Lastensuojelusta on tullut todellinen mörkö.

Mihin ollaan menossa?
Veikkaan, että siihen, ettei pian kukaan uskalla avautua ongelmistaan kenellekään...ongelmista, jotka lisääntyvät kokoajan tässä repaleisessa ajassa.

Ollaan hiljaa ja vaijetaan viimeiseen asti, kunnes sitten posahtaa ja tapahtuu kamalia ja peruuttamattomia asioita.
Tähän ollaan lujaa vauhtia menossa ja mielestäni tämä on äärimmäisen sairasta.

Lastensuojelu on mörkö, jota pelätään ja josta saa ehkä loppuiäkseen riesan itselleen, eikä sitä pelätä vähiten siksi.
Jotenkin armotonta menoa.

Jos joku väsyy ja tekee jotain kamalaa lapselleen tmv, siitä juostaan tekemään ls-ilmoitus välittömästi, tajuamatta, ettei siinä välttämättä suurestikaan auteta tätä perhettä. Halutaanko edes oikeasti auttaa?
Se umpiväsy äiti ei välttämättä kaipaa siihen ensimmäiseksi ketään viranomaisia sekottamaan pakkaa ennestään, vaan luultavasti kaipaa jotain turvallista ihmistä, joka ymmärtää ja kuuntelee ja jolle voisi puhua vaikeista asioista ja jonka olkaa vasten itkeä...

Tällasta vaan mietin. Monet äidit sanovat, että on pakko jaksaa. Niin se taitaa olla. On vain pakko. Lastensuojelu on suuri ja ruma mörkö.

Missä on inhimilliset ihmiset, jotka ymmärtävät kauhistelematta erilaisia tilanteita ja jotka haluavat vilpittömästi olla auttamassa?

Sanotaan, ettei lastensuojelu ole "oikeasti paha" tai muuta. Oli paha tai ei, harvemmin se selkeyttää asioita...taitaa yleensä sekottaa vaan lisää.
Toki on niitäkin tapauksia, joissa se on se ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto, mutta ympärillämme on huomattavasti enemmän niitä vanhempia, jotka jo tarvitsisivat apua, mutta eivät uskalla sitä hakea ja pyytää mistään...ja lastensuojelu olisi vain pahentamassa tilannetta. Eli siis tilanne ei sinänsä ole vielä räjähtämässä, mutta apua tarvitsis. Näitä on yllättävän paljon ja nämä ovat juuri niitä, jotka saavat vain kestää.
Kestää, kunnes lakkaavat jaksamasta.
Kunnes ei ole enää väliä lastensuojelulla tai millään muullakaan.
Sit taitaa olla enää myöhäistä saada mitään ehjäksi...luultavasti kaikki on sitten lopullisesti rikki ja taakka siitä loppuiäksi.

Näin. :flower:

(enkä kirjoita tätä omasta puolestani)

 

niin, kunnat varautui huonosti ls-lain muutokseen, jossa velvoitettiin kaikki lasten kanssa työskentelevät tekemään ls-ilmoitus, jos lasta esim. epäillään pahoinpidellyn. seurauksena on ls-selvitys, jotka on ruuhkautuneet, koska lainmuutoksen takia niitä tulee paljon enempi.
toisaalta apua on melko turha odottaa, koska kaikki lapsiperheiden tukispalvelut karsittiin 90-luvulla minimiin/olemattomiksi. sinänsä alle kouluikäisten vanhempien on aika turha pelätä huostaanottoa, sillä huostaanottojen määrän kasvu ei ole niinkään seurausta pikkulasten huostaanottojen lisääntymisestä, vaan kyse onb teiniköisten häiriökäyttäytymisestä

 

Näinhän se menee nykyään. Yhteisöllisyys on häviävä luonnonvara, joka minun mielestä olisi parasta lääkettä tässäkin (niinkuin monessa muussakin asiassa). Perheet erakoituu toisistaan ja muusta suvustaan, ei ole enää aikaa kellään kenellekään.

