Olen kamala äitipuoli, kun mua ei kiinnosta pätkääkään miehen vanhemmat lapset enää oman lapsen myötä.

[äp]

Osittain siihen taitaa vaikuttaa myöskin huonot välit miehen kanssa, eroa jopa kaavaillaan tällä hetkellä.
Meillä siis yksi yhteinen lapsi ja toinen tuloillaan.

Yritän kyllä olla ystävällinen, ja olenkin, mutta mitään ylimääräistä en jaksa jutella tai touhuta heidän kanssaan kuin harvoin. Rasittaa jo etukäteen, kun tietää heidän tulevan pian meille "häiritsemäåän" eloamme.
Olen kamala, tiedän sen.

 

[kapsu]

Minkä ikäisiä lapset on?

 

[niinpä]

Muista, että omat lapsesi voivat myöhemmin saada ihan samaa tai pahempaakin kohtelua miehesi uudelta naiselta, jos kerran eroamassa olette...

 

[nimetön]

Osittain siihen taitaa vaikuttaa myöskin huonot välit miehen kanssa, eroa jopa kaavaillaan tällä hetkellä.
Meillä siis yksi yhteinen lapsi ja toinen tuloillaan.

Yritän kyllä olla ystävällinen, ja olenkin, mutta mitään ylimääräistä en jaksa jutella tai touhuta heidän kanssaan kuin harvoin. Rasittaa jo etukäteen, kun tietää heidän tulevan pian meille "häiritsemäåän" eloamme.
Olen kamala, tiedän sen.

Mulla oli just tollanen äitipuoli. Ja kyllä, se oli kamalaa. Monta vuotta tunsin olevani tunkeilija isäni kodissa. Niin pitkään että lakkasin lopulta käymästä. Nyt 30-vuotiaana isä on yhtä läheinen kuin ventovieras.

 

[Keittiönoita]

Muista, että omat lapsesi voivat myöhemmin saada ihan samaa tai pahempaakin kohtelua miehesi uudelta naiselta, jos kerran eroamassa olette...

Mutta niin voi tapahtua, vaikka ap olisi Universumin ihanin äitipuoli.

 

[jep]

Osittain siihen taitaa vaikuttaa myöskin huonot välit miehen kanssa, eroa jopa kaavaillaan tällä hetkellä.
Meillä siis yksi yhteinen lapsi ja toinen tuloillaan.

Yritän kyllä olla ystävällinen, ja olenkin, mutta mitään ylimääräistä en jaksa jutella tai touhuta heidän kanssaan kuin harvoin. Rasittaa jo etukäteen, kun tietää heidän tulevan pian meille "häiritsemäåän" eloamme.
Olen kamala, tiedän sen.

En tiedä ketään, ketä kiinnostaisi muut kuin omat, sen jälkeen kun on omia lapsia.
Esim. omat kummit lapsuudessa, jne. ei ketään kiinnostta kuin omat jos on omia.
Suuri osa vihhaa ja inhoaa kaikkia muita kakaroita jos on omia.

Sen takia on toisaalta väärin perustaa uusperheitä, koska aivan poikkeus naisist on jotenkin luonnostaan äidillisiä kaikille, sanotaanko että 1% naisista pitää ylipäänsä lapsista.
äitinä olemine on raskasta ja uuvuttavaa joten ei jää voimia muille.

 

[suri]

Koeta ajatella asiaa miehesi kannalta. Ne ovat osa häntä, entä jos itselläsi olisi lapsia joista miehesi ei pitäisi? Ei sinun tarvitse yrittää olla heille äiti, mutta yritä ainakin suhtautua ystävällisesti. Lapset sitäpaitsi vaistoavat jos joku ei heistä tykkää.Itselläni on sama tilanne toisinpäin, mutta onneksi mieheni ei koskaan kohtele lastani ainakaan huonosti, vaikka poika ilkeileekin hänelle täysillä.Etäinenkin asenne on minusta parempi kuin vihainen.

