Poikien äideille

Olen oppinut suoraviivaisuutta ja sitä että asiat eivät kovin usein isolla analysoinnilla mihinkään muutu. Tyttöperheessä kun kasvoin niin voi sitä aprikoinnin ja jääräämisen määrää! Sellaista käytöstä ei todellakaan veljeksien toiminnassa ja kommunikaatiossa näy.

Olen oppinut näkemään ja huomaamaan miten monenlaisia miehet ja miehiksi kasvavat pojat ovat, miten herkkiä, hempeitä ja heiluvia.

 

Yllätti se, miten pojat voivat olla kiinnostuneita kaikista vempeleistä, autoista ym.Meidän 6v ja 4v pojat tarkkailevat kävellessä automerkkejä kokoajan, "tuolla menee honda, toi on volvo ja toi mersu!" |O

Ja tyttö...hmmm...on ehkä kaikista raisuin ja mitkään nuket tms tyttöjen lelut eivät kiinnosta häntä. Luulin ennen tytön syntymää, että tytöt ovat äidin pikku prinsessoja, joille saa pukea aina mekon ylle ja kuinka väärässä olinkaan

 

[QUOTE="Tyttöjen äiti";22068371]Kysymys poikien äideille

Ollessasi poikien äiti, mitä olet oppinut ns. miesten maailmasta? Siis jotain sellaista, jota et aiemmin tiennyt, tai luulit tietäväsi mutta olit totaalisen väärässä?[/QUOTE]

Että miehen tapa toimia ja naisen tapa toimia "riita" tilanteessa on synnynäistä. Nainen nalkuttaa ja mies kuuntelee kunnes sanoo KOVAN sanan.Luulin että se on muutoin opittu tapa joissakin suhteissa, mutta meillä tuo ilmeni tyttären ja pojan suhteessa kun he välejään selvittelee.Enkä minä nalkuta.

 

[QUOTE="vieras";22069641]Tätä sä et oikeastaan itse pysty sanomaan. Yleensä tutkimuksissa (havainnointi, tarkkailu) on kyllä osoitettu, että vanhemmat suhtautuvat eri tavoilla eri sukupuolta oleviin lapsiin. Useimmiten täysin tiedostamattaan.[/QUOTE]

Siis tämän mä pystyn juuri itse sanomaan; meillä ei ole vedetty rajoja mitkä on tyttöjen ja mitkä poikien juttuja.

 

Luulin aina, että pojat automaattisesti kiinnostuvat pallopeleistä, urheilusta, autoista ja erilaisista moottoriurheiluista jne. Poikani 5v ei ole koskaan ollut kiinnostunut tuollaisista vaan rakastaa musiikkia, piirtämistä, askartelua, tanssia ja laulamista. Autoista ei edes pienenä jaksanut kiinnostua. Tytöt on parhaita kavereita edelleen. Tytöt tykkäävät olla poikani kanssa, koska poikani on rauhallinen, herkkä lapsi

 

[QUOTE="vieras";22070476]Autot, villit ja kamppailuleikit tulevat geenien mukana Eivät ole näpertelijöitä (meillä ainakaan), eli kaikenmaailman piirtelyt, askartelut sun muut on tervanjuontia. Ötökät on ihania.[/QUOTE]

Oikeasti mielenkiintoinen kysymys, mikä on geeneissä ja mikä mallioppimisen kautta tullutta. Mun poikaa ei autot kiinnosta oikeastaan ollenkaan, piirtäminen ja askarteleminen taas ihan lempipuuhaa. Nyt 4-vuotiaana poika on alkanut leikkiä kaikenmaailman taisteluleikkejä, mainitsemani kepit on milloin taikasauvoja, milloin lasermiekkoja, milloin pyssyjä tms. Leikkiaseita meillä ei ole eikä tule, mutta jostakin nämä leikit ovat tulleet mukaan kuvioihin.

 

Hämmästyneenä opin kuinka omilla pojilla olikin "sisäänrakennettuina" ne poikamaiset jutut. Kuinka alle 2 vuotias yllättäen ottaa henkarin käteen ja sanoo "pam pam" . Tai kuinka lapsi ennen kun osaa kävellä istuu polvillaan maassa ja pelaa sählyä. Tai kuinka vuoden ikäisenä lapsi on ihan täpinöissään nähdessään moottoripyörän.
Vaikka omat poikani tunkevat matoja suuhun, miekkailevat kepeillä ja sekoavat nähdessään hälyytysajoneuvoja tai kaivinkoneita. Samalla he ovat oikein herkkiä ja tunteellisia poikia jotka kaipaavat haleja pusuja pitkin päivää.
Meillä on myös tytär, eikä lapsiin ole koskaan suhtauduttu erilailla sukupuolen mukaan. Silti pojat ovat olleet aina kiinnostuneempia ns poikamaisemmista jutuista mitä tytär.