No joo, ehkä hieman kärjistettyä, eikä tietenkään kaikilla näin.

 

Omalla kohdallani on lastensuojelusta kokemusta ja pakko sanoa etteivät he tilannettani auttaneet, päinvastoin...
Toivon sydämmestäni etten ikinä joudu heidän kanssaan asioimaan, onneksi asiointini aiemmin oli heidän kanssaan lyhyt, mutta elämäni raskain ja pakko sanoa että he eivät ajatelleet lasten, perheen etua pätkääkään.

Jos minä väsyn tai sairastun, niin kierrän kaukaa lastensuojelun toiminnan....Onneksi en ole sossun tai viranomaisten asiakas!

 

Näinhän se menee nykyään. Yhteisöllisyys on häviävä luonnonvara, joka minun mielestä olisi parasta lääkettä tässäkin (niinkuin monessa muussakin asiassa). Perheet erakoituu toisistaan ja muusta suvustaan, ei ole enää aikaa kellään kenellekään.

No joo, ehkä hieman kärjistettyä, eikä tietenkään kaikilla näin.

Juuri näin! Itsekin olemme tämän kokeneet, että perheet erakoituu toisistaan. Meilläkin on iso suku ja paljon tuttuja perheitä, jotka kaikki elävät vain tasan sitä omaa elämää, eikä aikaa ole ikinä muuhun. Siinä ei paljoa isokaan suku lohduta.
Eikä tarvi olla edes perheellinen, ihmiset tuntuvat elävän niin tiivisti jokainen sitä omaa elämäänsä, ettei toiselle jää aikaa ja kaikki ongelmat hoidetaan pian viranomaisten kautta...mitä siitäkin tulee?

 

Niin, meidän yhteiskunnassa yhteisöllisyys on lähinnä vitsi. Yrität tutustua naapuriin niin tämä jänistää ja peruu jokaisen kahvittelun; puhutaan että turvaverkot ovat tärkeitä mutta mistä niitä saa kun omat vanhemmat "ovat jo omansa hoitaneet", lapsettomia kavereita ei kiinnosta, hiekkalaatikolla vertaillaan vaatteiden merkkiä? Sitten palkataan kovalla rahalla ihmisiä olemaan...noh, IHMISIÄ! Auttamaan kotitöissä, kuuntelemaan väsynyttä vanhempaa jne.

 

Omalla kohdallani on lastensuojelusta kokemusta ja pakko sanoa etteivät he tilannettani auttaneet, päinvastoin...
Toivon sydämmestäni etten ikinä joudu heidän kanssaan asioimaan, onneksi asiointini aiemmin oli heidän kanssaan lyhyt, mutta elämäni raskain ja pakko sanoa että he eivät ajatelleet lasten, perheen etua pätkääkään.

Jos minä väsyn tai sairastun, niin kierrän kaukaa lastensuojelun toiminnan....Onneksi en ole sossun tai viranomaisten asiakas!

Tiedän monia, jotka ajattelevat juuri näin ja tämä on pelottavaa minusta.
Jotku ovat jopa sanoneet, että jos elämä ajautuisi jostain syystä niin ahtaalle, ettei enää yksinkertaisesti jaksaisi, mieluummin hävittäisi koko perheensä, kuin hakisi ulkopuolelta apua...tämä on äärimmäisen sairasta, että ihmisen pitää tuntea näin.

 

Niin, meidän yhteiskunnassa yhteisöllisyys on lähinnä vitsi. Yrität tutustua naapuriin niin tämä jänistää ja peruu jokaisen kahvittelun; puhutaan että turvaverkot ovat tärkeitä mutta mistä niitä saa kun omat vanhemmat "ovat jo omansa hoitaneet", lapsettomia kavereita ei kiinnosta, hiekkalaatikolla vertaillaan vaatteiden merkkiä? Sitten palkataan kovalla rahalla ihmisiä olemaan...noh, IHMISIÄ! Auttamaan kotitöissä, kuuntelemaan väsynyttä vanhempaa jne.

