Sukupuolineutraali kasvatus

Nämä lastenkasvatusasiat pyörii mielessä ja kaikenlaisia periaatepäätöksiä tulee tehtyä harva se päivä.. :whistle:

Mulla on kaksi leikki-ikäistä pikkusisarusta, tyttö ja poika. Mua ällöttää ku heitä kasvatetaan niin vahvoihin sukupuolirooleihin. Tyttö aina vaaleanpunaisissa ja leikkii nukke- ja kotileikkejä. Poika pukeutuu oikein tylsiin sinisiin ja ajaa rallia päivät pitkät. Kumpikin osaa jo välttää käytöstä, joka ei sovi sukupuolirooliin.

Mietittiin asiaa miehen ja siskon kans ja tultiin siihen tulokseen, että meidät on kasvatettu aikanaan paljon neutraalimmin. Osittain varmaan käytännön syistä. Vaatteet olivat kirkkaita collegepukuja (sinisiä ja punaisia iloisesti sekaisin ), mun ja siskon juhlavaatteet olivat monesti farkut ja kauluspaita ja leikit mitä tahansa legoista pikkuautoihin. Barbeilla me ei leikitty.

Miten teidät on kasvatettu? Me ollaan synnytty vuosina 85-87. Oliko tuollainen kasvatus siihen aikaan se ainoa oikea, vai olikohan kyse ihan äitini näkemyksestä? Jokainenhan saa tietenkin kasvattaa lapsensa niinkuin haluaa, mutta minä toivoisin, että esim. sukupuolineutraaleja vaatteita näkisi enemmän. Vauvanvaatteita kun olen katsellut, niin inhottaa, kun on pelkkiä tyttöjen ja poikien vaatteita.
 
Me olimme mummolassa hoidossa ja mä sain kärsiä piukaksi kiskotuista leteistä sun muista. |O

Ja siis pyrin olemaan tasapuolinen. Neiti saa mustan paidan, siinä missä veljensäkin, jos tahtoo.

Nyt eskarin aloittaessaan toi tyttö itseasiassa ihmetteli, kun siellä tytöt leikkivät keskenään ja pojat keskenään, itse kun on tottunut, että meillä leikitään kaikkien kanssa. Ja mitä tahansa leikkejä.
 
No, 60-luvulla syntyneellä ei paljon ollut vaihtoehtoja :whistle: tosin olin sen verran poikamainen, että äitini repi hiuksiaan kun ei prinsessakasvatus toiminut.


Meidän sälli saa leikkiä millä vaan, mutta selkee automies se on ollut alusta saakka, niitä ei ole tarvinnut tuputtaa :D
 
rouvaäiti
Olen itsekkin tätä asiaa paljon miettinyt, kun tulin lukeneeksi lehtijutun perheestä, jossa pyrittiin sukupuoliroolivapaaseen kasvatukseen - lapsia sanottiin lapsiksi (ei siis tytöiksi tai pojiksi). Ajatus oli minulle täysin vieras, sillä itse kasvatan kyllä poikaa ja tyttöä. Mutta se ei tarkoita sitä että pojalla olisi vain sinisiä vaatteita tai vain autoja. Pojalla on punaisia, keltaisia, sinisiä ja vihreitä vaatteita ja leluina niin autoja kuin astioita ja nukkeja.
Itse olen varmaan saanut tietyllä tapaa samansuuntaisen kasvatuksen, kuin mitä itse annan lapsilleni- olen aina ollut selkeästi tyttö, mutta olen myös leikkinyt autoilla, pyssyillä, työkaluilla tms. samaten veljiäni on puettu kaikenvärisiin vaatteisiin (ehkä ei kuitenkaan vaaleanpunaiseen...) ja ainakin vanhemmalla veljelläni oli lapsena myös ihan oma nukke.
Mutta tänä päivänä on kieltämättä kyllä vaikeampaa löytää ns. neutraaleja vaatteita tai tavaroita. Esim. polkupyörät on selkeästi joko tyttöjen tai poikien värisiä ja varusteilla varustettuja.
 
En osaa sanoa kuinka sukupuoliroolia ennaltamääräävästi kasvatan omia tyttäriäni.
Omasta mielestäni en sido heitä tiettyyn malliin, jonka sisällä heidän tulee toimia.
Olen kuitenkin itse kasvanut perheessä, jossa on vain tyttöjä ja minullakin on vain tyttöjä- joten sellainen poikaperspektiivi (jos miestä ei lasketa :whistle: ) puuttuu.