 

[jep]

Osittain siihen taitaa vaikuttaa myöskin huonot välit miehen kanssa, eroa jopa kaavaillaan tällä hetkellä.
Meillä siis yksi yhteinen lapsi ja toinen tuloillaan.

Yritän kyllä olla ystävällinen, ja olenkin, mutta mitään ylimääräistä en jaksa jutella tai touhuta heidän kanssaan kuin harvoin. Rasittaa jo etukäteen, kun tietää heidän tulevan pian meille "häiritsemäåän" eloamme.
Olen kamala, tiedän sen.

En tiedä ketään, ketä kiinnostaisi muut kuin omat, sen jälkeen kun on omia lapsia.
Esim. omat kummit lapsuudessa, jne. ei ketään kiinnostta kuin omat jos on omia.
Suuri osa vihhaa ja inhoaa kaikkia muita kakaroita jos on omia.

Sen takia on toisaalta väärin perustaa uusperheitä, koska aivan poikkeus naisist on jotenkin luonnostaan äidillisiä kaikille, sanotaanko että 1% naisista pitää ylipäänsä lapsista.
äitinä olemine on raskasta ja uuvuttavaa joten ei jää voimia muille.

esim. oma äiti vihasi naapurin kakaroita ja puhui heistä negatiiviseissti sanmoin serkuistani (ei tietenkään niistä ketä ei hänen tarvinnut kestää eli jotka eivät kyläilleet), mutta ne joita jouitui nähdä olivat präkänokkia.

itse olen pitänyt parista lasteni kaverista. toinen selainen hiljainen ja kiltti kaikille, ei osaa ilkeillä. muistuttaa siis omiani, jotka vähemmän kavereiden kanssa ja enemmän meidän vanhempien kanssa, niin ei kuule ilkeilyä eikä itse opi ilkeilemään.

toinen muistutti mielestäni yhtä telkkariohjelman lasta ja tuntui tutulta ja oli jotenkin sympaattinen. tosin hänestä en ole varma filmaako kaverin äidille, koska oma lapsi ei hänestä oikein tiedä pitääkö vai ei.

 

[onneksi et ole mun lasteni äitipuoli]

Hyvä että tiedostat sen, että olet kamala äitipuoli.

 

[minua kiinnostaa miehen lapset liiankin paljon]

Haluaisin puuttua heidän tekemisiinsä ja elämiseensä mutta en voi. =(

 

[26]

ymmärrän ap:tä, minäkin olen äitipuoli, ja omaa lasta suunnitellaan. En todellakaan jaksa sitä lasta nyt enkä todellakaan tule jaksamaan myöhemminkään. En aio valehdella. Tulen rakastamaan vain omia, eikö tuo ole eläinmaailmassakin laki..

 

[e]

Miksi teitte toisen lapsen jos olette kerran eron partaalla?

 

[äp]

Koeta ajatella asiaa miehesi kannalta. Ne ovat osa häntä, entä jos itselläsi olisi lapsia joista miehesi ei pitäisi? Ei sinun tarvitse yrittää olla heille äiti, mutta yritä ainakin suhtautua ystävällisesti. Lapset sitäpaitsi vaistoavat jos joku ei heistä tykkää.Itselläni on sama tilanne toisinpäin, mutta onneksi mieheni ei koskaan kohtele lastani ainakaan huonosti, vaikka poika ilkeileekin hänelle täysillä.Etäinenkin asenne on minusta parempi kuin vihainen.

Sepä se kai onkin se ongelma nyt , kun musta tuntuu että vihaan miestäni suurimman osan aikaa.
Ja kyllä minä olen ystävällinen lapsille, mutta kun mies ei vaadi heitä tekemään MITÄÄN ja minä olen sitten se joka jatkuvasti joutuu heitä muituttamaan esim jälkiensä siivoamisesta. He vain tulevat ja sotkevat. Ja minä olen kamala äitipuoli kun vaadin heidän siivoamaan omat jäljet . En jaksa olla siksi yhtään enempää mukava heille kun on pakko. Ja ovat jo isoja kouluikäisiä lapsia, toinen yläasteellakin jo.

 

[äp]

Miksi teitte toisen lapsen jos olette kerran eron partaalla?