Hehe. Mun 1-vuotias tytär on aivan täpinöissään nähdessään moottoripyörän.

 

Hehe. Mun 1-vuotias tytär on aivan täpinöissään nähdessään moottoripyörän.

Siis mikä ei mene niin? Puhun OMISTA pojistani ja tyttärestä. Enkä kenekään muun lapsista. Meillä näin ja teillä toisin.

 

[QUOTE="Minea";22072911]Että miehen tapa toimia ja naisen tapa toimia "riita" tilanteessa on synnynäistä. Nainen nalkuttaa ja mies kuuntelee kunnes sanoo KOVAN sanan.Luulin että se on muutoin opittu tapa joissakin suhteissa, mutta meillä tuo ilmeni tyttären ja pojan suhteessa kun he välejään selvittelee.Enkä minä nalkuta.[/QUOTE]

No miten voi olla, että sinä olet hypännyt tämän synnynnäisen ominaisuuden yli vaikka olet tyttö? Vai nalkutitko sinäkin pienenä, mutta et enää isompana?

Kyllä lapset oppivat riitelemään juuri sillä tyylillä kuin kotona/lähipiirissä riidellään, tytöt omaksuvat naisten tavat ja pojat miesten tavat matkiessaan, ihan turha sitä on jollain synnynnäisellä ominaisuudella selittää.

 

Siis tämän mä pystyn juuri itse sanomaan; meillä ei ole vedetty rajoja mitkä on tyttöjen ja mitkä poikien juttuja.

Ei tuo tyttöjen ja poikien juttuihin ohjaaminen ole niin suoraviivaista, että pidettäisiin vain huoli siitä, että ei leimata jotain leikkiä tyttöjen tai poikien leikiksi.

Tutkimuksien mukaan kaikki vanhemmat (kuten muutkin ihmiset) puhuvat eri tavalla tyttö ja poikavauvoille. Poikia mm. kiitetään ja kehutaan pienestä pitäen enemmän toiminnasta, urheudesta, yrittämisestä ja ylipäänsä kaikesta tekemisestä, kun taas tyttölapsia kiitetään ja kehutaan söpöydestä, kiltteydestä, hymyilystä ym. kilttinä olemisesta. On selvää, että lapset oppivat vahvistamaan niitä ominaisuuksia, joista heitä kehutaan, joten eroa syntyy väistämättä.

 

Ei tuo tyttöjen ja poikien juttuihin ohjaaminen ole niin suoraviivaista, että pidettäisiin vain huoli siitä, että ei leimata jotain leikkiä tyttöjen tai poikien leikiksi.

Tutkimuksien mukaan kaikki vanhemmat (kuten muutkin ihmiset) puhuvat eri tavalla tyttö ja poikavauvoille. Poikia mm. kiitetään ja kehutaan pienestä pitäen enemmän toiminnasta, urheudesta, yrittämisestä ja ylipäänsä kaikesta tekemisestä, kun taas tyttölapsia kiitetään ja kehutaan söpöydestä, kiltteydestä, hymyilystä ym. kilttinä olemisesta. On selvää, että lapset oppivat vahvistamaan niitä ominaisuuksia, joista heitä kehutaan, joten eroa syntyy väistämättä.

Entäs jos perheessä kohdellaan niitä tyttö- ja poikavauvoja tasavertaisesti? Olemassahan on ns sukupuolineutraalia kasvatusta.

 

Entäs jos perheessä kohdellaan niitä tyttö- ja poikavauvoja tasavertaisesti? Olemassahan on ns sukupuolineutraalia kasvatusta.

Kyse on nimen omaan siitä, että jokainen on itse kasvaessaan ja eläessään sisäistänyt tietyn kulttuurin tavat ja mallit ajatella. Vaikka tietoisella tasolla olisi kuinka tarkkana, ja varoisi toistamasta näitä kulttuurinsa ajatusmalleja, ei kukaan pysty täysin irrottautumaan omasta identiteetistään, joka on siis muotoutunut nimen omaan titeyn kulttuurin jäsenenä, sen opit sisäistäen.

Ja edelleen, lapsi ei kasva umpiossa vanhempiensa kanssa. Aivan samoin lapset kohtaavat muita aikuisia ja lapsia, ja ottavat oppia ja mallia heistä ja heidän käyttäytymisestään. Jos lapsi esim. näkee televisiossa, pihalla ja kirjoissa poikia leikkimässä autoilla, on poikalapselle luontevaa hakeutua leikkimään itsekin autolla, vaikka vanhemmat eivät siihen suoraan kannustaisi. Samoin useimmissa perheissä äiti on kotona hoitamassa lapsia ja tekee samalla kotityöt yms., joten on selvää, että tyttöjen on usein tavallisempaa leikkiä erilaisia hoiva- ja kotileikkejä.

