M
"minä"
Vieras
Elikä, minulla on aina ollut epäilys, että lasten mummo ei edes nauti lasten hoitamisesta, koska jotenkin se että kerran pari vuodessa hoitaa lapsia, tai viettää aikaa heidän kanssaan, ei ole pyyteetöntä.
Sen takia en ole häntä edes pyytänyt hoitamaan lapsiamme.
Eli jos on pari pivää lasten kanssa ollut kerran kesässä, pois lähtiessä osoittaa, että kaipaa siitä jollakin tasolla jotain korvausta tai palkkaa.
Esim. minusta ainakin tuntuu pahalta, että pyytää lapsiltamme jotain lähtiessään. Ei lapsillamme ole omaa rahaa senttiäkään. Toki lapsilisä se satanen tulee, mutta kyllähän se menee asumiseen (omat huoneet molemmilla, joiden kustannutkset jo vievät kokonaan ja ylikin sen satasen kuussa, lisää neliöitä ja lainanmaksua), ruoka, vakkuutukset, kalliit harrastukset.
Miten itse toimit vastaavassa tilanteessa?
Eli tilanne se, että koen, että minun lapset eivät ole nautinto. Esim. kun esikoinen oli jotain 10 kk, vein hänet hoitoon ehkä toista kertaa isovanhemmille hoitoon. Sillin ajattelin,että mummo nauttii hänestä, kuten minä.
Isovanhempi oli jotenkin kiukkuisen oloinen ja alkoi pienen vauvan kanssa siivota ulkovarastoa.
Jotenkin näytti että haluaa osoittaa, että hänellä on työtä.
ja nykyään kun lapset isoja, pyytää lapsilta jotain jos on heitä katsonut pari päivää.
Puhutaan että lapsilla on hyvä olla suhteet isovanhempiin, mutta mitä jos tunne on sellainen, että hän tekee niin, vain koska odottaa, että saa jotain. Oikeaa todellist kiinnostusta ei ole.
Veisitkö silti lapset esim. kerran vuodessa mummolaan, jotta saavat tutustua ja ylläpitää suhteita isovanhempiin?
Sinänsä mitään hoitoapua en kaipaa, lapset jo niin isoja, että voivat olla yksinkin kotona.
Mitä ajattelet tällaisesta ja oletko huomannut koskaan samaa omassasi vai onko heille palkkaa se, että saavat viettää aikaa lasten kanssa?
Olenk liian herkkä?
Sen takia en ole häntä edes pyytänyt hoitamaan lapsiamme.
Eli jos on pari pivää lasten kanssa ollut kerran kesässä, pois lähtiessä osoittaa, että kaipaa siitä jollakin tasolla jotain korvausta tai palkkaa.
Esim. minusta ainakin tuntuu pahalta, että pyytää lapsiltamme jotain lähtiessään. Ei lapsillamme ole omaa rahaa senttiäkään. Toki lapsilisä se satanen tulee, mutta kyllähän se menee asumiseen (omat huoneet molemmilla, joiden kustannutkset jo vievät kokonaan ja ylikin sen satasen kuussa, lisää neliöitä ja lainanmaksua), ruoka, vakkuutukset, kalliit harrastukset.
Miten itse toimit vastaavassa tilanteessa?
Eli tilanne se, että koen, että minun lapset eivät ole nautinto. Esim. kun esikoinen oli jotain 10 kk, vein hänet hoitoon ehkä toista kertaa isovanhemmille hoitoon. Sillin ajattelin,että mummo nauttii hänestä, kuten minä.
Isovanhempi oli jotenkin kiukkuisen oloinen ja alkoi pienen vauvan kanssa siivota ulkovarastoa.
Jotenkin näytti että haluaa osoittaa, että hänellä on työtä.
ja nykyään kun lapset isoja, pyytää lapsilta jotain jos on heitä katsonut pari päivää.
Puhutaan että lapsilla on hyvä olla suhteet isovanhempiin, mutta mitä jos tunne on sellainen, että hän tekee niin, vain koska odottaa, että saa jotain. Oikeaa todellist kiinnostusta ei ole.
Veisitkö silti lapset esim. kerran vuodessa mummolaan, jotta saavat tutustua ja ylläpitää suhteita isovanhempiin?
Sinänsä mitään hoitoapua en kaipaa, lapset jo niin isoja, että voivat olla yksinkin kotona.
Mitä ajattelet tällaisesta ja oletko huomannut koskaan samaa omassasi vai onko heille palkkaa se, että saavat viettää aikaa lasten kanssa?
Olenk liian herkkä?