Sairaanhoitajien lakko-oikeus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mummeliisa

Tunnettu jäsen
28.08.2010
34 446
106
63
60
Oulu
www.viipaleita.net
Tämä ei nyt ole mitenkään erityisen ajankohtainen aihe verrattuna niihin toveihin, jolloin Tehy on oikeasti moisia lakkoja suunnitellut.
Toisaalta ammattieettiset kysymykset ovat aina ajankohtaisia, eikös?
Eli mitä mieltä olette sairaanhoitajien/lääkäreiden/ambulanssihenkilökunnan/poliisin lakko-oikeudesta?
Mitä eettisiä pohdintoja aihe mielissänne herättää?
Jotain, mikä ei aina automaattisesti tule keskustelussa huomioonotetuksi?

*etsii lisäankeleita esseeseen*
 
Ammattijärjestöjen pitäisi katsoa vähän laajempia ympyröitä kuin vain omaan lompakkoon asti. Kansantaloutemme on huonossa jamassa ja julkinen talous aivan erityisesti on kriisissä. Palkankorotustoiveita mitoitettaessa pitäisi paremmin ottaa huomioon palkanmaksajan taloudellinen tilanne ja sen maksukyky.

Eteläeuroopan kriisimaissa puhutaan jo julkisen sektorin palkkojen alentamisesta. Ei mene kauaakaan kun sama tauti leviää tännekin.
 
Lakko-oikeus on välttämättömyys. Muuten sellaiset alat, joilta lakko-oikeus puuttuisi, putoaisivat palkkakuoppaan. Valtio ja kunnat ovat niitä, jota ovat etunenässä kun puhutaan työntekijöiden riistosta ja työetujen heikennyksistä. Hoitajien ansiot ovat vieläkin liikan pieniä, koska lakko keskeytettiin viimeksi turhan aikaisin. Heidän palkkaansa voisi nostaa nyt 30%, niin oltaisiin kohtuullisella tasolla.
 
Eteläeuroopan kriisimaissa puhutaan jo julkisen sektorin palkkojen alentamisesta. Ei mene kauaakaan kun sama tauti leviää tännekin.

Jos oletettaisiin että leviää niin eikö pätevimmät sairaanhoito/pelastustoimen/jne alalta hakeutuisi sitten yksityiselle puolelle ja seurauksena olisi räikeää yhteiskunnallista eriarvoistamista?

(Keksin toisenkin näkökannan, mutta tuumitaan ensin noin päin.)
 
Jos oletettaisiin että leviää niin eikö pätevimmät sairaanhoito/pelastustoimen/jne alalta hakeutuisi sitten yksityiselle puolelle ja seurauksena olisi räikeää yhteiskunnallista eriarvoistamista?

(Keksin toisenkin näkökannan, mutta tuumitaan ensin noin päin.)

Meinaatko että penaalin terävimmät kynät ovat tähän asti hakeutuneet julkiselle sektorille?
 
Taitaa tossa sun ekassa tekstissä olla että keräät materiaalia esseen tekoon? Lueppa tuo moderaattorit osion teksti aiheesta.

Juuh luin. Kysely johon siinä viitattiin on hiukan erilainen, mutta hauska väärinkäsitys sinulta.

Jos essee käsittelisi esim. kaksplus-palstalaisia niin silloin jo ihan tutkimuseettisistäkin syistä olisi syytä hankkia lupa. Se taas jos essee käsittelee ammattietiikkaa niin mahdollisten uusien käsittely tai lähestymistapaideoiden ja ankeleiden etsiminen palstoilta, kirjoista, lehdistä, kahvipöytäkeskusteluista, unista, televisio-ohjelmista ja vaikka kauppajonosta, on täysin hyväksyttävää ja jopa kannustettavaa.

Tajuatko noiden kahden eron?
 
Ammattijärjestöjen pitäisi katsoa vähän laajempia ympyröitä kuin vain omaan lompakkoon asti. Kansantaloutemme on huonossa jamassa ja julkinen talous aivan erityisesti on kriisissä. Palkankorotustoiveita mitoitettaessa pitäisi paremmin ottaa huomioon palkanmaksajan taloudellinen tilanne ja sen maksukyky.

Eteläeuroopan kriisimaissa puhutaan jo julkisen sektorin palkkojen alentamisesta. Ei mene kauaakaan kun sama tauti leviää tännekin.

Henkilökohtaisesti voin todeta, että jos minulta häviää penniäkään palkkaa, niin lähden kyllä alalta pois. Teen todella raskasta ja stressaavaa työtä ihmishenkien parissa ja olen todennut, että sen rahan voi kyllä hankkia paljon helpommallakin. Tälläkin hetkellä haaveilen ns. parempaan ammattiin kouluttautumisesta. Ja vieläkin on jatkuva pula niistä hoitajista, varsinkin vaativammissa paikoissa.. Kokeneet hoitajat lähtevät muihin töihin ja mikäs siinä, kun järjestö- ja tuote-esittelytyöt ovat paljon helpompia ja rahakkaampia.
 
