Eikö -70 -80 luvulla äidiksi tulleet enään muista sitä,että aika on muuttunut?

Eikös kotihoidontuki ole valtakunnallisesti tullut 90-luvun taitteessa?

 

Olikohan tämä sitten aivan paikkakuntakohtainen juttu! Maalla sai helpommin sitä kotiapua?

Luultavasti paikkauntakohtaista. Kuten palvelut tänäkin päivänä.

 

Niin miten sen ottaa. Ennen sai olla viiden hengen autossa niin paljon ku sinne suosiolla mahtu.Nyt pitää olla kaikilla turvaistuimet ikäänkatsottuna ja vyöt jokaiselle.
Ennen nukku 10 ihmistä samassa tilassa misä nyt 4 ihmistä.
Ennen kasvatettiin lähes kaikki ruoka itse,ei tarvinu rampata kaupassa niinku nykyään.
Monet asu suvun keskellä.Kaikki kasvatti kaikki.

jne.
Että mikä kenestäkin on helppoa.

 

Olikohan tämä sitten aivan paikkakuntakohtainen juttu! Maalla sai helpommin sitä kotiapua?

Luultavasti paikkauntakohtaista. Kuten palvelut tänäkin päivänä.

Nyt se on toisin päin.Kaupungissa saa helpommin

 

Eikös kotihoidontuki ole valtakunnallisesti tullut 90-luvun taitteessa?

mä en osaa tarkkaa aikaa kyl sanoa.. sen vaan muistan että äidin kanssa on siitä puhuttu. kun äiti sanoi että hänen tulonsa tippui roimasti kun jäi kotihoidontuelle (jäi töistä äitiyslomalle) ja hänen kaverilleen se tarkoitti taas nousua kun hän sai pienempää äitiyspäivärahaa (tai millä nimellä se nyt silloin on ollut). eli 87 on äiti ollut hetken aikaa kotihoidontuella.

 

Kannattaa myös muistaa, että noina vuosina yh-äidin väsyminen, masennus tai mikä tahansa mielenterveyden ongelma olisi ollut jo sinällään peruste lapsen huostaanotolle. Nykyäidit saa ihan rauhassa viillellä itseään ja olla pari kertaa vatsahuuhtelussakin eikä ole pelkoa lasten menettämisestä.

 

Miksi yhteiskunnan edes pitäisi antaa tavallisille ihmisille kotiapua?
Vammaisille ja ongelmaisille avun ymmärrän.

Mutta sitä en käsitä, että tehdään viisi lasta ja sitten itketään, että en pärjää kun en saa kodinhoitajaa. Itsehän se on tarkoitus kotinsa ja lapsensa hoitaa.

Juuust. Sitä voi tarvita jo sen yhdenki kans

Voi tarvita, jos on vaikka sokea taio cp-vammainen, mutta terve ihminen ei apua ansaitse. Eikä normaalia kaipailekaan.

Onpa sinulla mustavalkoinen maailmankuva. Yhdenlapsenkin kans äiti voi väsyä ja masentua ja vaikka mitä... Mä suorastaan loukkaannuin tästä.

Sitten hoitaa sitä lastansa väsyneenä tai antaa pois, jos ei pärjää. Niin ennenkin tehtiin loistavassa entisaikojen yhteiskunnassa.

Sä sen sanoit.
Paskaako sitä yrittää edes parantaa yhteiskuntaa ja kansalaisten oloja. Mennään samointein suoraan keskiajalle, kyl sillonkin pärjättiin ilman MITÄÄN valtion apuja :flower:

En ihan tuolle linjalle lähtisi. Mutta tässä ketjussa haikailtiin parikymmentä vuotta sitten lapsiperheen olojenolleen paremmin. Sitä en usko.

Tuskin nyt kaikki oli helpompaa kenenkään mielestä.Mutta tuo sinun väittämä et yksilapsiset perheet ei tarvis missään tilanteessa apua niin on kyllä aika syvältä.