Puketumisen en sinällään usko yksinään sitä mallia/kasvatusta rakentavan.
Omilla lapsillani on kaikenvärisiä vaatteita. Mutta sekä esikoisella että keskimmäisellä on ollut ilmeisen sisäsyntyisesti mieltymys vaaleanpunaiseen tietyssä vaiheessa.
Ja koska heillä vaaleanpunaisiakin vaatteita on, olen heidän antanut niihin pukeutua.
 
Mä en usko että kukaan pystyy ihan täysin sukupuolineutraaliin kasvatukseen mutta koitan viimeiseen asti olla sortumatta valmiiksi pureskeltuun asetteluun lasten kanssa. Mitä tulee pukeutumiseen yms, se on asia jossa lapsi saa aika pitkälti tehdä kuten haluaa kun asian päälle alkaa ymmärtämään mutta enemminkin omalla kohdallani koitan olla tuputtamatta sellaisia hienovaraisempia rooliviestejä.

Toisaalta, vaikka meillä tyttö elää keskimmäisenä kahden varsin poikamaisen veljensä kanssa ja on aika poikatyttö, on hänessä silti sellaista sisäänrakennettua naista että sitä ei kyllä kitke pois millään. Eikä toki ole tarvettakaan. Ja viime kädessä koitetaan kasvattaa lapset yksilöinä joilla on omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, sukupuoleen katsomatta.

 
Minä olen sisaren kanssa kasvanut, eli meidän perheessä oli "akkavalta", 60-70-lukujen kasvatusta pidän näin jälkeenpäin katsottuna aika sukupuolineutraalina, ainakin meillä se taisi olla sellaista.

Omassa perheessäni taas on "ukkovalta", on mies ja kaksi poikaa. Enkä oikein osaa vastata olenko kasvattanut sukupuolineutraalisti vai en. Luulen että olen pyrkinyt siihen melko tiedostamattomasti.

En millään muotoa ole sitä mieltä, että sukupuoli ei olisi ihmisen elämässä merkittävä asia, monesti se on määräväkin, mutta ei se saa mielestäni olla ainoa määräävää asia.
 
Taidan olla vähän hormonihäiriöinen näin synnytystä odotellessa, mutta mua yököttää jo etukäteen ne vauvakortit, jotka siis joko vaaleanpunaisia tai -sinisiä. Samoiten vaatelahjat, jotka ovat varmasti "prinssille tai prinsessalle". Meillä on itsellä vain hyvin sekalainen seurakunta pelkkiä kierrätysvaatteita. Kaiken mitä olen vauvalle tehnyt, on itseäni miellyttävistä väreistä, kuten ruskea ja vihreä.
 
Töissä
Ei pitäisi palstailla töistä, mut jos ihan vähän...

Mun mielestä lapselta ei pitäisi kieltää asioita sukupuolensa vuoksi, vaan sallia sukupuolesta (perinteisistä käsityksistä) huolimatta.

Tytöt saavat kiipeillä, riehua, olla kuraisia, pelata jalkapalloa. Pojat saavat tehdä perinteisiä tyttöasioita. Pääasia on rohkaisu ja kehu oikeassa paikassa, tekee lapsi mitä hyvänsä.

Vaatteiden väri on täysin mielenkiinnoton aihe - vaatteet on vaatteita, sellaisia ostetaan ja laitetaan, mitkä on hyviä, sopivia ja kivoja.

Sukupuolettomassa kasvatuksessa tökkii hiukan se, että minä mielelläni soisin, että lapsi voi olla iloinen ja ylpeä sukupuolestaan. Siinä mielessä haluan tukea poikaani poikana ja tyttöäni tyttönä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Töissä:
Ei pitäisi palstailla töistä, mut jos ihan vähän...

Mun mielestä lapselta ei pitäisi kieltää asioita sukupuolensa vuoksi, vaan sallia sukupuolesta (perinteisistä käsityksistä) huolimatta.

Tytöt saavat kiipeillä, riehua, olla kuraisia, pelata jalkapalloa. Pojat saavat tehdä perinteisiä tyttöasioita. Pääasia on rohkaisu ja kehu oikeassa paikassa, tekee lapsi mitä hyvänsä.

Vaatteiden väri on täysin mielenkiinnoton aihe - vaatteet on vaatteita, sellaisia ostetaan ja laitetaan, mitkä on hyviä, sopivia ja kivoja.