Totta turiset. Ulkopuoliset paineet ovat niin valtavat, ettei uskalleta raottaa sitä oikeaa elämää toisille...se kahvittelukin pitäisi sujua täydellisesti täydellisessä kodissa, ettei joutuisi epäilyjen kohteeksi ja jos näin ei olekaan, täytyy sitten perua ja odottaa sitä täydellistä päivää...

 

lastensuojelussa on yksi väärä pykälä...ihan kuka vaan saa tehdä lastensuojelu ilmoituksen kenestä tahansa... tota pitäs muuttaa ja kun nimettömänä saa tehdä kiwa muoto tehä kiusaa toisille. meistä tehty kax kertaa ja pahoitelleet sossut kun joutuneet tulemaan. tosi ystävällisiä kyllä olivat

 

No mulla on ihan positiivinen kokemus lastensuojelusta , tosin tästä on kuutisen vuotta aikaa. Meidän perheestä tehtiin ilmoitus ja kävin muutaman kerran siellä juttelemassa, olin silloin tosi väsynyt kun kuopus valvotti ja esikoisella uhma menossa...Ne keskustelut auttoivat ja aloin kiinnittää huomiota omaan jaksamiseeni, tukiverkot laitoin kuntoon eli lapsia isovanhemmille silloin tällöin, meille tarjottiin lastenhoitoapua, mutta en sitä tarvinnut kun hoitajia oli omasta takaa.

Meidän tapaus oli tietenkin lievä kun noin tuli kuntoon, mutta tosi mukava oli se sosiaalityöntekijä kenen kanssa sain keskustella, ei mitään leimaamista tai muuta. Näistä positiivisista kokemuksista ei vain puhuta sen enmpää, mutta niitäkin siis on

 

Niin, meidän yhteiskunnassa yhteisöllisyys on lähinnä vitsi. Yrität tutustua naapuriin niin tämä jänistää ja peruu jokaisen kahvittelun; puhutaan että turvaverkot ovat tärkeitä mutta mistä niitä saa kun omat vanhemmat "ovat jo omansa hoitaneet", lapsettomia kavereita ei kiinnosta, hiekkalaatikolla vertaillaan vaatteiden merkkiä? Sitten palkataan kovalla rahalla ihmisiä olemaan...noh, IHMISIÄ! Auttamaan kotitöissä, kuuntelemaan väsynyttä vanhempaa jne.

Totta turiset. Ulkopuoliset paineet ovat niin valtavat, ettei uskalleta raottaa sitä oikeaa elämää toisille...se kahvittelukin pitäisi sujua täydellisesti täydellisessä kodissa, ettei joutuisi epäilyjen kohteeksi ja jos näin ei olekaan, täytyy sitten perua ja odottaa sitä täydellistä päivää...

Näin, en tiedä onko mikä ettei uskalleta ikäänkuin olla näyttää, että "tämmöistä tämä meidän elämä nyt on" -onko epävarmuutta, että ei tehdäkkään "oikein", vai mikä näitä kulisseja oikein ylläpitää. Elämästä on tullut semmosta suorittamista, että unohtunut se sanonta "ei päämärällä ole väliä, vaan se miten se tie sinne kuljetaan" - unohdetaan nauttia hetkestä (täältä ei kukaan ota mukaansa yhtään mitään lähtiessään) ja siitä ajasta läheisten kanssa?