 

kyllähän 80-luvulla se kotihoidontuki jo tuli.. en tiedä saiko äiti miusta vielä mut siskon aikaan (synty -86) on jo saanut.

Likka syntyi 1986 ja sain kotihoidontukea. Sitä maksettiin siihen asti, kun lapsi täytti 1v 10 kk.

 

Kannattaa myös muistaa, että noina vuosina yh-äidin väsyminen, masennus tai mikä tahansa mielenterveyden ongelma olisi ollut jo sinällään peruste lapsen huostaanotolle. Nykyäidit saa ihan rauhassa viillellä itseään ja olla pari kertaa vatsahuuhtelussakin eikä ole pelkoa lasten menettämisestä.

vähän liikaa ääripäätä kummassakin tapauksessa.

 

Eipä meillä näkynyt kodinhoitajaa saati muuta apua, itse hoidin -87 ja -88 syntyneet lapseni. Välillä oli rankkaa, mutta eipä ollut muuta valinnanvaraa kuin pärjätä.

 

Eipä meillä näkynyt kodinhoitajaa saati muuta apua, itse hoidin -87 ja -88 syntyneet lapseni. Välillä oli rankkaa, mutta eipä ollut muuta valinnanvaraa kuin pärjätä.

Eikö se lama tullut just noihin aikoihin?
Silloinhan ne kaikki tuet loppu!

 

Kannattaa myös muistaa, että noina vuosina yh-äidin väsyminen, masennus tai mikä tahansa mielenterveyden ongelma olisi ollut jo sinällään peruste lapsen huostaanotolle. Nykyäidit saa ihan rauhassa viillellä itseään ja olla pari kertaa vatsahuuhtelussakin eikä ole pelkoa lasten menettämisestä.

vähän liikaa ääripäätä kummassakin tapauksessa.

ja mitään subjektiivista poäivähoito-oikeutta ei ollut. Kunnalliseen hoitoon sai lapsensa lähinnä vaan persaukiset, muut liimailivat lastensa valouvi lyhtypylväisiin ja toivoivatm että edes seuraavaksi viikoksi löytyisi joku hoitaja. Mitään koulutustahan näiltä hoitajilta ei edellytetty. Päiväkodissa oloaikakin oli vain äidin työlaika+työmatka eli jos esim sulla oli lääkärissäkäynti työpoäivän päätteeksi, niin ekana hait tenavan tarhasta ja vasta sitten menit sinne lääkäriin.

 

Miksi yhteiskunnan edes pitäisi antaa tavallisille ihmisille kotiapua?
Vammaisille ja ongelmaisille avun ymmärrän.

Mutta sitä en käsitä, että tehdään viisi lasta ja sitten itketään, että en pärjää kun en saa kodinhoitajaa. Itsehän se on tarkoitus kotinsa ja lapsensa hoitaa.

Juuust. Sitä voi tarvita jo sen yhdenki kans

Voi tarvita, jos on vaikka sokea taio cp-vammainen, mutta terve ihminen ei apua ansaitse. Eikä normaalia kaipailekaan.

Onpa sinulla mustavalkoinen maailmankuva. Yhdenlapsenkin kans äiti voi väsyä ja masentua ja vaikka mitä... Mä suorastaan loukkaannuin tästä.

Sitten hoitaa sitä lastansa väsyneenä tai antaa pois, jos ei pärjää. Niin ennenkin tehtiin loistavassa entisaikojen yhteiskunnassa.

Sä sen sanoit.
Paskaako sitä yrittää edes parantaa yhteiskuntaa ja kansalaisten oloja. Mennään samointein suoraan keskiajalle, kyl sillonkin pärjättiin ilman MITÄÄN valtion apuja :flower:

En ihan tuolle linjalle lähtisi. Mutta tässä ketjussa haikailtiin parikymmentä vuotta sitten lapsiperheen olojenolleen paremmin. Sitä en usko.

Tuskin nyt kaikki oli helpompaa kenenkään mielestä.Mutta tuo sinun väittämä et yksilapsiset perheet ei tarvis missään tilanteessa apua niin on kyllä aika syvältä.