 

Sen, että ei ne autoleikit geeneissä ole. Pojat ohjataan niihin.

 

Kyse on nimen omaan siitä, että jokainen on itse kasvaessaan ja eläessään sisäistänyt tietyn kulttuurin tavat ja mallit ajatella. Vaikka tietoisella tasolla olisi kuinka tarkkana, ja varoisi toistamasta näitä kulttuurinsa ajatusmalleja, ei kukaan pysty täysin irrottautumaan omasta identiteetistään, joka on siis muotoutunut nimen omaan titeyn kulttuurin jäsenenä, sen opit sisäistäen.

Ja edelleen, lapsi ei kasva umpiossa vanhempiensa kanssa. Aivan samoin lapset kohtaavat muita aikuisia ja lapsia, ja ottavat oppia ja mallia heistä ja heidän käyttäytymisestään. Jos lapsi esim. näkee televisiossa, pihalla ja kirjoissa poikia leikkimässä autoilla, on poikalapselle luontevaa hakeutua leikkimään itsekin autolla, vaikka vanhemmat eivät siihen suoraan kannustaisi. Samoin useimmissa perheissä äiti on kotona hoitamassa lapsia ja tekee samalla kotityöt yms., joten on selvää, että tyttöjen on usein tavallisempaa leikkiä erilaisia hoiva- ja kotileikkejä.

Kaikesta tästä huolimatta en purematta niele tuota teoriaa. Miehillä ja naisilla on kuitenkin eroa aivoissa, joten ei se kaikki eroavaisuus ole aina kotoa tai ympäristöstä opittua.

 

Tutkimuksien mukaan kaikki vanhemmat (kuten muutkin ihmiset) puhuvat eri tavalla tyttö ja poikavauvoille. Poikia mm. kiitetään ja kehutaan pienestä pitäen enemmän toiminnasta, urheudesta, yrittämisestä ja ylipäänsä kaikesta tekemisestä, kun taas tyttölapsia kiitetään ja kehutaan söpöydestä, kiltteydestä, hymyilystä ym. kilttinä olemisesta. On selvää, että lapset oppivat vahvistamaan niitä ominaisuuksia, joista heitä kehutaan, joten eroa syntyy väistämättä.

Ei ole mahdoton tehtävä enkä usko tuohon tutkimukseen ellen näe omin silmin. Mä olen ainakin toteuttanut poikani kanssa kaikkea, jotka yllä erottelet tyttöjen tai poikien kohdalle. Meillä on herkkä ja tunteellinen poika, jota on kannustettu ja kehuttu ilman äijä- tai prinsessameininkiä. Hän on lapsi, ei vain poika.

Tuossa aiemmin ihmettelin sitä, miten pojasta on löytynyt mielestäni sisäänrakennettuna asioita, joita ei ole "opetettu", mutta jätin mainitsematta, että hän myös pitää hyvin paljon piirtämisestä, laulamisesta, tanssimisesta, kukkasista, ruuanlaitosta ja paljon muusta muka tytöille tyypillisemmästä toiminnasta. Minulle pääasia on, että leikkii ja voi hyvin :heart:

 

Pippeli on aivan käsittämättömän hieno ja kertakaikkisen mahtava kapine.....
Ei voi pojista sanoa että maailma pyöris navan ympärillä- se pyörii pippelin ympärillä.

 

hmm, nyt tajusin että meidän 9kk poika ei koskaan hali pehmoja tai mitään muutakaan, vaan huitoo vaan kaikilla leluilla. Huitoo siis niin kovaa kun vaan tommonen pystyy huitomaan.. toki joskus myös tutkii ja katselee niitä, mutta useimmiten vaan huitoo villinä ja potkii jaloillaan lattiaa niin kovaa, että kuuluu mahdoton pauke (kumma kun ei satu tai ei välitä siitä että sattuu?). Myös ruokapöydässä yleensä hakkaa täysiä kaikella mitä saa käsiinsä..

En muista tämmöstä olleen esikoisella, joka oli tyttö. Hän oli rauhallinen ja tutki kaikkea nätisti. Osasi esim 1-vuotiaana kokeilla kukkia täysin repimättä(ja minä en harrasta kukkia, enkä ollut niistä mitään opettanu).

 

No se auto- ja konekiinnostus yllätti, ja sitten tuli tyttö joka myös rakastaa autoja ja pärryyttelee menemään isolla kauhakuormaajalla ympäri kämppää vaikka vasta varpaat osuu lattiaan

Sitä en tiennyt ennen poikaa että esinahka on pienillä pojilla tollein kiinni. Pelkäsin kamalasti että miten mä minkään vauvan pippeliä osaan pestä, mut huh, se poikavauvan alapääpesu olikin paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa kuin tytön

 

..niin ja siis sitten tuli tyttö ja mä olin taas ihan hukassa sen alapesun kanssa. Eikä sekään sitten niin hirveen monimutkaista ollut.

