En tiedä tapauksesta mitään, luin ton artikkelin. Kyllä kouraisi. En voi olla ajattelematta sitä äidin tuskaa, ja eläytymättä siihen, miltä itse tuntuisi löytää oma lapsensa kuolleena. Tuon artikkelin pohjalta meinasin jo ruveta itkemään. En yleensä tietoisesti hirveästi lue tämän tyyppisiä juttuja, se ahdistus, pelko ja suru mitä ne tuottaa, on mulle liikaa. Mikäli kyse on jostain todella törkeästä, niinkuin jossain viestissä vihjailtiin, en halua tietää yksityiskohtia.
En koe tämänkaltaisten tunteiden olevan pahoja tai itsekkäitä, vaan luonnollisia, ja liittyvän varsinkin äidinvaistoihin. Muistan kun se Madeleine siepattiin, luettiin ensimäistä isoa uutista koulun ruokiksella ja itkettiin kolme mimmiä silmät punaisina. Meillä oli kaikilla omia lapsia, juttu osui siis arkaan paikkaan.
Ihmiset ovat eritavoin herkkiä ja empaattisia, itse liitän "liiallisen" kiinnostuksen tälläisiä asioita kohtaan epäempaattisuteen, mutta eroa on vaikea tehdä, medialta on vaikea välttyä, ja se mikä on toiselle sosiaalipornoa, voi olla toiselle hyvinkin ahdistava aihe, ja sitä ahdistusta voi lievittää tiedolla. Itse mielummin yritän suojautua pahaa oloa tuottavilta uutisilta.