Yllärivauva.

 

[fanni]

Onpa surkea lähtökohta kaikille lapsille!!!! Sä näytät ja opetat tuon käytöstyylin myös huomaamattasi sinunkin lapsillesi..... Sun pitäis olla se toinen aikuinen johon ne lapset isän luona ollessaan voivat turvautua... Sä olet tiennyt, että miehelläsi on edellisestä suhteesta lapsia, miks aloit suhteeseen kun asenteesi on kerta tuo..???????

 

[äp]

Onpa surkea lähtökohta kaikille lapsille!!!! Sä näytät ja opetat tuon käytöstyylin myös huomaamattasi sinunkin lapsillesi..... Sun pitäis olla se toinen aikuinen johon ne lapset isän luona ollessaan voivat turvautua... Sä olet tiennyt, että miehelläsi on edellisestä suhteesta lapsia, miks aloit suhteeseen kun asenteesi on kerta tuo..???????

Ne lapset oli mulle rakkaita joskus, nyt kaikki tuntuu olevan niin hankalaa kun ne on isoja.. Olen siis ollut tässä jo kymenisen vuotta.
Mä en jaksa olla se joka siivoaa noiden isojen muksújenkin jäljte ja joutuu aina muistuttamaan ja nalkuttamaan. Vihaan nalkuttamsita!

 

[v]

No sit pyllyt penkkiin ja puhumaan asioista.
Js jos ei jälkien kotjaaminen lapsilta onnisti niin sano miehelle että se on sitten hänen tehtävänsä.
On se kumma jos ei noin yksinkertaisia asioita saada puhumalla selväksi.

 

[no oisko tossa]

jonkinlaisen perhepalaverin paikka? Ei kai sinun tehtäväsi yksin ole siivota jälkiä ja muistutella lapsia? Eikö miehelläsi ole kasvatusvastuu omista lapsistaan, ja puolet siivousvastuusta? Kuulostaa tosiaan, että ärtymys miestäsi kohtaan heijastuu nyt lapsiin. Inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta eikö tilannetta olisi syytä lähteä purkamaan?

 

[vieras]

Onpa surkea lähtökohta kaikille lapsille!!!! Sä näytät ja opetat tuon käytöstyylin myös huomaamattasi sinunkin lapsillesi..... Sun pitäis olla se toinen aikuinen johon ne lapset isän luona ollessaan voivat turvautua... Sä olet tiennyt, että miehelläsi on edellisestä suhteesta lapsia, miks aloit suhteeseen kun asenteesi on kerta tuo..???????

Ne lapset oli mulle rakkaita joskus, nyt kaikki tuntuu olevan niin hankalaa kun ne on isoja.. Olen siis ollut tässä jo kymenisen vuotta.
Mä en jaksa olla se joka siivoaa noiden isojen muksújenkin jäljte ja joutuu aina muistuttamaan ja nalkuttamaan. Vihaan nalkuttamsita!

Luuletko ettei sun tarvitse omia muksujasi muistuttaa ja siivota niiden jälkiä?

 

[18vuotiaana äitipuoleksi]

Olin itse 18v, kun tulin kahdelle pojalle äitipuoleksi, ( 2v ja 6v. ) Nuorimmaisen kanssa ei ollut ollenkaan ongelmia, mutta vanhempi poika ymmärsi tilanteen ja joka kerta räyhäsi mulle, kun sanoin hänelle jotain. Häntä ei kiinnostanut jutella kanssani.. olin aina hermorauniona viikonlopun jälkeen. Se oli raskasta mulle ja myös pojalle. Kunnes tajusin kerran ottaa pojan viereeni ja kysyä suoraan, miksi käyttäytyy tuolla tavalla.. poika meni hiljaiseksi ja ajattelin että nyt on oiva aika sanoa hänelle että pelkääkö että yritän viedä hänen oman äidin paikan? Ja häina hermorauniona viikonlopun jälkeen. Se oli raskasta mulle ja myös pojalle. Kunnes tajusin kerran ottaa pojan viereeni ja kysyä suoraan, miksi käyttäytyy tuolla tavalla.. poika meni hiljaiseksi ja ajattelin ettän nyökkäsi.. sanoin, että en tule koskaan viemään hänen äitinsä paikkaa.. minua ei tarvitse sanoa äidiksi.. olen vain isäsi kanssa yhdessä.. voit pitää ja toivon että pidät minua ystävänä. Tämän jälkeen poika huokaisi ja siihen jäi räyhäämiset.