 

Se että minä ja lapset *jouduttiin* lastensuojeluasiakkaiksi on ollut meidän perheelle pelastus.
Ainoa asia mihin minua velvoitetaan on pakollinen kerran vuodessa tapahtuva kotikäynti,tosin itse olen kutsunut heidät useammin.
Lapset saavat jutella heidän kanssaan mieltään askarruttavista asioista,yksi lapsista on käynyt mutta turhautunut siihen että joka ikinen kerta kysytään samat asiatnko kavereita,miten koulussa menee,käytätkö päihteitä,käyttääkö äiti päihteitä,onko kotona äidin kanssa kaikki ok kun perimmäinen ongelma on lasten isä ja hänen kiusantekonsa,vallanhalunsa ja häikäilemätön lasten manipulointi.
Lastensuojelu ei myöskään puutu mitenkään isän luona juatkuvaan ryyppäämiseen,tappelemiseen sekä siihen ettei lapsilla ole siellä sänkyjä,ei pesumahdollisuutta,eikä aina edes ruokaa.Isä nyt kuitenkin aina jotain antaa oli heidän kantansa kun lapset saivat siellä aamupalan klo 15 jolloin isä pystyi vinguttamaan katteetonta pankkikorttia kun seuraavana päivänä oli rahaa tulossa.
He ottavat kantaa kun lapset kertovat isän katteettomista lupauksista,siitä miten jauhaa elareista,haukkuu äitiä että voi voi tuo on kyllä ikävää,vaan eivät siihen puutu.

Lapset tietenkin oireilevat,kuka milläkin tavalla,syyhän on siis minun koska minä asun lasten kanssa.
Saamme sieltä kuitenkin rahallista apua joka on kova sana kun pienillä tuloilla eletään.
Mitä enemmän kehtais kitistä,sitä enemmän heruis rahaakin.
Oikeasti,lapsista siellä ei välitetä hevon persettä.

 

musta toi lastensuojelun morkkaaminen on aikamoista yleistystä. paljon hyviäkin kokemuksia on. itse sain aikanani apua tukihenkilöstä joka auttoi ihanasti kun lapset olivat sairaina. silloin olin tosiaan itse aivan sekopäinen väsymyksestä. nykyään toimin itse tukihenkilönä ja siis yhteistyötä sossun kanssa ja olen nähnyt sen miten ainakin omalla paikkakunnalla tarjotaan tukea. nämä sosiaalityöntekijät jotka lähimmin tunnen on todella hauskoja ja lämpöisiä ihmisiä, hyvin inhimillisiä ollaan monesti juteltu siitä, miten ollaan kaikki ihmisiä vaan ja kaikille sattuu ja tapahtuu. tukimuotoja on monia, ihan kodinhoitoapua, tukihenkilöä, rahallista apua, päivähoidon ym järjestämistä, tukiperheitä ja viimeisenä vaihtoehtona kun kaikki muu kokeiltu on sijoitus. omalla paikkakunnallani on sijaisperhetoiminta hyvin järjestettyä, kaikki perheet joutuvat koulutukseen ja ensimmäisen vuoden ajan heitä tarkkaillaan läheisesti. sijaistoiminnan asioita hoitaa oma tiiminsä ja kaikille perheille, niin sijaisperheille kuin avustettaville perheillekin on oma sosiaalityöntekijä joka pitää heistä huolta.

vaikka tilanteet on vaikeita ja pahoja, niin aina tulisi pitää mielessä myös se peiliin katsominen. jos kokee, että sossu vaan "sotkee" ja "vaikeuttaa" jne, niin kenessä se vika on? tuskin 100 prosenttisesti sossuissa... voisi joskus vähän miettiä, että kyse on kuitenkin lapsen parhaasta, eikä siitä, että äiti säilyttää kasvonsa. toki paljon on huonoja sosiaalityöntekijöitä mutta aina kyse on kuitenkin kahden kaupasta ja näissä tilanteissa pitäisi pystyä tekemään yhteistyötä. mielestäni usein on kyse myös siitä, että vanhemmat eivät halua/kykene tekemään yhteistyötä koska heitä ahdistaa sosiaalitoimen asiakkaana oleminen, tai sitten päätä sekoittaa viina/huumeet/sairaudet jne. siinä ei paljon lasten etua ajatella. nämä tapauksethan tietysti pääsevät otsikoihin, puhtaasti vanhempien näkökulmasta kerrottuna... "mehän oltiin täydelliset vanhemmat ja aina tehtiin parhaamme ja sitten tulivat isot pahat tädit jotka vei meidän lapset..."