Ei yksilapsiset eikä kymmenlapsiset tavalliset perheet. Vain vammaiset ja muuten rajoittuneet ja ongelmaiset.

 

Niin miten sen ottaa. Ennen sai olla viiden hengen autossa niin paljon ku sinne suosiolla mahtu.Nyt pitää olla kaikilla turvaistuimet ikäänkatsottuna ja vyöt jokaiselle.
Ennen nukku 10 ihmistä samassa tilassa misä nyt 4 ihmistä.
Ennen kasvatettiin lähes kaikki ruoka itse,ei tarvinu rampata kaupassa niinku nykyään.
Monet asu suvun keskellä.Kaikki kasvatti kaikki.

jne.
Että mikä kenestäkin on helppoa.

Herrajee kuinkas moni on 80-luvulla mahtanut itse viljellä porkkanansa?

 

Eikö se lama tullut just noihin aikoihin?
Silloinhan ne kaikki tuet loppu!

Tuet ei loppuneet vaan päinvastoin nousivat. Mä myöhästyin hieman, kun junnu syntyi vasta marraskuun lopussa 1991. Jos olisi syntynyt puolta vuotta aiemmin, olisin saanut huomattavasti enemmän tukia.

 

[quote="kookosta

Ei yksilapsiset eikä kymmenlapsiset tavalliset perheet. Vain vammaiset ja muuten rajoittuneet ja ongelmaiset.

Onko sinusta äidin väsymys ongelma vai itseaiheutettu juttu johon ei tarvi apua?

 

Eikö se lama tullut just noihin aikoihin?
Silloinhan ne kaikki tuet loppu!

Tuet ei loppuneet vaan päinvastoin nousivat. Mä myöhästyin hieman, kun junnu syntyi vasta marraskuun lopussa 1991. Jos olisi syntynyt puolta vuotta aiemmin, olisin saanut huomattavasti enemmän tukia.

Mutta lapsivähennys lähti.
Ja tästä sanokin äitini että pieneni ''tulot'' huomattavasti.

 

Sen uskon, että yhteiskunta on ollut turvallisempi 70- ja 80-luvuilla. Ja se verovähennys oli kiva, ja lapsilisä oli suhteessa hyvä.

Mutta silloin ei ollut kotihoidontukea (paitsi 80-luvun lopulta alkaen), subjektiivsita päivähoito-oikeutta eikä isyyslomaan. Eikä rahallista tukea lastenhoitajan kotiin palkaamiseen.

 

Mutta lapsivähennys lähti.
Ja tästä sanokin äitini että pieneni ''tulot'' huomattavasti.

Se lähti. ja yh-vähennys. Ei taida olla elintaso vieläkään yhden palkansaajan perheissä olla samalla tasolla kuin silloin aikoinaan. Ison loven teki yksinhuoltajien ja kotiäitien lompakkoon tuo veromuutos.

 

Eipä meillä näkynyt kodinhoitajaa saati muuta apua, itse hoidin -87 ja -88 syntyneet lapseni. Välillä oli rankkaa, mutta eipä ollut muuta valinnanvaraa kuin pärjätä.

Eikö se lama tullut just noihin aikoihin?
Silloinhan ne kaikki tuet loppu!

Tuolloin oli vielä hullut vuodet, lama alkoi 1990-luvun taitteessa. Lama-ajan tuista en tiedä koska lapset olivat silloin päiväkodissa ja minä tein kahta työtä niin kauan kun sain, eli -91 vuoden loppuun. Sitten toinen työpaikka tipahti alta, samalla korot nousi huimasti (olin asuntovelallinen ) mies, -nykyään ex-, ravas vieraissa ja vanhempani tekivät kuolemaa.

En todellakaan kaipaa tuota aikaa!

