Paljonko 8v voi olla yksin? Ihmettelen vaan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kysyn vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kysyn vaan

Vieras
Lapseni luokkakaveri 8v on yksin aina iltapäivät ja tosi pitkälle iltaan monena päivänä. Lapselle on laitettu ruokaa jääkaappiin ja oletetaan, että aina pääsee kavereille... Lapsi on yhteishuollossa, sisaruksia ei ole, asuu äitinsä kanssa.
Äiti tekee pitkää päivä ma-pe eli lapsi lähtee aina yksin kouluun ja tulee yksin kotiin. Äiti tulee töistä 17-18, lapsen koulu loppuu klo 12 tai 13. Äiti käy kotona n. tunnin ja lähtee sitten usein harrastuksiinsa. Esimerkki tältä viikolta: lapsi pääsi koulusta klo 13, isä tuli hakemaan lasta klo 20. Siinä välissä kulki kavereilla, kun kotona ei ketään. Siis söi välipalan ja päivällisen yhdellä kaverilla, iltapalan toisella. Ja huom. näitä käyntejä ei ollut sovittu mitenkään etukäteen, vaan lapsi itse koulusta päästyään kyseli, mille kaverille pääsisi.
Ainoa lapsi siis, merkkivaatteita ja leluja löytyy joka lähtöön...
 
Meillä saattaa olla kohta tuo tilanne, jos vaihdan vuorotyöhön. Se tietää paljon iltoja, jolloin töistä pääsee vasta klo 22. Kun mieskin on illat töissä, lapset joutuisi olemaan todella paljon kahdestaan. Vaan minkös teet, töissä on käytävä.
 
Mun vanhin ja 8-v, ei ole koskaan ollut yksin kotona, edes 15min. Tarkoitan, että aikuiset olisivat käyneet jossain nopeasti. Olen kysynyt haluaisiko olla esim. puoli tuntia, jos käyn jossakin, mutta pelkää olla kotona, joten ei olla jätetty. Pikkusiskot 4- ja 6-vuotiaat kyllä haluaisivat jäädä kotiin yksin.

Esim Englannissa on laki, jonka mukaan ei saa jättää alle 12-vuotiasta yksin. Olen vähän tuon kannalla, ehkä kuitenkin ikärajana 10-v. Vai olenko liian vanhoillinen ja mietin aina mitä voisi sattua.
 
Kuullostaa kurjalta.

Meidän 8v lähtee kouluun oikeestaan aina niin, et joku on kotona.
Tai lähtee n. vartin- 30min päästä aikuisen lähdettyä.

Koulun jälkeen on ip-kerhossa, kirjastossa tai joku kaveri on meillä.
Koulu päättyy klo 12 tai 13.
Joka toinen viikko ollaan kotona vasta klo 17, joka toinen viikko mies on klo 15.30.
Isovanhemmat on soiton päässä ja voi olla sielläkin koulun jälkeen halutessaan.
Maanantaisin kulkee itsekseen treeneihin jotka on klo 16.
 
Minusta tuo on ihan liikaa yksinoloa. Ja kovin surullista :(

Meillä mies on töissä yleensä iltaisin/öisin ja se tarkoittaa sitä, että minä en voi ottaa vastaan ainakaan vakituista vuorotyötä. Kesätyö onnistuisi kyllä, ja silloin apuna ekaluokkalaisen (siis nyt ekalla) hoidossa olisivat isovanhemmat ja lähellä asuva ystäväni, pk-ikäinen menisi vuorohoitoon.
 
Riippuu ihan lapsesta. Esikoinen oli koulun jälkeen iltapäivät yksin siihen asti, kun mä tulin kotiin. Usein kävi vielä niin, että jos mä lähdin kuopuksen kanssa arki-iltana käymään jossain kyläilemässä ja esikoisella oli kaverinsa kanssa leikit kesken, niin ei esikoinen halunnut lähteä mukaan. Kuopus oli jo 6 veenä koulun jälkeen yksin siihen asti, kun siskonsa tuli koulusta tai minä tai exä töistä.
 
Ei tuo nauti yksinolosta, kun luuhaa aina kavereilla:( Itsekin mietin tuota ls-ilmoa, herättäisi ainakin vanhemmat. Itse en ainakaan lapsen yksinhuoltajana vielä juoksisi iltakausia omissa menoissa, jos lapsi on muutenkin paljon yksin... t. ap
 
Maailma on vissiin aika paljon muuttunut siitä kun minä olin lapsi. Silloin oli hyvin yleistä että ekaluokkalaiset tuli koulusta kotiin ja joutuivat monta tuntia odottaa ennenkuin vanhemmat tuli kotiin. Mullakin vanhemmat tuli kotiin kuuden-seitsemän aikaan. Itse lämmitin ruokaa ja tein läksyt jne. Kaikilla kavereilla sama juttu. En kyllä koe, että mitään traumoja olisi jäänyt. Musta tuntuu, että nykypäivänä holhotaan ihan liikaa.
 