sosiaalista verkostoa ei voi yhteiskunta ikinä kellekään kustantaa eikä mikään muu voi sitä omaa sosiaalista verkostoa, perhettä ja ystäviä koskaan korvata. se ei ole oikein kenenkään syy, se on vain tilanne nyt. täytyy itse tehdä kaikki minkä voi löytääkseen ystäviä ja tukea.

 

"sosiaalista verkostoa ei voi yhteiskunta ikinä kellekään kustantaa eikä mikään muu voi sitä omaa sosiaalista verkostoa, perhettä ja ystäviä koskaan korvata. se ei ole oikein kenenkään syy, se on vain tilanne nyt. täytyy itse tehdä kaikki minkä voi löytääkseen ystäviä ja tukea. "

Kun aina ei vain ole mahdollista. Ei paljon auta kun ei oo tukiverkostoa.Eikä sitä saa vaikka kuinka yrittäisi hankkia.

 

lastensuojelussa on yksi väärä pykälä...ihan kuka vaan saa tehdä lastensuojelu ilmoituksen kenestä tahansa... tota pitäs muuttaa ja kun nimettömänä saa tehdä kiwa muoto tehä kiusaa toisille. meistä tehty kax kertaa ja pahoitelleet sossut kun joutuneet tulemaan. tosi ystävällisiä kyllä olivat

Tämä on niin totta, kokemusta on.

Meistä on tehny ls-ilmotuksen täysin perättömästi, ihan täyttä shittiä. Ne käytiin oikasemassa ja ls oli asiallinen. Ei siinä mitään, mutta ne ilmotukset jää näkyviin ja siellä on täysin perättömiä väitteitä. Meille ls sanoi, että jos tulee vielä jotain tuollasta, niin soittaja otetaan tapetille.

 

musta toi lastensuojelun morkkaaminen on aikamoista yleistystä. paljon hyviäkin kokemuksia on. itse sain aikanani apua tukihenkilöstä joka auttoi ihanasti kun lapset olivat sairaina. silloin olin tosiaan itse aivan sekopäinen väsymyksestä. nykyään toimin itse tukihenkilönä ja siis yhteistyötä sossun kanssa ja olen nähnyt sen miten ainakin omalla paikkakunnalla tarjotaan tukea. nämä sosiaalityöntekijät jotka lähimmin tunnen on todella hauskoja ja lämpöisiä ihmisiä, hyvin inhimillisiä ollaan monesti juteltu siitä, miten ollaan kaikki ihmisiä vaan ja kaikille sattuu ja tapahtuu. tukimuotoja on monia, ihan kodinhoitoapua, tukihenkilöä, rahallista apua, päivähoidon ym järjestämistä, tukiperheitä ja viimeisenä vaihtoehtona kun kaikki muu kokeiltu on sijoitus. omalla paikkakunnallani on sijaisperhetoiminta hyvin järjestettyä, kaikki perheet joutuvat koulutukseen ja ensimmäisen vuoden ajan heitä tarkkaillaan läheisesti. sijaistoiminnan asioita hoitaa oma tiiminsä ja kaikille perheille, niin sijaisperheille kuin avustettaville perheillekin on oma sosiaalityöntekijä joka pitää heistä huolta.

