omien lasten hoito on mitä ilmeisemmin tullut maksetuksi.

 

[QUOTE="hanna";23032696]Sinulla kyllä menee jo niin sekaisin kaikki Ensiksi päiväkoti on subjektiivinen oikeus, lapsen on parempi olla siellä jos äitiä ei kiinnosta. Sitten peesailet tuossa ajatusta siitä, että tarhalapsen äitihän on tienaamassa, vaikka todellisuudessa näin ei todellakaan olisi. Sitten sanot, ettei millään ole mitään väliä kun on isompiakin ongelmia.

No, minusta on ongelmallista siirtää kasvatusvastuu vanhemmilta päiväkodeilla, tukea päiväkotitoimintaa 500-1000€/kk per lapsi, ja jättää täysin huomioimatta me, jotka onnistumme olemaan tuottavia yhteiskunnan jäseniä ilman, että lapset ovat päiväkodissa. Minä esimerkiksi en uskaltaisi ottaa tulevaa työpaikkaani (siis toivottavasti tulevaa, selvinnee huhtikuussa saanko tämän vakinaistettua) vastaan jos meillä ei olisi toinen vanhempi kotona. Työ vaatii pitkiä päiviä ja jonkun verran matkustelua. En kykenisi pyörittämään talouttamme jos miehellänikin olisi samankaltainen työ. Nykyään hän on rauhoittanut työtahtiansa huomattavasti ja tosiaan on ajatellut kesän jälkeen jättää ne kokonaan.

Mielestäni oikeudenmukaisempaa olisi jakaa lapsista aiheutuvia kustannuksia siten, että kaikki osallistuisivat, ja sitten olemassaolevat resurssit jaettaisiin tasan perheiden kesken. Jokainen saisi päättää, käyttääkö sen oman pottinsa hoitajan palkkaamiseen, päiväkotiin vai omaan kotonaoloon. Ei niin, että päiväkoteja tuetaan kaikkien muiden kustannuksella.[/QUOTE]

Ei mene sekaisin. Tarhamalli Suomeen on luotu alun alkaen ajatuksella, että vanhemmat pääsevät töihin. Ja subjektiivinen oikeus hoitoon kyllä palvelee lasta, ei vanhempia.
Ja mun mielestä se epäkohta, että jotkut vanhemmat makaa kotona ja vievät samaan aikaan lapsen ilmaiseen tai puoli ilmaiseen hoitoon ON tämän yhteiskunnan pienimpiä epäkohtia. Tai että pääiväkotia tuetaan sadoilla euroilla ja kotihoitoa ei oikeastaan yhtään. Onhan kotihoidontukikin aivan naurettavan pieni summa jos ajatellaan kuinka paljon yhden lapsen tarhapaikka maksaa kuukaudessa kunnalle.

 

Onhan noita maita joissa lasten päivähoitoa ei tueta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapset tehdään vanhoina ja toinen vanhempi jää kotiin hoitamaan lapsia, tai perhe on todella hyvätuloinen jotta voi ostaa lastenhoitopalveluita. Sitäkö me halutaan?

 

Onhan noita maita joissa lasten päivähoitoa ei tueta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapset tehdään vanhoina ja toinen vanhempi jää kotiin hoitamaan lapsia, tai perhe on todella hyvätuloinen jotta voi ostaa lastenhoitopalveluita. Sitäkö me halutaan?

Naapurimaa Virossa oli tavallinen malli, että lapset tehdään nuorina (ennen opintoja) ja sitten isovanhemmat hoitavat lapset, kun äiti lähtee opiskelemaan tai suoraan töihin. Sitä en tiedä, onko siellä miten mahdollista päästä päiväkotiin.

 

Mäkin haluaisin olla kotona ikuisesti, enkä millään jaksais aamuisin raijata luitani töihin. Miks sitä ei tueta mitenkään? Saishan siinä joku toinen mun työnkin ja ja ja....

Ei vaan, lasten kasvatus on työ muiden joukossa, ja menee ihan siitä. Mutta todellisuus on se että et kai voi ajatella saavasi palkaa jostain jonka olet itse tähän maailmaan vapaaehtoisesti luonnut?

Just näin. Naurettava ajatus että pitäisi tukea sitä että on kotona lasten kanssa.

 

[QUOTE="hanna";23033041]Oi, nyt olet väärässä Se, että meillä on lapset kotona ja tulevaisuudessa mieskin päinvastoin antaa meille runsaasti enemmän yhteistä aikaa. Voimme aamulla syödä rauhassa aamupalaa ennen kun minä lähden töihin, ei tarvitse kiirehtiä lasten pukemisten kanssa. Voivat vaihtaa pyjamansa tilalle päivävaatteet sitten kun olen jo lähtenyt. Minun ei tarvitse käyttää aikaani kaupassakäynteihin, pyykkihuoltoon... Tai siis ainakaan yhtä paljon kuin ennen, tai jos mieheni olisi töissä

Illalla töistä tullessani tulen töistä suoraan kotiin, ei mene 45 minuuttia tarhasta hakemiseen. Lapset eivät ole yliväsyneitä pitkän päivän jälkeen vaan hyvin levänneitä. Jos haluamme puolisoni kanssa yhteistä aikaa, ei tarvitse tuntea pistoa sydämessä; lapset menevät oikein mielellään mummin luokse yökylään. En raaskisi laittaa heitä muiden hoidettavaksi viikonloppuisin jos he viettäisivät viikossa jo 40h päiväkodissa, poissa vanhempiensa luota.

Minun pitkät päiväni eivät siis ole mitään kellon ympäri, vaan lähinnä tavallisia 8h päiviä, sitten välillä putkeen muutama 9-10 tuntisia. Koen, että näin perheemme toimii parhaiten. Nyt mieheni on vielä tehnyt töitä 1-2 päivää viikosta, konsultoinut oman toiminimen kautta. Hän jatkaisi sitä ehkä muuten, mutta aikatauluhommat ovat hankalia. Lasten kasvaessa hän on ajatellut ehkä kirjoittavansa opetusmateriaalia alalleen tai ryhtyvänsä harrastamaan jotain. Ehkä hän innostuu opiskelemaan. Ken tietää

Perheenä ehdimme kyllä viettää paljon aikaa yhdessä loma-aikoina, sekä tietenkin viikonloppuisin ja iltaisin. Arkea helpottaa niin paljon se, ettei tähän soppaan tarvitse sekottaa päiväkotia matkoineen ja vaatimuksineen.[/QUOTE]


Meillä myös näin, paitsi, että minä olen se kotona oleva ja mieheni on töissä. Mieheni ilman muuta on sitä mieltä, että arkemme pyörii paremmin, kun olen kotona ja ilomielin on se ainoa tienaaja. Meille tämä on mahdollista taloudellisesti, mutta ymmärrän, ettei kaikille ole. Mulla vielä yksi lapsistani vaikeavammainen, joten arki haastavaa senkin takia, kaksi tervettä lasta löytyy myös.