 

Kyse on luonne-eroista, temperamentista. Me vanhemmat sitten luomme antamallemme perimälle ympäristön. Toivoisin, että poikien herkkyyttä ja tunteellisuutta ei tallottaisi ja toisaalta raisu tyttö saisi olla raisu. Jokainen saisi toteuttaa sitä ominta minäänsä.

 

Kaikesta tästä huolimatta en purematta niele tuota teoriaa. Miehillä ja naisilla on kuitenkin eroa aivoissa, joten ei se kaikki eroavaisuus ole aina kotoa tai ympäristöstä opittua.

No joo, mutta ymmärrät kai, että on idioottimaista selitellä kiinnostusta esim. autoja kohtaan jollain geneettisellä aivojen eroavaisuudella...
Herran jestas miettikää nyt vähän. Meinaatteko, että esim. pari tuhatta vuotta sitten, poikalapset tekivät kävyistä pikkuautoja ja leikkivät niillä, vaikka autoa ei oltu vielä keksittykään, ihan vain koska poikien aivoissa on tuo mystinen autogeeni. Jep jep.

 

[QUOTE="vieras";22073942]Sen, että ei ne autoleikit geeneissä ole. Pojat ohjataan niihin.[/QUOTE]

Usein varmaan ohjataankin, mutta en keksi mistä mun poika alle vuoden ikäisenä keksii moisia päristelyleikkejä kun serkkupoikakin vaan näyttää miten imuroidaan ja hoivataan nukkea ja samanikäisten kavereiden kans ne harrastaa lähinnä kilpakonttausta ja duplojen paiskomista. Sekä minä että mieheni ollaan yhtä paljon tekemisissä autojen kanssa.

 

No joo, mutta ymmärrät kai, että on idioottimaista selitellä kiinnostusta esim. autoja kohtaan jollain geneettisellä aivojen eroavaisuudella...
Herran jestas miettikää nyt vähän. Meinaatteko, että esim. pari tuhatta vuotta sitten, poikalapset tekivät kävyistä pikkuautoja ja leikkivät niillä, vaikka autoa ei oltu vielä keksittykään, ihan vain koska poikien aivoissa on tuo mystinen autogeeni. Jep jep.

Oliskohan jostakin ihmisen kehityshaarasta jäänyt puuttumaan huumorintaju?
Ja tosiasiassahan miesten aivot ovat aikojen saatossa optimoituneet esim. metsästykseen, rakentamiseen ja naisten hoitamaan kymmeniä asioita samaan aikaan vaikkapa kotona.
Poikkeuksia tietenkin on, mutta perusasetelma ei ihan vielä sadassa vuodessa muutu.

 

No joo, mutta ymmärrät kai, että on idioottimaista selitellä kiinnostusta esim. autoja kohtaan jollain geneettisellä aivojen eroavaisuudella...
Herran jestas miettikää nyt vähän. Meinaatteko, että esim. pari tuhatta vuotta sitten, poikalapset tekivät kävyistä pikkuautoja ja leikkivät niillä, vaikka autoa ei oltu vielä keksittykään, ihan vain koska poikien aivoissa on tuo mystinen autogeeni. Jep jep.

No itse en ole moiseen idioottimaisuuteen sortunut
Faktaahan on että miehen ja naisen aivot ovat todettu erilaisiksi, sitä ei voi kiistää. Ei myöskään pojan ja tytön geeneettisiä eroja.
Mutta mitäs luulet parituhatta vuotta sitten kun ei niitä pikkuautoja vielä ollut, oiskohan ne pienet pojat kuitenkin käyttäytyneet naisita poikkeavalla tavalla?
Kaikkea ei voi laittaa kota tai ympäristöstä opitun piikkiin.
Jokuhan niissä pärisevissä vehkeissä kiehtoo pieniä poikia ja toisinaan tyttöjäkin. Sen tässäkin ketjussa moni on todennut. Mulle se on yks ja sama mistä se johtuu, ehkäpä monen asian summasta?

 

Mulla kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Sen olen oppinut, että pojat todellakin ovat äänekkäitä riehujia, huhhei. Kyllä tytöistäkin ääntä lähtee, mutta ero on selvä... Siinä missä tytöt tekevät nätisti sulassa sovussa palapeliä vaikkapa, pojat tappelevat siitä, kumpi saa laittaa sen yhden tietyn palan muiden joukosta ja usein yltyy riitelyksi ja nimittelyksi, huokaus...:vampire:

Nuo pojat ovat aivan kuin meidän TYTÖT!!