Sukupuolettomassa kasvatuksessa tökkii hiukan se, että minä mielelläni soisin, että lapsi voi olla iloinen ja ylpeä sukupuolestaan. Siinä mielessä haluan tukea poikaani poikana ja tyttöäni tyttönä.
Minusta on eri asia puhua sukupuolettomasta ja sukupuolineutraalista =)

Tai en sittenkään tiedä :D

 
koivunkäpy
No minut aon kai kasvattettu aika sukupuolineutraalisti, toisin kuin mieheni. LApsena sain nukenrattaa joulupukilta, hoidin vuoroin nukkeja ja vuoroin pukattiin niillä rallia. Nyt rakennusaikana mieheni on ollut aika ihmeissään siitä, että minä rakennan yhtälailla kuin hän. Tosin samalla mun täytyy vahtia lapsia raksalla. Miehen perheessä on olluta aika selvät rajat miesten janeisten töiden suhteen.

Tulipa mieleen vielä kun anoppi ja appi tulivat käymään raksalla ulkoverhouksen aikaan. Suu auki kauhistelivat kun miehen kanssa roikuttiin yläkerran ikkuna-aukoissa, molemmilla naulapyssyt paukuttamassa.. ;)
Ja anoppi kyseli miten minä voin muka uskaltaa juosta tikkaita ylösalas ja käydä välillä pätkimässä paneelia sirkkelillä alakerrassa.
Kun taas mun vanhemmille on ihan luonnollista, että nainen tekee myös niitä 'miesten töitä.'

Omille tytöille ostan vaatetta heidän makunsa mukaan. Isommalla on tosi tyttömäinen maku. Kuopustytön (2v) lempivärit ovat sininen, vihreä ja musta. Pitää myös tyttömäisiä vaatteita, kun isommalta on jäänyt pieneksi. Nukeilla ne ei kumpikaan tykkää leikkiä, enkä viiti siihen ohjatakaan kun niitä ei näytä kiinnostavan.. :)
 
En toki itsekään aio sukupuolettomasti lastani kasvattaa. Kyllähän jossain vaiheessa lapsi alkaa tiedostaa sukupuolensa ja siitä täytyy olla ylpeä. Tuntuu vaan, että monilla on nykyään niin rajoittunutta tuo kasvatus.

Olen miettinyt, että täytyy varmaan alkaa näitä kodin töitä jakaa uudella tavalla, että olisi hyvänä esimerkkinä lapselleen. Nuo seinän porailut ja pikkukorjailut kun ovat vaivihkaa siirtyneet enemmän miehen vastuulle, vaikka minäkin osaisin. Ja nämä tulevat ammatit, äiti sairaanhoitaja ja isä putki-pate, voi jee..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Töissä:
Ei pitäisi palstailla töistä, mut jos ihan vähän...

Mun mielestä lapselta ei pitäisi kieltää asioita sukupuolensa vuoksi, vaan sallia sukupuolesta (perinteisistä käsityksistä) huolimatta.

Tytöt saavat kiipeillä, riehua, olla kuraisia, pelata jalkapalloa. Pojat saavat tehdä perinteisiä tyttöasioita. Pääasia on rohkaisu ja kehu oikeassa paikassa, tekee lapsi mitä hyvänsä.

Vaatteiden väri on täysin mielenkiinnoton aihe - vaatteet on vaatteita, sellaisia ostetaan ja laitetaan, mitkä on hyviä, sopivia ja kivoja.

Sukupuolettomassa kasvatuksessa tökkii hiukan se, että minä mielelläni soisin, että lapsi voi olla iloinen ja ylpeä sukupuolestaan. Siinä mielessä haluan tukea poikaani poikana ja tyttöäni tyttönä.
peesailen tätä.

ja pitääkö se kaikista asioista nykyaikana tehä vaikiaa???

ei niitä vaikeuksia ole ellei ihmiset niitä ite ittellensä aseta. oma pää on monella kehittymisen este... okei. meni vähän ot..... :ashamed:

 
en nyt sen enempää paneudu tuohon sukupuolineutraaliseen kasvatukseen, mutta jossain määrin lapset kyllä jo pienestä pitäen sen suuremmin tuputtamatta valitsevat lelunsa. Meillä on ollut kaikkea tarjolla, mutta kyllä tätä nuorinta on enemmän aina kiinnostaneet autot ja palikat sekä pallot ,kun taas alle vuoden vanhana tytär jätti samaiset lelut rauhaan ja leikki pehmoleluilla ja musiikkirasioilla.

(Ihan siis OT, tuli vain mieleen)
 
Kolmen tytön perheessä kasvaneena kasvatan neljää poikaa ja seuraan erikoisia leikkikokeita. Taloon haluttiin takavuosina kiivaasi nukkeja, ja niitä sitten hankittiin. Yhden purkivat atomeiksi, yhden maalasivat siniseksi kun pienin ei suostunut demonstroimaan lavantautia Eemelin luennan jälkeen. Yhden nukeista löysin puuhun sidottuna, muistona intiaanileikistä.

