Poikien äideille

Kysymys poikien äideille

Ollessasi poikien äiti, mitä olet oppinut ns. miesten maailmasta? Siis jotain sellaista, jota et aiemmin tiennyt, tai luulit tietäväsi mutta olit totaalisen väärässä?

 

Poika on vasta vajaa 3, mutta sen olen oppinut että ne todellakin ovat raisumpia. Menee, häärää, juoksee, koko ajan vauhti päällä. Lisäksi se yllätti että kiinnostui aikanaan itse ilman mitään ohjausta autoista ja muista koneista.

 

Minä luulin että poikalapset ovat AINA villejä. Huutavat, riehuvat, taistelevat ja vaativat 10 kertaa enemmän auktoriteettiä kuin tytöt. Oma poikani todisti minun olleen väärässä.

Luulin että pojat ovat aina kiinnostuneita autoista.. meillä autot ovat saaneet todella vähän huomiota.

 

Mun 4,5-vuotias poika on tosi tunteellinen, sitä en osannut odottaa.

Kaikki autot, koneet ja moottorilla liikkuvat laitteet kiinnostavat, samoin tietokoneet ja kännykät, vaikkei häntä ole ohjattu tähän suuntaan. Yritän kasvattaa lasta mahdollisimman sukupuolineutraalisti, mutta järjen rajoissa tietenkin.

 

Meidän 5vuotias esikoinen kiinnostui jo alle 1vuotiaana hirvittävästi autoista, koneista jne. mikä oli oikeasti aika yllätys, en tiennyt, että se alkaa noin pienenä. Toisaalta on tosi tunteellinen ja herkkä poika, toisaalta villi ja raisu.
Kuopus 1v. taas ei ole hirveän kiinnostunut koneista, autoista yms. vaan ennemmin halii pehmoja jne. Muuten jotenki villimpi kuitenkin, kuin isoveljensä samanikäisenä. Kuopuskin siis poika.

 

Muun muassa sen kuinka autonäänipäristys on ohjelmoitu jo geeneihin. Kuinka pippelin räpläys on niin mieleistä jo kun ylipäätään mitään pystyy räpläämään. Nurkkaan pissaaminen (sohvan taakse tosin) on hirmu iloista, oikeasti. Luulin näiden ominaisuuksien kehittyvän myöhemmin.
Olen aina luullut pikkupoikia hyperaktiivisiksi. Tosi asiassa heidän aika-avaruus vain poikkeaa olennaisesti omastani.

 

Herkkä on munkin poika eikä ole näköjään ainoa. Mihinkähän se herkkyys ja tunteikkuus niistä pojista katoaa...

 

Poika on vasta vajaa 3, mutta sen olen oppinut että ne todellakin ovat raisumpia. Menee, häärää, juoksee, koko ajan vauhti päällä. Lisäksi se yllätti että kiinnostui aikanaan itse ilman mitään ohjausta autoista ja muista koneista.

Ei ne ole raisumpia, joku voi olla raisu mutta joku toinen poika on täys nyhverö. Meidän esikoistyttäremme on raisu, äänekäs, ei hetkeäkään paikalla eikä edes maanpinnan tasolla useinmiten. Suurin osa pojista on varsin rauhallisia tuon neidin rinnalla.

Tuo autokiinnostus kyllä pitää paikkansa, se on pojilla geeneissä kuten nukkejutut ovat tytöillä.

 

No autot ja tekniikka, rakentaminen, kaikenlainen näprääminen näyttää olevan geeneissä. Dinosaurukset, planeetat, luonnon ilmiöt, kaikki kiinnostaa, ja pitää kysellä kaikenmaailman kysymyksiä evoluutiosta tai turbomoottoreista, joista äidillä ei ole hajua. 4,5 vuotias osaa käyttää sujuvasti kännykkää, paremmin kuin minä. Tietokoneen käyttö käy ihan helposti. Jalkapallo on tän kesän hullutus, ja juokseminen. Tänään piti isälleen ja mulle "voimailu-esityksen" ja nosteli pihalla vaikka mitä painavia leluja ja puutarhatuoleja, kun piti näyttää miten voimakas on. Kaikessa pitää voittaa ja kilpailla.