Henkilökohtaisesti voin todeta, että jos minulta häviää penniäkään palkkaa, niin lähden kyllä alalta pois. Teen todella raskasta ja stressaavaa työtä ihmishenkien parissa ja olen todennut, että sen rahan voi kyllä hankkia paljon helpommallakin. Tälläkin hetkellä haaveilen ns. parempaan ammattiin kouluttautumisesta. Ja vieläkin on jatkuva pula niistä hoitajista, varsinkin vaativammissa paikoissa.. Kokeneet hoitajat lähtevät muihin töihin ja mikäs siinä, kun järjestö- ja tuote-esittelytyöt ovat paljon helpompia ja rahakkaampia.

Tämä on varmasti totta. Toisaalta hoitajissakin on yhä niitä jotka kokevat työn antoisaksi ja merkittäväksi (vanhanajan kutsumusammattityyliin.)
Voisi kuvitella että niin kokeva on myös "paras" työhön eli antaa parhaan panoksen potilaan kannalta ajateltuna?
Kind of sääli mikäli hekin välttämättömyyden pakosta (elannon ja elintason vuoksi) päätyvät hakeutumaan muualle?
 
Meinaatko että penaalin terävimmät kynät ovat tähän asti hakeutuneet julkiselle sektorille?

Yksityisellä sektorilla on tällä hetkellä monenlaista ongelmaa. Esim. leikkaustoimintaa tarjoavissa sairaaloissa monesti joutuu jäämään ylitöihin, jos ns. heräämöaika potilaan kohdalla pitkittyy. Et voi lähteä kotiin, kun potilas ei ole kotikuntoinen, mutta olet luultavasti yksin sillä hetkellä töissä ja et välttämättä saa ketään muutakaan enää takaisin töihin. Näin ollen olet siellä vaikka yön yli, jos on pakko. Ei mielestäni sovi hyvin lapselliselle ihmiselle ja työpaikkailmoituksissakin aina haetaan mahdollisimman Joustavaa työntekijää.

Omat tuttavani, jotka ovat yksityisellä puolella, saattavat joutua käymään siellä esim. lomalla, kun sijainen ei löydä kaikkia välineitä yms. ja siellä ei ole välttämättä ketään muuta, joka osaisi asiat neuvoa. Näin siis pienemmissä yksityisissä sairaaloissa, kun taas julkisella puolella toiminta on yleensä 24 h ja aina tulee seuraava jatkamaan töitäsi.

Itse kokisin, että ne penaalin terävimmät kynät on töissä yliopistolisten sairaaloiden vaativimmilla osastoilla. Ainakin lääkäreiden kohdalla ns. akuutti työskentely vaatii aika paljon enemmän sitä terävyyttä, kuin esim. potilaiden vastaanottaminen yksityisellä.
 
Tämä hipoo jo ekoterrorismia/kansallissosialistista rodunjalostusta mutta voisiko Linkolalaisittain olla suotavaa, jos sairaanhoito kutistuisi pienten ruhjeiden paikakuskeksi ja muut siirrettäisiin nopeaan terminaalihoitoon?
Vai onko ihmiselämällä aina oma itseisarvonsa joka ohittaa kannattavuuskysymykset ja ekologiset näkökohdat?
Entä miten ihmisen kannattavuus lasketaan? Jos miettii jotain Stpehen Hawkinsia niin toki hän on moninkertaisesti tuottanut häneen sijoitetun panoksen...
Ja toisaalta taas...

Lisää ideoita?
Päättömätkin otetaan mielenkiinnolla vastaan.
:D
 
Itse opiskelen sairaanhoitajaksi ja omaan vielä ruusunpunaiset lasit. En itse haluaisi lakkoilla koska koen että siinä leikitään jo hengillä... Jotenkin muuten nämä asita tulisi saatava sovittua. Sitä en vaan tiedä miten.
 
Lakko-oikeus on välttämättömyys. Muuten sellaiset alat, joilta lakko-oikeus puuttuisi, putoaisivat palkkakuoppaan. .

Näin juuri on käynyt sairaanhoitajille. Sairaanhoitajien lakko on käytännössä täysin tehoton ja aiheuttaa ongelmia ja työn vaikeutumista vain hoitajille itselleen, kun vaillinnaisilla resursseilla joutuu tekemään töitä ja työt kasaantuvat.
Mielestäni sairaanhoitajien lakko-oikeutta tulisi selkeästi laajentaa, jotta sillä olisi jotain tehoa.
 
Tämä on varmasti totta. Toisaalta hoitajissakin on yhä niitä jotka kokevat työn antoisaksi ja merkittäväksi (vanhanajan kutsumusammattityyliin.)
Voisi kuvitella että niin kokeva on myös "paras" työhön eli antaa parhaan panoksen potilaan kannalta ajateltuna?
Kind of sääli mikäli hekin välttämättömyyden pakosta (elannon ja elintason vuoksi) päätyvät hakeutumaan muualle?