Tädin tuomat kätevät nukenrattaat muuttuivat alta aika yksikön hurjistuneeksi, eloonheränneeksi ruohonleikkuriksi, joka kiiti talomme ympäristössä ja sai kukkapenkissä aikaan pahaa tuhoa.

Emme ikinä saaneet aikaiseksi tuollaisia leikkejä 75-85 välisenä sisarusparvemme aktiivisena leikkiaikana. Kyllä me tiesimme, mitä nukella voi ja saa tehdä!

Vaatteiden värit ovat kiinnostava indeksi kauppiaiden ja rahanvartijoiden ajatusmaailmasta ja siitä miten he uskovat vanhempien, mummojen ja kummien haluavan lapsia pukea. Kun ostan miltei kaiken kirpparilta, olen tästä maailmasta perheineni onneksi aika etäällä.
 
Olen kahdeksankymmentä luvun lapsi ja maalla oli itse yhteisössä aika selkeät sukupuoliroolit. Minun eli tytön syntymää oli pahoiteltu vanhemmilleni sanomalla, että kyllä se seuraava on sitten poika :eek: . Lisäksi esimerkiksi siskoni rämäpäisyys oli monille kylän mummoille/papoille kauhistus. Omat vanhemmat eivät olleen niin sukupuolisidonnaisia, enkä muista että meitä oli kovinkaan ohjailtu sukupuolemme mukaan. Leikeistä sanottakoon, että leikkimme olivat enimmäkseen ulkoleikkejä (tällainen taitaa olla nykyisin harvinaisempaa, että koko päivä on rymytty jossain ulkona), joita ei ehkä ole niin helppo jakaa sukupuolen mukaan. Leikimme barbeilla, mutta suosituimpia taisivat olla legot. Lisäksi harrastuksemme olivat hieman epätyttömäisiä.

Omia lapsia kasvattaessa en ole niin ajatellut tuota, että minkälaisiin rooleihin heidät asetan. Mutta en mitenkään usko kannustaneeni tiettyihin rooleihin tai niistä pois. Mutta huomaan esimerkiksi, että joskun kehotan tyttöäni katsomaan uusia vaatteitaan esimerkiksi peilistä/näyttämään isälle, mitä en ehkä tee niinkään usein pojille. Minusta esimerkiksi päiväkodissa sukupuoliroolit tulevat huomattavasti helpommin esille (esim. tytöllemme sanotaan aamuisin, että menepä katsomaan missä muut tytöt ovat/ menetkö leikkimään nukeilla), myös tyttö- ja poikaryhmät ovat selviä.

En tiedä, tuleeko sitä olla kovinkaan neutraali, tyttö saa olla tyttö ja poika saa olla poika (tai jos tyttö/poika kokee itsensä toiseksi sukupuoleksi, niin sekin käy). Mutta pääasia on minusta, ettei lapsen valintoja rajoiteta sukupuolen mukaan. Annetaan vaihtoehtoja ja esimerkkejä, muttei mitenkään ohjailla valinnoissa sukupuolen mukaan (niin siinä että tulisi toimia sukupuoliroolien mukaan tai neutraalisti).

Saakohan tästä edes mitään selvää mitä yritän sanoa :LOL:
 
koivunkäpy
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Eilisessä pikkukakkosen Koiramäkiohjelmassa varmaan sanottiin, jotain miesten- ja naistentöistä. Sillä esikoiseni kysyi sitä katsottuaan, onko tiskaaminen naisten työtä.
Tähän vastasin, että ei ole :whistle:

Tulipa muuten meilläkin keskustelua koiramäen tiimoilta. Selitin sitten lapsille, että joskus ennen vanhaan on ajateltu, että on olemassa miesten ja neisten töitä, mutta nykyään miehet ja naiset tekevät samoja töitä. JA että nykyään ei enää luokitella töitä sukupuolen mukaan, vaan osaamisen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Eilisessä pikkukakkosen Koiramäkiohjelmassa varmaan sanottiin, jotain miesten- ja naistentöistä. Sillä esikoiseni kysyi sitä katsottuaan, onko tiskaaminen naisten työtä.
Tähän vastasin, että ei ole :whistle:
Olikohan sama, joka tuli joskus ajat sitten aikaisemmin ja siinä jotenkin todettiin (tai se pikkupoika totesi), että naisten työt ovat lällyjä tai jotain sellaista? Kamala, jos sitä vielä näytetään. Antaa kyllä ihanan kuvan lapsille. Lastenohjelmat sinänsä ovat monesti aika perinteisiä sukupuolirooleiltaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja koivunkäpy:
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Eilisessä pikkukakkosen Koiramäkiohjelmassa varmaan sanottiin, jotain miesten- ja naistentöistä. Sillä esikoiseni kysyi sitä katsottuaan, onko tiskaaminen naisten työtä.
Tähän vastasin, että ei ole :whistle:

Tulipa muuten meilläkin keskustelua koiramäen tiimoilta. Selitin sitten lapsille, että joskus ennen vanhaan on ajateltu, että on olemassa miesten ja neisten töitä, mutta nykyään miehet ja naiset tekevät samoja töitä. JA että nykyään ei enää luokitella töitä sukupuolen mukaan, vaan osaamisen.
kutakuinkin samankaltaisen keskustelun mekin kävimme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja iloton:
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Eilisessä pikkukakkosen Koiramäkiohjelmassa varmaan sanottiin, jotain miesten- ja naistentöistä. Sillä esikoiseni kysyi sitä katsottuaan, onko tiskaaminen naisten työtä.
Tähän vastasin, että ei ole :whistle:
Olikohan sama, joka tuli joskus ajat sitten aikaisemmin ja siinä jotenkin todettiin (tai se pikkupoika totesi), että naisten työt ovat lällyjä tai jotain sellaista? Kamala, jos sitä vielä näytetään. Antaa kyllä ihanan kuvan lapsille. Lastenohjelmat sinänsä ovat monesti aika perinteisiä sukupuolirooleiltaan.
taisi olla. Puolella korvalla sitä kuuntelin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja koivunkäpy:
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Eilisessä pikkukakkosen Koiramäkiohjelmassa varmaan sanottiin, jotain miesten- ja naistentöistä. Sillä esikoiseni kysyi sitä katsottuaan, onko tiskaaminen naisten työtä.
Tähän vastasin, että ei ole :whistle:

Tulipa muuten meilläkin keskustelua koiramäen tiimoilta. Selitin sitten lapsille, että joskus ennen vanhaan on ajateltu, että on olemassa miesten ja neisten töitä, mutta nykyään miehet ja naiset tekevät samoja töitä. JA että nykyään ei enää luokitella töitä sukupuolen mukaan, vaan osaamisen.
Mihin yhteyteen liität tämän osaamisen? Kotitöissä ei minusta kyllä riitä tiskaamisen välttämiseen se, että en osaa =)
 
Mun mielestä kasvatus, jossa liikaa korostetaan sukupuolettomuutta, kertoo lapselle, että omasa sukupuolessa on jotain viallista ja hävettävää ja olisi parempi pyskiä olemaan mahdollisimman paljon toistasukupuolta muistuttava. Mun mielestä siis sukupuolettomalla kasvatuksella juuri korostetan sukupuolieroja, luodaan heikko itsetunto, koska on sattunut syntymään väärään ja vialliseen sukupuoleen, kun ei kerran saa pukeutua sukupuoltaan korostavasti.
 
musta on ihanaa ostaa tyttövauvalle vaaleanpunaista kun on ostanu kolme vuotta poikien tylsiä vaatteita B)
minä ainakin haluan että lasteni pukeutumisesta näkee kumpaa sukupuolta he ovat :wave:
mutta sehän on ihan makuasia. tuskin vaatteilla sukupuolirooleihin on kovin vaikutusta, varmaan muut asiat sen tekee. kyllä meillä poika saa leikkiä nukeilla ja tyttö autoilla mutta niin se vaan on että poika leikkii ihan omasta halustaan autoilla eikä nukeilla vaikka niitäkin on tarjolla. että olisko geeneillä KUITENKIN jotain vaikutusta asiaan :LOL:
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Mun mielestä kasvatus, jossa liikaa korostetaan sukupuolettomuutta, kertoo lapselle, että omasa sukupuolessa on jotain viallista ja hävettävää ja olisi parempi pyskiä olemaan mahdollisimman paljon toistasukupuolta muistuttava. Mun mielestä siis sukupuolettomalla kasvatuksella juuri korostetan sukupuolieroja, luodaan heikko itsetunto, koska on sattunut syntymään väärään ja vialliseen sukupuoleen, kun ei kerran saa pukeutua sukupuoltaan korostavasti.
Kyllä minä sittenkin olen sitä mieltä, että avauksen aihe sukupuolineutraali kasvatus on eri asia kuin sukupuoleton kasvatus.
 

Yhteistyössä