vaikka tilanteet on vaikeita ja pahoja, niin aina tulisi pitää mielessä myös se peiliin katsominen. jos kokee, että sossu vaan "sotkee" ja "vaikeuttaa" jne, niin kenessä se vika on? tuskin 100 prosenttisesti sossuissa... voisi joskus vähän miettiä, että kyse on kuitenkin lapsen parhaasta, eikä siitä, että äiti säilyttää kasvonsa. toki paljon on huonoja sosiaalityöntekijöitä mutta aina kyse on kuitenkin kahden kaupasta ja näissä tilanteissa pitäisi pystyä tekemään yhteistyötä. mielestäni usein on kyse myös siitä, että vanhemmat eivät halua/kykene tekemään yhteistyötä koska heitä ahdistaa sosiaalitoimen asiakkaana oleminen, tai sitten päätä sekoittaa viina/huumeet/sairaudet jne. siinä ei paljon lasten etua ajatella. nämä tapauksethan tietysti pääsevät otsikoihin, puhtaasti vanhempien näkökulmasta kerrottuna... "mehän oltiin täydelliset vanhemmat ja aina tehtiin parhaamme ja sitten tulivat isot pahat tädit jotka vei meidän lapset..."

sosiaalista verkostoa ei voi yhteiskunta ikinä kellekään kustantaa eikä mikään muu voi sitä omaa sosiaalista verkostoa, perhettä ja ystäviä koskaan korvata. se ei ole oikein kenenkään syy, se on vain tilanne nyt. täytyy itse tehdä kaikki minkä voi löytääkseen ystäviä ja tukea.

Tädit on tosi kivoja,joskin ne vaihtuvat jatkuvasti.Oma lapseni kokee ettei saa heiltä sellaista tukea ja apua kun haluaisi.
Minä koen samoin,parimmäiseen ongelmaan joka on lasten isä ei puututa.
Onhan se kivaa että saa rahallista apua mutta muutakin apua tarvittaisiin ja haluttaisiin.
Lähinnä sitä että heillä olisi aikaa kuunnella enemmän kuin kymmenen minuuttia ja että he oikeasti puuttuisivat siihen mitä isä lapsille puhuu,laittaisivat tapaamiset edes valvotuiksi joksikin aikaa mutta ei.

 

lastensuojelussa on yksi väärä pykälä...ihan kuka vaan saa tehdä lastensuojelu ilmoituksen kenestä tahansa... tota pitäs muuttaa ja kun nimettömänä saa tehdä kiwa muoto tehä kiusaa toisille. meistä tehty kax kertaa ja pahoitelleet sossut kun joutuneet tulemaan. tosi ystävällisiä kyllä olivat

Tämä on niin totta, kokemusta on.

Meistä on tehny ls-ilmotuksen täysin perättömästi, ihan täyttä shittiä. Ne käytiin oikasemassa ja ls oli asiallinen. Ei siinä mitään, mutta ne ilmotukset jää näkyviin ja siellä on täysin perättömiä väitteitä. Meille ls sanoi, että jos tulee vielä jotain tuollasta, niin soittaja otetaan tapetille.

Ja jos jatkuvaa kiusaa joku tekee, voi ottaa yhteyttä poliisiin.

 

meilläpäin taas ärsyttää kun on tehty perheestä, paljon lapsia, useinkin ilmoituksia kun vanhemmat ei huolehdi, juo, tappelee jne. niin heillä on käynyt kaksi kertaa viramomaiset ja sama toiminta jatkuu kokoajan, ei minkään näköistä seurantaa ko. perheelle, neuvolossa ei kiinnitetä mitään huomiota kun vauva ikäiset ja lapset ei kehity edes normaali ajoissa, aika turhauttavaa käy niin sääliksi niitä lapsia

 

Ei ole kovin rohkaisevia kokemuksia sosiaaliviranomaisista.

Perheemme joutui aiheettomasti - kyllä, ihan oikeasti aiheettomasti, asia selvitettiin jälkikäteen - sosiaaliviranomaisten syyniin. Asiahan ei kuitenkaan siihen jäänyt, vaikka se aiheettomaksi todettiin. Lapsen papereihin laitettiin merkintä siitä mihin rankempaan tahoon seuraavan kerran otetaan yhteyttä jos huolta ilmenee. Kun koko huoli oli alkujaankin aiheeton ja väärinkäsitys minkä olisi huolehtija saanut selville kun olisi vaan vaivautunut ottamaan asiasta selvää.