Kyllä hoitajan palkalla tulee toimeen, mutta se jatkuva kiire (työvoimapulankin johdosta) on yksi asia, mikä ajaa suurimmankin kutsumuksen omaavan ihmisen miettimään alan vaihtoa. Tykkäisin työstäni suunnattomasti, jos en kokisi päivittäin riittämättömyyden tunnetta ja stressiä kiireen takia. Ärsyttää lopettaa melkein joka päivä työvuoro niin, että on mielessä 10 asiaa, jotka on jääneet tekemättä ja on ehtinyt hoitaa vain kiireellisimmät.

Varmasti nykyisellä palkalla löytyisi tällekin alalle työntekijöitä, jos kiire olisi vähäisempi. Ei se kutsumus tuo yhtään lisää tunteja päivään tai yhtään vähennä sitä stressin määrää. Ja sitten kun huomaat esim. terveydenhuolto-oppilaitoksen opettajan tienaavan siistillä sisätyöllä reilusti enemmän rahaa, niin tottakai sitä alkaa miettimään mihin kannattaa elämänsä tuhlata.
 
Tämä on varmasti totta. Toisaalta hoitajissakin on yhä niitä jotka kokevat työn antoisaksi ja merkittäväksi (vanhanajan kutsumusammattityyliin.)
Voisi kuvitella että niin kokeva on myös "paras" työhön eli antaa parhaan panoksen potilaan kannalta ajateltuna?
Kind of sääli mikäli hekin välttämättömyyden pakosta (elannon ja elintason vuoksi) päätyvät hakeutumaan muualle?

Minusta on väärin puhua tuosta kutsumusammatista, ei sellaista hoitajaa olekaan joka huonolla palkalla jaksaa aina ja aina vaan tehdä parhaansa hoidettavien puolesta.
 
Hmmm....Mielestäni ei ongelmana ole ainoastaan se, että jo olemassao olevat hoitajat siirtyvät yksityiselle sektorille vaan se, että alalle hakeutuu yhä vähemmän (aidosti kiinnostuneita) ihmisiä joka johtaa siihen, että hoitajamateriaali huonontuu. Vaatimukset opiskelemaanpääsystä alenee, vaatimukset opinnoissa alenee ja yhä huonompia hoitajia valmistuu. Lähäripuolella tätä on jo näkyvissä, näin olen antanut itselleni kertoa.
 
Tämä hipoo jo ekoterrorismia/kansallissosialistista rodunjalostusta mutta voisiko Linkolalaisittain olla suotavaa, jos sairaanhoito kutistuisi pienten ruhjeiden paikakuskeksi ja muut siirrettäisiin nopeaan terminaalihoitoon?
Vai onko ihmiselämällä aina oma itseisarvonsa joka ohittaa kannattavuuskysymykset ja ekologiset näkökohdat?
Entä miten ihmisen kannattavuus lasketaan? Jos miettii jotain Stpehen Hawkinsia niin toki hän on moninkertaisesti tuottanut häneen sijoitetun panoksen...
Ja toisaalta taas...

Lisää ideoita?
Päättömätkin otetaan mielenkiinnolla vastaan.

:D

Minä ajattelen, että ihmiset ovat olemassa ensisijaisesti toisiaan varten. Mitä varten kaikki ne ihmeelliset ihmisen luomat keksinnöt olisivat, jos ei toisiamme varten ??? Miten voisimme enää kutsua itseämme ihmisiksi jos meiltä puuttuisi inhimillisyys ?? Mitkä olisivat sitten kehittämisen arvoisia tieteenaloja jos ei lääketiede ? Tietenkään tälläkään hetkellä kaikki ihmiset eivät voi olla tasa-arvoisessa asemassa terveydenhuollossa, edes täällä hyvinvointilandiassa, mutta pyrkimys siihen täytyy säilyttää.
 
Minusta ei pitäisi edes joutua ajattelemaan näin. Miksei arvostusta voi antaa jo ennen kun joudutaan sellaiseen tilanteeseen että hoitoala joutuu sitä vaatimaan?

Ihannetapauksessa niin varmasti olisi.
Ja todellisuudessa kriisitilanteessa useimmat meistä on siinä määrin ihmisarvoa kunnioittavia ettei edes miettisi asiaa vaan toimisi sen hädänalaisen eduksi/pelastamiseksi.

Mietinkin tuota enemmän teoria/periaate-pohjalta. Onko yksittäisen ihmisen henki tänään ja tässä arvokkaampi kuin vaikkapa 100 hengen henki vuosikymmenen vuoden päästä?
Riittääkö kenenkään kapasiteetti moisen laskutoimituksen suorittamiseen?

(Ja toisaalta mitä tekee kalkyloijan psyykkeelle jos joutuu moisen laskutoimituksen tekemään ? - se tosin menee jo melko lailla off topic)
 

Similar threads

Yhteistyössä