Leikkii mielellään myös "tyttöjen" leluilla, nukkeja on useampi omiakin. Niiden kanssa leikkiminen on kyllä hoivaamisen sijasta sellasta retuuttamista, ja nuken pään moksauttelua, ja nuken heittelyä ympäriinsä. Ja hän on isi, ja minä olen kuulema nuken mummo, huuteli tossa yks päivä, että "hei mummo, tuu tänne hei.." Grr..

Juu ja pippeliä pitää ainakin hajamielisesti pitää kädellä lämpimänä vaikka telkkaria katsellessa.

 

Muun muassa sen kuinka autonäänipäristys on ohjelmoitu jo geeneihin. Kuinka pippelin räpläys on niin mieleistä jo kun ylipäätään mitään pystyy räpläämään. Nurkkaan pissaaminen (sohvan taakse tosin) on hirmu iloista, oikeasti. Luulin näiden ominaisuuksien kehittyvän myöhemmin.
Olen aina luullut pikkupoikia hyperaktiivisiksi. Tosi asiassa heidän aika-avaruus vain poikkeaa olennaisesti omastani.

Nurkkaan pissiminen on meillä onneksi tapahtunut vessan puolella, mutta muuten olisin voinut kertoa samat asiat.

 

ja se muuten on yllättävää, miten vaikeeta se pönttöön pissaaminen näyttää olevan. Kun sitä niin mielellään leikkii sillä pissisuihkulla, ja pissii ympäri pönttöä, vähän yli, vähän housuille.

Ja mä muistan kuinkan lapsena inhotti olla likainen, jos kädet oli likaiset tai muuten, piti heti pestä, muuten oli ihan hyi yök olo. Poikia ei muutamat tahrat tai tahmaiset kädet näytä haittaavan, mieluusti sottaisi vähän lisää, eikä millään saisi raahattua kylpyyn tai pesulle. Ihan tarpeetonta touhua.

 

No, itselläni jotenkin ymmärrys miehiä ja miessukupuolta kohtaan lisääntyi. Suhtaudun heihin nyt enemmän lämmöllä . Oma poika on herkkä, ujokin, mutta toisaalta taas niin suloinen kun ottaa nimenomaan isästä mallia, on "sisään rakennettu" kiinnostus autoihin ym. koneisiin jne...

 

Herkkä on munkin poika eikä ole näköjään ainoa. Mihinkähän se herkkyys ja tunteikkuus niistä pojista katoaa...

Eipä sen herkkyyden mihinkään tarvitse kadota, sitä vain piilotellaan, kun luullaan, että se ei ole hyvä asia...

Minun 16-vuotiaani on edelleen äärimmäisen herkka ja tunteikas, mutta koulu- tai urheilukaverinsa tuskin sitä tietävät. Niin on myös mieheni, joka myös työssään joutuu herkkyyttään osaltaan peittämään, vaikka esimiestaidoistaan kiitosta usein saakin (uskon tuon herkkyyden nimenomaan olevan esimiehenä toimivalla hyvä luonteenpiirre).

Taitaa olla niinkin, että me naiset osaltamme vaikutamme siihen herkkyyden peittämiseen. Täälläkin kun "hottiksia" joskus listataan, niin harvemmin mukana on ketään julkiherkkiksiä...

 

sen olen oppinut että pojat ei todellakaan ole aina villejä. omia poikia on viisi, eikä kukaan ole *villi*. senkin olen oppinut ettei kaikki pidä jääkiekosta tai muista joukkuepeleistä, eikä pidä myöskään konehommista tms. nämä nyt lähinnä tuli mieleen, mitä omasta joukkueestani nyt äkkiseltään hoksasin. juu, eikä ne sovi silti samaan muottiin.

 

[QUOTE="Tyttöjen äiti";22068371]Kysymys poikien äideille

Ollessasi poikien äiti, mitä olet oppinut ns. miesten maailmasta? Siis jotain sellaista, jota et aiemmin tiennyt, tai luulit tietäväsi mutta olit totaalisen väärässä?[/QUOTE]

Ennen kuin minusta tuli pojan äiti, en todellakaan tiennyt, mihin kaikkeen maassa lojuvia keppejä voi käyttää - ja kuinka mieletön määrä niitä keppejä maassa lojuukaan .