Ihan hevillä en nyt mihinkään ota yhteyttä kun ei ikinä tiedä mitä siitä seuraa.

 

Ei ole kovin rohkaisevia kokemuksia sosiaaliviranomaisista.

Perheemme joutui aiheettomasti - kyllä, ihan oikeasti aiheettomasti, asia selvitettiin jälkikäteen - sosiaaliviranomaisten syyniin. Asiahan ei kuitenkaan siihen jäänyt, vaikka se aiheettomaksi todettiin. Lapsen papereihin laitettiin merkintä siitä mihin rankempaan tahoon seuraavan kerran otetaan yhteyttä jos huolta ilmenee. Kun koko huoli oli alkujaankin aiheeton ja väärinkäsitys minkä olisi huolehtija saanut selville kun olisi vaan vaivautunut ottamaan asiasta selvää.

Ihan hevillä en nyt mihinkään ota yhteyttä kun ei ikinä tiedä mitä siitä seuraa.

Me jouduimme lastensuojelun piiriin väliaikaisten taloudellisten ongelmien vuoksi. :attn: Lapset on aina hoidettu moitteettomasti, ruoasta ei ole ollut puutetta, eikä vaatteista ja rakkautta on perheessämme yllin kyllin. Ei päihde- eikä väkivaltaongelmia.
Mut talousongelmia on ollut ja se riitti siihen, että on käyty kotona syynäämässä ja uhkailtu ottaa lapsia pois. Pois siksi, että "emme anna lapsille ruokaa", mikä on täyttä skeidaa! Heillä ei ole mitään perusteluja, miksi väittävät edes noin, mut ilkeyttä se taitaa puhtaasti ollakin.
Neuvolasta olen saanut lausunnon erittäin hyvin hoidetuista ja tasapainoisista lapsista. Se on ihan hyvä kortti sossun varalle, mut kyllä sossu on sossu...täällä ainakin, erittäin epäinhimillistä ja kieroakin peliä. Kyllä kierrän kaukaa sen laitoksen minäkin.

Eikä tämä ole mikään alkkis-äidin purkaus siitä kuinka "meillä oikeasti menee hyvin"...

 

Tosi harvoin lastensuojelu puuttuu kenenkään elämään täysin aiheetta. Pikemminkin taitaa olla asiat päinvastoin; eli puututaan liian harvoin ja liian myöhään.
Ihmiset eivät aina tunnista omia ongelmiaan tai, että oma käytös on lapsille haitallista.
Toki aiheettomiakin ilmoituksia tehdään kiusantekona tai väärinymmärrysten vuoksi, mutta usein niissä on jonkin näköinen totuudensiemen.

Itse "jouduin" lastensuojelun kanssa tekemisiin heti raskauden alkuvaiheessa, enkä koskaan kokenut sitä negatiivisena asiana. Sain keskusteluapua ja kodinhoitoapua sekä kyydityspalveluita. Sain myös lastenhoitajan kotiin kerran viikossa muutamaksi tunniksi, että sain käydä rauhassa asioille (esim terapiassa). Mitään kotitarkastuksia ei tehty koskaan.

Nyttemmin olen ollut jo useita vuosia poissa lastensuojelunpiiristä, mutta tukitoimet auttoivat ainakin minua selviämään isosta elämänmuutoksesta, puolison päihdeongelmasta ja tukiverkon puuttumisesta.

Turhaan lastensuojelua pelätään. Kyse on kuitenkin lasten parhaasta. Eikä mitään pelättävää ole, jos asiat ovat kunnossa, eikä mitään salattavaa ole.