Nyt 8 vuoden jälkeen, olen naimisissa saman miehen kanssa ja meillä 2 yhteistä lasta tullut (3v ja 1v) ja kolmannesta haaveillaan.. vanhimmat pojat ovat jo 10v ja 14v. Ja hyvin heidän kanssa tullaan toimeen.. ovat vain harvemmin meillä, kun ovat jo murkkuiässä.. heillä on omat menonsa ja kaverit ovat tärkeitä.. En ole sen kummemmin puuttunut mieheni ja hänen exän sopimuksiin, sillä tiedän että se ei auta mitään, ainoastaan vaikeuttaa asioita.. olen tietty välillä menettänyt hermot, kun tuntuu että maalaisjärkeä voisi käyttää tietyissä tilanteissa.. mutta sekin menee nopeasti ohi.. huokasen vain että taas sitä mennään.. mutta menköön.. Juuh, ja sellaisiakin hetkiä on, että mies ei uskalla korottaa ääntään omille pojilleen jos ovat tehneet jotain väärin.. pelkää ettei tule enää meille.. toki ymmärrettävää, mutta silti ottaa päähän..

Ollaan tehty kaikenlaista heidän kanssa, matkustelleet, huvipuistoilleet, mökkeilleet.. kaikki pyhät ja juhlat vietetty yhdessä.. että hyviä muistoja kyllä yhdessä perheenä ollaan koko ajan tehneet. Mutta täytyy näin lopuksi sanoa, että kyllä se on ollut sellaista ylä- ja alamäkeä.. Ei tähän kaikki kykene.

Tsemppiä kaikille äitipuolille!

 

[vieras]

Osittain siihen taitaa vaikuttaa myöskin huonot välit miehen kanssa, eroa jopa kaavaillaan tällä hetkellä.
Meillä siis yksi yhteinen lapsi ja toinen tuloillaan.

Yritän kyllä olla ystävällinen, ja olenkin, mutta mitään ylimääräistä en jaksa jutella tai touhuta heidän kanssaan kuin harvoin. Rasittaa jo etukäteen, kun tietää heidän tulevan pian meille "häiritsemäåän" eloamme.
Olen kamala, tiedän sen.

Mulla oli just tollanen äitipuoli. Ja kyllä, se oli kamalaa. Monta vuotta tunsin olevani tunkeilija isäni kodissa. Niin pitkään että lakkasin lopulta käymästä. Nyt 30-vuotiaana isä on yhtä läheinen kuin ventovieras.

Sama homma.. minua kohdeltiin isän uudessa kodissa kuin vierasta sikaa.. nyttemmin isä yrittänyt korjata välejä, mutta eipä se enää oikein onnistu... liian monta vuotta jäi välistä.. kiitos vaan ihanalle äitipuolelle myös..

 

[ap]

Onpa surkea lähtökohta kaikille lapsille!!!! Sä näytät ja opetat tuon käytöstyylin myös huomaamattasi sinunkin lapsillesi..... Sun pitäis olla se toinen aikuinen johon ne lapset isän luona ollessaan voivat turvautua... Sä olet tiennyt, että miehelläsi on edellisestä suhteesta lapsia, miks aloit suhteeseen kun asenteesi on kerta tuo..???????

Ne lapset oli mulle rakkaita joskus, nyt kaikki tuntuu olevan niin hankalaa kun ne on isoja.. Olen siis ollut tässä jo kymenisen vuotta.
Mä en jaksa olla se joka siivoaa noiden isojen muksújenkin jäljte ja joutuu aina muistuttamaan ja nalkuttamaan. Vihaan nalkuttamsita!