 

Hmmm... se, että poikavauvan vaipoittaminen on eri juttu, kuin tyttövauvan. Vain poika voi pissata navan ja paidan märäksi kastelematta vaippaa.

Kenkälusikka olisi ollut aika sopiva työkalu.

 

Jotenkin jo aivan pienestä pojasta osaa silmä hakea niitä "miehisiä" piirteitä. Tytöistä sit taas helposti tulee poimittua niitä kulttuurisesti tytöille ajateltuja piirteitä.

Mutta enpä ole onnistunut pojalleni nukkea markkinoimaan. Lepertelee sitten pikkuautoille.

 

Mut yllätti myös se kuinka syvältä se kiinnostus autoihin kumpuaa... Silmät kiiluen niitä osoitellaan jo pienestä pitäen vaikka itse en niistä ymmärrä tai edes juuri piittaa... On saanut äitikin opetella kaikki työkoneiden nimet ulkoa! Muita yllätyksiä odotellessa, poika on vasta 1v.9kk.

 

Ennen kuin minusta tuli pojan äiti, en todellakaan tiennyt, mihin kaikkeen maassa lojuvia keppejä voi käyttää - ja kuinka mieletön määrä niitä keppejä maassa lojuukaan .

Niin ja miten paljon aarrekiviäkin on maassa!

 

Niin ja miten paljon aarrekiviäkin on maassa!

Puhumattakaan kuika paljon niitä on taskuissa - ja pesukoneessa.

 

Mulla kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Sen olen oppinut, että pojat todellakin ovat äänekkäitä riehujia, huhhei. Kyllä tytöistäkin ääntä lähtee, mutta ero on selvä... Siinä missä tytöt tekevät nätisti sulassa sovussa palapeliä vaikkapa, pojat tappelevat siitä, kumpi saa laittaa sen yhden tietyn palan muiden joukosta ja usein yltyy riitelyksi ja nimittelyksi, huokaus...:vampire:

 

Herkkä on munkin poika eikä ole näköjään ainoa. Mihinkähän se herkkyys ja tunteikkuus niistä pojista katoaa...

Ei se katoa - se tukahtuu jonnekin, piilotetaan ja unohdetaan..Lytätäänkö herkät pojat jo kotona vai mikä lie..

 

Mulla kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Sen olen oppinut, että pojat todellakin ovat äänekkäitä riehujia, huhhei. Kyllä tytöistäkin ääntä lähtee, mutta ero on selvä... Siinä missä tytöt tekevät nätisti sulassa sovussa palapeliä vaikkapa, pojat tappelevat siitä, kumpi saa laittaa sen yhden tietyn palan muiden joukosta ja usein yltyy riitelyksi ja nimittelyksi, huokaus...:vampire:

Jaa-aa. Viikonloppuna synttärijuhlissa tytöt täyttivät talon juoksemisella ja kirkumisella, pojat leikkivät hillitysti ja sopuisasti pikkuautoilla.

Myönnän kyllä, että pojilla tuntuu olevan tuota kilpailuviettiä enemmän. Tai ehkä sen näyttäminen on heille kulttuurissamme suotavaa.

Ja meillä ei sitten muuten saa nimitellä: ei tytöt eikä pojat. Riitely on sallittua, mutta rajat siinä asettaa vanhemmat.

 

[QUOTE="vieras";22069290]Jotenkin jo aivan pienestä pojasta osaa silmä hakea niitä "miehisiä" piirteitä. Tytöistä sit taas helposti tulee poimittua niitä kulttuurisesti tytöille ajateltuja piirteitä.

Mutta enpä ole onnistunut pojalleni nukkea markkinoimaan. Lepertelee sitten pikkuautoille.[/QUOTE]

Mun pienin poika menee illalla nukkumaan Bionicle kainalossa
Tosin ovat nuo meidän pojat leikkineen siskonsa kanssa Bratzeillakin, vauvanukkea ja vaunuja meillä ei ole tarvittu koskaan, ei tytölle eikä pojille.

 

Kun ei alunperin suhtaudu erilailla poika- tai tyttölapsiin, ei mitään eroja olekaan. Miksi pitäisi suhtautua erilailla?
Mulla kolme poikaa ja yksi tyttö, ja tyttö näistä rajuin leikeiltään on.