R
rehellisen lapsen äiti
Vieras
Taustaa:
8-vuotias lapseni sai tädiltään ulkomaantuliaisina lahjaksi sellaiset varsitennarit, joissa on lämmin sisävuori. Kengät laitettiin totta kai jalkaan heti ilmojen kylmettyä, en ole edes ehtinyt vielä ostaa mitään muita kenkiä talveksi lapselle.
Pari viikkoa ehti tennarit olla lapsella, kunnes viime viikon torstaina lapsi soitti minulle hätääntyneenä, että ei löydä kenkiä mistään. Minä hain lapsen koululta silloin torstaina, ja vein varakengät ja aloimme etsiä kenkiä, mutta ei niitä tosiaan ollut missään. Iltapäivä oli silloin jo niin pitkällä, että pojan opettaja oli jo lähtenyt kotiin.
Perjantaiaamuna sitten soitin opettajalle, ja kerroin että näin on käynyt, ja joku on ehkä vahingossa ottanut pojan kengät. Vastaukseksi sain, että minun poikani kuulemma pitäisi pitää parempaa huolta tavaroistaan, niin ei häviäisi. Että ei kuulemma voi tehdä asialle mitään, kengät ilmaantuvat jos ilmaantuvat. No meni maanantai ja tiistai, mutta kenkiä ei kuulunut.
Sitten keskiviikkona poika tulikin kyseiset kengät jalassaan kotiin. Kysyin, mistä oli löytänyt, sanoi, että toisen käytävän eteisestä, kun oli nähnyt yhdellä rinnakkaisluokan pojalla samanlaiset. Sanoi nimen, ja tiedän pojan perheen etäisesti. Asia tuntui olevan kunnossa, mutta...
Torstaina tämä poika oli alkanut väittämään välitunnilla kun oli huomannut tutut kengät, että oma poikani oli varastanut hänen tennarinsa. Poikani oli sanonut siihen että kyllä ne ovat ihan hänen omat tennarinsa, rinnakkaisluokan poika oli sitten käynyt käsiksi kunnes välituntivalvoja puuttui asiaan. Poika juoksi sitten itkien kotiin kertomaan minulle tästä.
Kas, perjantaina vanhemmat ottivat yhteyttä josko voisin tulla aamulla koululle selvittämään asian. Kerroin että kyseiset tennarit ovat meidän lapsen, hän on ne tädiltään saanut joka on ostanut ne ULKOMAILTA eli kyseisiä kenkiä tuskin Suomessa myydään, että mistäs he ovat ne lapselleen ostaneet ja mitä mahtoi maksaa. Vastaukseksi tuli epämääräistä "Ei me säilytellä kuitteja mutta meidän ne on!" Tässä vaiheessa minä lähdin, koska oli kiire töihin. Uhkailivat vielä perään poliisilla ja mitä vielä.
Noo, olen pankissa töissä ja leikin vähän salapoliisia. Koko perheellä on tilit meidän pankissamme, ja katsoin viimeisen puolen vuoden ajalta niin herran kuin rouvankin tilitapahtumat, ja ei mitään mihinkään kenkäkauppaan viittaavaakaan, ulkomaanmatkoista nyt puhumattakaan. Eli paskaa puhuivat.
Nyt lauantaiaamu luultavasti kyseisen perheen äiti on pommittanut minua puhelimella, mutta en ole vastannut. Kengät ovat meidän, piste. En tajua miten jollain riittää energiaa esittää, että varastetut kengät olisivat muka heidän.
Tuli pitkä juttu, mutta nyt kysymys kuuluu, että mitä ihmettä teen? Voinko minä puolestani ottaa yhteyden poliisiin kotirauhan häirinnästä, koska soittelee lauantaiaamuisin tänne ja varmaan uhkailisi taas? En uskalla kohta poistua kotoolta, koska poikani vain otti takaisin sen, mikä hänelle kuuluu
8-vuotias lapseni sai tädiltään ulkomaantuliaisina lahjaksi sellaiset varsitennarit, joissa on lämmin sisävuori. Kengät laitettiin totta kai jalkaan heti ilmojen kylmettyä, en ole edes ehtinyt vielä ostaa mitään muita kenkiä talveksi lapselle.
Pari viikkoa ehti tennarit olla lapsella, kunnes viime viikon torstaina lapsi soitti minulle hätääntyneenä, että ei löydä kenkiä mistään. Minä hain lapsen koululta silloin torstaina, ja vein varakengät ja aloimme etsiä kenkiä, mutta ei niitä tosiaan ollut missään. Iltapäivä oli silloin jo niin pitkällä, että pojan opettaja oli jo lähtenyt kotiin.
Perjantaiaamuna sitten soitin opettajalle, ja kerroin että näin on käynyt, ja joku on ehkä vahingossa ottanut pojan kengät. Vastaukseksi sain, että minun poikani kuulemma pitäisi pitää parempaa huolta tavaroistaan, niin ei häviäisi. Että ei kuulemma voi tehdä asialle mitään, kengät ilmaantuvat jos ilmaantuvat. No meni maanantai ja tiistai, mutta kenkiä ei kuulunut.
Sitten keskiviikkona poika tulikin kyseiset kengät jalassaan kotiin. Kysyin, mistä oli löytänyt, sanoi, että toisen käytävän eteisestä, kun oli nähnyt yhdellä rinnakkaisluokan pojalla samanlaiset. Sanoi nimen, ja tiedän pojan perheen etäisesti. Asia tuntui olevan kunnossa, mutta...
Torstaina tämä poika oli alkanut väittämään välitunnilla kun oli huomannut tutut kengät, että oma poikani oli varastanut hänen tennarinsa. Poikani oli sanonut siihen että kyllä ne ovat ihan hänen omat tennarinsa, rinnakkaisluokan poika oli sitten käynyt käsiksi kunnes välituntivalvoja puuttui asiaan. Poika juoksi sitten itkien kotiin kertomaan minulle tästä.
Kas, perjantaina vanhemmat ottivat yhteyttä josko voisin tulla aamulla koululle selvittämään asian. Kerroin että kyseiset tennarit ovat meidän lapsen, hän on ne tädiltään saanut joka on ostanut ne ULKOMAILTA eli kyseisiä kenkiä tuskin Suomessa myydään, että mistäs he ovat ne lapselleen ostaneet ja mitä mahtoi maksaa. Vastaukseksi tuli epämääräistä "Ei me säilytellä kuitteja mutta meidän ne on!" Tässä vaiheessa minä lähdin, koska oli kiire töihin. Uhkailivat vielä perään poliisilla ja mitä vielä.
Noo, olen pankissa töissä ja leikin vähän salapoliisia. Koko perheellä on tilit meidän pankissamme, ja katsoin viimeisen puolen vuoden ajalta niin herran kuin rouvankin tilitapahtumat, ja ei mitään mihinkään kenkäkauppaan viittaavaakaan, ulkomaanmatkoista nyt puhumattakaan. Eli paskaa puhuivat.
Nyt lauantaiaamu luultavasti kyseisen perheen äiti on pommittanut minua puhelimella, mutta en ole vastannut. Kengät ovat meidän, piste. En tajua miten jollain riittää energiaa esittää, että varastetut kengät olisivat muka heidän.
Tuli pitkä juttu, mutta nyt kysymys kuuluu, että mitä ihmettä teen? Voinko minä puolestani ottaa yhteyden poliisiin kotirauhan häirinnästä, koska soittelee lauantaiaamuisin tänne ja varmaan uhkailisi taas? En uskalla kohta poistua kotoolta, koska poikani vain otti takaisin sen, mikä hänelle kuuluu