Juu, soitin jo äidille. Äiti sanoo, että "voi voi, pitkiä päiviä joutuu olemaan, ei se halua mennä edes kerran viikossa kerhoon, vaikka olen patistanut". "Ei siitä mitään haittaakaan ole, että syö teillä". "Sinne laitoin sille kyllä voileipiä jääkaappiin" (yksin klo 13-20). Tuskin mitään pelkää, ei varmaan sen takia kavereilla ole, mutta en ymmärrä, miten joku haluaa näin kasvatusvastuunsa ulkoistaa ties minne. Ja kännyllä sitten perään soitellaan... t. ap
 
Kannattasiko ensin vaikka soittaa tälle äidille? Miksi aina pitää olla ekana tekemässä jotain ls-ilmoitusta???

Mä ihmettelen ihan samaa. Eiks ENSIN pitäis jutella sille, jota asia koskee, ja vasta sit tehdä se ilmoitus, jos on tarpeen ? Kun tossakin perheessä se lapsi saattaa itte sanoa, että on ihan OK, että äiti harrastaa. Äiti voi ihan hyvin kysellä siltä ? Äiti ei ehkä oo tullut ajatelleeksi, koska lapsi pärjää niin hyvin eikä valita?
Vai onks tossa heti ekaks sossuun soittamisessa se, että ilmoituksen voi tehdä nimettömänä. Pääsee piiloon. Ja lapsen äiti saa sit miettiä, että kuka perkele on sellainen, ettei uskalla tulla sanomaan vaan soittaa sossuun ? Kehen se uskaltaa enää luottaa ?
 
Juu, soitin jo äidille. Äiti sanoo, että "voi voi, pitkiä päiviä joutuu olemaan, ei se halua mennä edes kerran viikossa kerhoon, vaikka olen patistanut". "Ei siitä mitään haittaakaan ole, että syö teillä". "Sinne laitoin sille kyllä voileipiä jääkaappiin" (yksin klo 13-20). Tuskin mitään pelkää, ei varmaan sen takia kavereilla ole, mutta en ymmärrä, miten joku haluaa näin kasvatusvastuunsa ulkoistaa ties minne. Ja kännyllä sitten perään soitellaan... t. ap
Mitä jos sun lapsesi menisi välillä tämän kaverinsa kanssa koulun jälkeen kaverin kotiin? Meillä oli aikoinaan oikeastaan juuri niin, että lapset kavereineen olivat meillä, vaikkei täällä iltapäivisin ollutkaan aikuista kotona.
 
[QUOTE="Manna";23012975]Maailma on vissiin aika paljon muuttunut siitä kun minä olin lapsi. Silloin oli hyvin yleistä että ekaluokkalaiset tuli koulusta kotiin ja joutuivat monta tuntia odottaa ennenkuin vanhemmat tuli kotiin. Mullakin vanhemmat tuli kotiin kuuden-seitsemän aikaan. Itse lämmitin ruokaa ja tein läksyt jne. Kaikilla kavereilla sama juttu. En kyllä koe, että mitään traumoja olisi jäänyt. Musta tuntuu, että nykypäivänä holhotaan ihan liikaa.[/QUOTE]

Harvase päivä täällä joku kyselee uskaltaako 11-14 vuotiaan jättää pariksi tunniksi yksin kotiin.
Pumpulikasvatustahan toi on selkeesti, kun lapsi ei uskalla edes teini-ikäisenä olla yksin ilman äitiä
 
Samaa tavaraa kuin Mannalla. Meiltä kaksi sisarta. Vanhin ekan ja tokan perhepäivähoidossa iltapäivät, samassa paikassa kuopuksen kanssa. Kun nuorempi kouluun (2v ikäeroa), molemmat suoraan koulusta kotiin. Välipala jääkaapista ja jotain puuhastelua. Isä tosin tuli usein jo 17 kotiin, ja molemmat usein soittelivat. Sääntönä oli, että kotona pitää olla siihen asti kun vanhemmat tuli kotiin. Ja läksyt luettuina.

Ollaan siskon kanssa juteltu aikuisina. Mitään traumoja ei ole, itseasiassa päinvastoin. Olipa ihan omaa aikaa olla kotona ilman vanhempia.
 
Niinkun joku sanoin, riippuu ihan lapsesta. Itse olin aina koulun jälkeen yksin kotona, kunnes vanhemmat tulivat kuuden aikoihin kotiin. Harvoin sitä yksin oli sitä aikaa, vaan kavereiden kanssa, ja ihan sama olisi ollut, vaikka vanhemmat olisivat olleet kotona. TUon ikäisenä sitä mielummin leikkii kavereiden kun vanhempiensa kanssa.
 
Voihan olla, että äiti ei harrasta jotain huvin vuoksi vaan on esim. töiden puolesta velvoitettu kouluttautumaan lisää ja käy iltaisin opiskelemassa. Kaikenlaisia tekosyitä kotiäidit keksivätkin omalle työnvieroksunnalleen ja sille, että kyttäävät toisten ihmisten elämää.
 
mull asama edessä..yh olen ja päivätöitä en ole ainakaan vielä löytänyt..jos vuorotyöhön joudun niin ensi vuonna ekalukan aloittava joutuu yksin lähtemään kouluun kun minulla aamuvuoro 6v. lapsi kyseesä( täyttää vasta joulukuussa 7) ja iltapäiväkerhon jälkeen iltavuoron aikaan pistän minne?..kotona myöskin silloin 11 v .eivät oikein voi kadestaan olla mutta mistä palkkaan hoitajan vaikka vuorotyössä olisin niin vuokra ja muu eläminen vievät jo hirmuosan palkasta.
 

Yhteistyössä