 

Mutta silloin ei ollut kotihoidontukea (paitsi 80-luvun lopulta alkaen), subjektiivsita päivähoito-oikeutta eikä isyyslomaan. Eikä rahallista tukea lastenhoitajan kotiin palkaamiseen.

isyysloma oli jo vuonna 1986. Mutta subjektiivista päivähoito-oikeutta eui llut. Minusta on ihan hyvä, että jos vanhemmat pitävät päiväkotia lapselleen parempana paikkana kuin kotia, niin lapsen voi sitten päiväkotiin kans laittaa. Ei kaikkien lasten ole hyvä olla vanhempiensa kanssa.

 

Hohhoijaa.
Olen syntynyt kultaisella 60-luvulla, elänyt lapsuuteni öljykiirisin ja niukkuuden keskellä ruskealla, oranssilla, järkyttävän oranssilla muovisella -70-luvulla ja rällännyt lyhyen nuoruuteni siinä 79-80-81, kun uusi aalto ja punkrock tulivat. Eppu ja Maukka Perusjätkä ja Pelle Miljoona ja mitä niitä olikaan.

Lapset syntyivät -80 -luvun puolivälin jälkeen. Silloin sai kodinhoidontukea. Lama alkoi vasta 90-luvun alkupuoliskolla. -88 elettiin nousukauden huumaa.

tavalliselle pienituloiselle kotiäidille pohjoisessa suomessa se nousukausi ei juurikaan näkynyt.

Kodinhoitajan tivasin kun nuorempi syntyi, sain sen kyllä, hirveän tappelun jälkeen, koska vasta toinen oli syntymässä. Tiesin, etten jaksaisi. Peruin sen sitten, kun mies jäi työttömäksi - nousukaudella!!- ja kotiin. Se oli virhe. Ei siitä miehestä apua ollut.

Mikroaaltouunit olivat ylellisyyttä vielä -89. Tietokoneita tai internettiä ei tiedetty edes olevan olemassakaan. Kännyköitä ei ollut, oli tavalliset lankapuhelimet.

Videot alkoi yleistyä.
Tv-lupamaksu oli sekä musta-valko-tv:lle että väri-tv:lle, väri-tv.lle kalliimpi.

Kaupassa ei ollut valmiiksi pakattua ja valmiiksi suikaloitua lihaa. Ei ollut marinoituja broileinsuikaleita. Ei ollut pakastepullia, että senkus uuniin laitat, pakastepussi-munkeista puhumattakaan.
Ei ollut valmiita piirakkapohjia.

Kaikki tehtiin itse. Alusta loppuun asti, Myös se lihan marinadi. Ja se liha marinoitiin.

Äitejä syyllistettiin ihan samalla tavalla kuin nykyäänkin. Mitään eroa ei ole nykypäivään verrattuna.

Tukiverkostoja tai auttajia ei ollut ympärillä sen enempää kuin nykyäänkään, mutta erona tietysti se, ettei voinut etukäteen sopia mitään kyläilyjä, kun ei kännyä ollut, vaan vain se lankapuhelin.

Kaupat eivät olleet auki sunnuntaisin. Silti ruoka riitti viikonlopun yli vielä maanantaillekin.

Pankkikirjat olivat niitä pieniä kirjasia, Postissa nostot ja panot merkittiin vielä käsin kirjoittamalla, Osuuspankissa oli sentään kone. Pankkiautomaatteja ei ollut. Laskut pystyi laittamaan kuoreen, kuori Pankin luukusta sisään ja maksupalvelu hoiti sen, taisi olla vallan maksuton.
Palvelumaksuja ei pankki perinyt palveluistaan, joka tapahtui tiskillä pankissa, joka oli auki perinteiseen virastoaikaan, taisi mennä kiinni klo 15.30 tai jotain muuta yhtä älytöntä työssäkäyvän kannalta.

Ruokakaupassa oli tili, jolle ostettiin ruuat.

Vauvan vaipat olivat harsoja, eikä se ollut mitään ekologista kestoilua, vaan tympeää rättien liotusta ja 90-asteessa pesemistä. Etu oli, jos harsot oli taitellut muoviliinan sisään, siis semmosen muovisen vaippaliinan sisään ja rusetit vauvan lonkille.