Taitaa tässäkin asiassa pitää paikkansa vanha viisaus "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"

 

Tosi harvoin lastensuojelu puuttuu kenenkään elämään täysin aiheetta. Pikemminkin taitaa olla asiat päinvastoin; eli puututaan liian harvoin ja liian myöhään.
Ihmiset eivät aina tunnista omia ongelmiaan tai, että oma käytös on lapsille haitallista.
Toki aiheettomiakin ilmoituksia tehdään kiusantekona tai väärinymmärrysten vuoksi, mutta usein niissä on jonkin näköinen totuudensiemen.

Itse "jouduin" lastensuojelun kanssa tekemisiin heti raskauden alkuvaiheessa, enkä koskaan kokenut sitä negatiivisena asiana. Sain keskusteluapua ja kodinhoitoapua sekä kyydityspalveluita. Sain myös lastenhoitajan kotiin kerran viikossa muutamaksi tunniksi, että sain käydä rauhassa asioille (esim terapiassa). Mitään kotitarkastuksia ei tehty koskaan.

Nyttemmin olen ollut jo useita vuosia poissa lastensuojelunpiiristä, mutta tukitoimet auttoivat ainakin minua selviämään isosta elämänmuutoksesta, puolison päihdeongelmasta ja tukiverkon puuttumisesta.

Turhaan lastensuojelua pelätään. Kyse on kuitenkin lasten parhaasta. Eikä mitään pelättävää ole, jos asiat ovat kunnossa, eikä mitään salattavaa ole.

Taitaa tässäkin asiassa pitää paikkansa vanha viisaus "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"

Näin moni sanoo, mutta ei se aina näinkään ole. Kyllä on olemassa ilkeitäkin sossuja, se on ihan tosi asia. En tiedä, mikä motivaatio sellaisilla on toiminnalleen, mut näin se vaan on.

 

On totta, että on huonoja ja ammattitaidottomia sosiaalityöntekijöitä ja tämä on osin poliittinen kysymys: kuka hyvänsä voidaa palkata sosiaalityöntekijän sijaiseksi eikä kerran viran saanutta muodollisesti pätevääkään yleensä pois vakanssilta saada. Kannatan itse lämpimästi sosiaalityöntekijöiden rekisteröintiä ja laillistamisvaatimusta ja tällöin voitaisiin tarvittaessa antaa toimintakielto. Se tosin pakottaisi kunnat palkkaamaan jostakin ne pätevät. Tällä hetkellä esim. Etelä-Suomen läänissä 25%:ssa kuntia ei ole yhtään kelpoisuusvaatimusehdot täyttävää sosialityöntekijää. Toinen ongelma on se, että kunnat eivät huolehdi riittävän tasokkaista ja määrältään riittävistä peruspalveluista ja monet mielestäni kevyet palvelumuodot on laitettu lastensuojelun määrärahojen alle, joten niitä saadakseen täytyy olla lastensuojelun asiakas. Toisaalta ihmisillä ja perheillä on myös sellaisia palvelutarpeita, joihin ei ainakaan toistaiseksi ole olemassa mitään palveluita...Asia on siis monimutkainen. Se täytyy kyllä sanoa, että aika liioiteltuja ovat tämän ketjun aloittajan väitteet lastensuojelusta. Ainakin meillä tuli aikoinaan jopa yli 100 lastensuojeluilmoitusta kuukaudessa, niin en kyllä tajua millä näillä nykyisillä asiakasmäärillä ketään ehditään "huvikseen kyttämään ja ikuisesti"....

 

Ja jos jatkuvaa kiusaa joku tekee, voi ottaa yhteyttä poliisiin.

Voi toki, mutta ei se poliisikaan aina tee asialle mitään.

 

pitäis kai poliisin tehä jotaki,jos tehdään lastensuojeluilmotuksia syyttä. Ainaki mun ystävä teki asiasta ihan rikosilmoituksen ja se otettiin tutkintaan ja on on nyt syyttäjällä...vai mite se järjestys menikää....