Siis tollaisia kommentteja saa yleensä ihmisiltä jotka uskovat "korkeimman tahtoon". myös Jumalan tarkoituksesta olen kuullut puhuttavan näissä yhteyksissä. Eli Jumala muka olis päättänyt ettei lapsen ollut tarkoitettu syntyä.Alkuperäinen kirjoittaja kysyvä;22147386:joo, en minäkään ihan ymmärtänyt ystäväni kommenttia. Miten millään voisi olla noin kamala tarkoitus? Ihan sanattomaksi veti.
Minä olen ateisti mutta kuitenki uskon että monella asialla on tarkoituksensa.Oli se kohtaloa tai sattumaa mutta silti, jokainen asia ja tapahtuma johtaa toiseen ja seuraavan tapahtumaan..Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;22147405:Siis tollaisia kommentteja saa yleensä ihmisiltä jotka uskovat "korkeimman tahtoon". myös Jumalan tarkoituksesta olen kuullut puhuttavan näissä yhteyksissä. Eli Jumala muka olis päättänyt ettei lapsen ollut tarkoitettu syntyä.
No, mun mielestä ihminen voi uskoa siihen että kaikella on loppujen lopuksi tarkoituksensa, mutta silti on hyvin huonoa tilannetajua sanoa se juuri siinä kriisin ollessa pahimmillaan päällä. Jos sellaisella haluaa lohduttaa, niin minusta sen paikka on vasta sitten myöhemmin, sitten kun surija on itsekin saanut jo surra ja hieman etäisyyttä asiaan. Ja minusta se on kuitenkin aina sen surijan itse määriteltävissä, että onko tapahtumilla joku syvempi tarkoitus vai ei.Alkuperäinen kirjoittaja kysyvä;22147386:joo, en minäkään ihan ymmärtänyt ystäväni kommenttia. Miten millään voisi olla noin kamala tarkoitus? Ihan sanattomaksi veti.
Mutta jos uskot kohtaloon niin silloinhan uskot johonkin "korkeampaan" tai ennalta määrättyyn.Minä olen ateisti mutta kuitenki uskon että monella asialla on tarkoituksensa.Oli se kohtaloa tai sattumaa mutta silti, jokainen asia ja tapahtuma johtaa toiseen ja seuraavan tapahtumaan..
Elämä on tapahtumien kulkua.
Alkuperäinen kirjoittaja kysyvä;22147441:Ystävä ei ole uskovainen. Ja kyllä, varmaan yritti lohduttaa, mutta mua tuo ei lohduttanut vaan sai olon entistä surullisemmaksi.
Menee jotenkin samaan katergoriaan, kuten "onneksi se oli vasta niin alussa", jos raskaus menee varhaisilla viikoille kesken.
Enemmin toivoisi, että sanottaisiin ihan vaan "olen pahoillani".
Minusta "olen pahoillani" on ihan tarpeeksi. Ja vaikka, "kerro jos haluat puhua asiasta tai jos voin muuten auttaa". That's it.Mitä voi sanoa keskenmenon saaneelle? Itse aikoinani onnistuin kakistamaan ulos vain, että "olen pahoillani" ja "paska juttu". Ei siitä paljoa keskustelua saa aikaan, jos toinen haluaisikin puhua aiheesta, kun ei mitään uskalla sanoa.