T-VAIPPA ja siihen kuuluvat kuminauhalliset vaippahousut olivat yleillisyyttä, tytöille ja pojille omansa, mutta meillä ei ollut varaa, ostin suorakaiteen muotoisia ja käytin harsoja.

Pyykkikoneet sentään oli, ja niissä samanlainen linko kuin nykykoneissa, mutta kuivausrumpuja en muista kellään olleen.

Kirppareita ei ollut, tai jos oli, oli jotain seurakuntien kellareita, joissa myytiin aika ryysyjä... lastenvaatteita saatiin tutuilta.

-85 ei ollut vauvoille turvakakaloita. -88 oli jo, meillä oli semmonen styroksinen, jossa sitten vauva hikoili aivan litimärkänä kesäkuumalla. Laitoin froteepyyhkeen väliin, vähän auttoi. Ko. istuin osoittautui sitten joissain turvatesteissä kaikkein vaarallisimmaksi: kääntyi ympäri ja halkesi kahtia koko hökötys.
Onneksi ei ajettu kolaria.

--- nämä nyt aluksi tulee mieleen, Ja kun nuori äiti olin, kavereitakin oli, toisia nuoria äitejä. Muutama vanhempi äiti kuului minun tuttavapiiriini, en karsastanut ketään iän perusteella, kuten nykyään tehdään. että nuoret äidit eivät huoli joukkoonsa "iäkkäämpää" äitiä.

 

Miksi yhteiskunnan edes pitäisi antaa tavallisille ihmisille kotiapua?
Vammaisille ja ongelmaisille avun ymmärrän.

Mutta sitä en käsitä, että tehdään viisi lasta ja sitten itketään, että en pärjää kun en saa kodinhoitajaa. Itsehän se on tarkoitus kotinsa ja lapsensa hoitaa.

Voi tarvita, jos on vaikka sokea taio cp-vammainen, mutta terve ihminen ei apua ansaitse. Eikä normaalia kaipailekaan.

Onpa sinulla mustavalkoinen maailmankuva. Yhdenlapsenkin kans äiti voi väsyä ja masentua ja vaikka mitä... Mä suorastaan loukkaannuin tästä.

Ei yksilapsiset eikä kymmenlapsiset tavalliset perheet. Vain vammaiset ja muuten rajoittuneet ja ongelmaiset.

Hyvänen aika mikä ajattelu!
Että apua ja tukea (yhteiskunnalta) tarvitsevat ihmiset ovat joko fyysisesti vammaisia tai rajoitteisia, tai sitten psyykkisesti ongelmallisia, rajoittuneita tms. ??!!

Tarkoitatko, että esim. hyvin rankan synnytyskokemuksen jälkeen äiti masentuu, hän on rajoittunut ja ongelmallinen?

Tai jos perheessä on ihan mitä tahansa, vaikkapa vain yksinäisyyttä, yksinhuoltajuutta, remontti, rahapula, sellainen vauva, joka parkuu koko ajan ja / tai valvottaa paljon ja vaatii koko ajan vanhempien huomiota ja aikaa eikä suostu olemaan muuta kuin sylissä - siis jo heti synnyttyään - - ja he ottavat ja tarvitisevat apua, he ovat ikään kuin heikkoja?

En ymmärrä näkemyustäsi, enkä osaa selittää mitä itse tarkoitan.

 

Piti poistaa noita lainauksia mutta menikin tommoseksi koko viesti, eli tuo viimeisin kommentti on minun.

 

No ei itkevä vauva tarkoita sitä, että perhe tarvitsisi yhteiskunnan apua, yksinäisyyteen voi hankkia itse apua ei kai yhteiskunnan kuulu kavereita palkata ja mikä syy yksinhuoltajuus olisi kodinhoitajan saamiselle? Siis tavallisilla terveillä ihmisillä.
Jos ihmisellä on synnynnäinen vamma tai hän vaikka toipuu invalidina leikkkauksesta en yhteiskunnan apu tarpeen. Ei se, että tuntuu rankalta. Elämä on välillä rankkaa ja helvetillistä. Välillä helpompaa.