Luuletko ettei sun tarvitse omia muksujasi muistuttaa ja siivota niiden jälkiä?

Tarvitsee varmasti, on vain alkanut mietityttämään, että mun taitaisi parempi olla vain omien lasteni kanssa itsekseni ja kuitenkaan en haluaisi omista lapsistani eroperhelapsia, kun olen niin monta vuotta seurannut eroperhelasten elämää. Kuitenkin olisin mieluummin melkeinpä ilman tuota miestä nykyään. :'(

 

[toinen äitipuoli]

kukaan muu kun toinen äitipuoli ei osaa sanoa miltä tuntuu jatkuvasti huomautella käytöstavoista ja siivota toisen lapsen jälkiä. Minä pidin ennen oman, yhteisen, lapsemme syntymää mieheni tyttärestä mutta nyttemmin en voi sietää hänen vierailujaan. Olen mieluummin matkoilla poikamme kanssa tuona aikana. On todella raskasta elää näin, enkä millään haluaisi hankaloittaa kenenkään elämää ja haluaisin hyväksyä tytön, mutta tämä hakkaa poikaamme eikä isänsä velvoita häntä siivoamaan jälkiään tai pyytämään anteeksi käytöstään niin se ottaa niin paljon päähän etten halua nähdä tyttöä ollenkaan. Meille on myös tulossa toinen yhteinen lapsi ja elämä on ihanaa ja rauhallista ilman mieheni tyttöä. Sillon taas kun tyttö on meillä käymässä n. 10 päivää kuussa, olen valmis eroamaan.
Siis ennen kun yhteinen lapsemme tuli huomauttelin jo jatkuvasti tytön hemmottelusta ja käytöksestä, mutta silloin saatoin sietää sitä. Myös aikaisemmin tyttö oli meillä vähemmän aikaa kuusta ja nyt tuntuu että miehellä ei ole aikaa kuin tytölle (on kotoa poissa töissä 15pv kuusta)! En kuitenkaan haluaisi samanlaista lapsuutta omille lapsilleni kuin mieheni tyttärellä erolapsena jota riepotellaan millon mihinkin osoitteeseen. Anoppinikin on sitä mieltä ettei tytön äitiä aina oikein jaksa kiinnostaa ja olisi hänen aikansa ottaa enemmän vastuuta tyttön kasvattamisesta ja käytöksestä.
joten tiedän tunteen ap! Voimia ja täällä ollaan jos tarvitset tukea!

 

[Vieras]

ymmärrän ap:tä, minäkin olen äitipuoli, ja omaa lasta suunnitellaan. En todellakaan jaksa sitä lasta nyt enkä todellakaan tule jaksamaan myöhemminkään. En aio valehdella. Tulen rakastamaan vain omia, eikö tuo ole eläinmaailmassakin laki..

Mä olen äitipuoli, miehen pojat asuu meillä ja vierailevat välillä äidillään. Olen kyllä huomannut, että meidän mutkaton suhde ja lämpimät välit hämmästyttää monia. Mutta en olisi arvannut, että tällaiset tosi negatiiviset tunteet on näin yleisiä.. Ehkä meillä sitten helpompaa, kun lapset on tässä koko ajan, ovat oppineet ns. talon tavoille? Myös mun+miehen yhteisten lasten kanssa ovat tekemisissä koko ajan eivätkä vain vieraina. En tiedä.

Mutta sen mä tiedän, että mä häpeäisin suuresti itseäni jos huomaisin olevani kamala äitipuoli. Mun tehtävä (ja kunniakas sellainen!) on olla poikien elämässä yhtenä turvallisena aikuisena. Pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa, jutella ja kuunnella. Ne luottaa muhun, tykkää musta eikä todellakaan koe olevansa vieraita omassa kodissaan! Häpeäisin todella, jos olisin heille tippaakaan huonompi kuin ns. omilleni. En osaa edes käyttää biologisista lapsista tässä yhteydessä nimitystä omat, ikään kuin miehen lapset olisivat vähemmän.

Naiset osaa olla sitten kamalia.

 

[vieras]